Kuka katseli sil(m)iis...

Älä höpötä, kun et tiedä mitään tilanteesta :D!

Ei häntä ole varsinaisesti otettu pois, jos ei annetukaan ;). Tilaisuuksia on, tulossakin, jos vain haluamme ne käyttää. Eri asia, haluammeko.

:D!!! Oikeesti, olet kyllä aika mainio. Kertakaikkiaan.

:D!!! No väkisinkin olet, kun työnnät nenäsi tähän ketjuun. Jonkinlainen mielikuva sinusta muodostuu väkisinkin, olkoonkin että se ei ehkä vastaa todellisuutta.

Tajusitko edes, että aloitus oli n > m.

Netissä olo saa sinut selvästi ärtyneeksi. Otapa pikku breikki, käy vähän pihalla haukkaamassa happea, pistä silmät kiinni ja hengitä syvään. Anna ajatusten tulla ja mennä, älä takerru mihinkään. Eiköhän se helpota :).

Kissatappelut määritellään mielestäni jotenkin eri tavalla ;). Mua lähinnä huvittaa tuo toisten asioista muka-tietäminen ja vaahtoaminen :).

ap kirjoitti:

Kissatappelut määritellään mielestäni jotenkin eri tavalla ;). Mua lähinnä huvittaa tuo toisten asioista muka-tietäminen ja vaahtoaminen :).

Eiköhän se kissatappelu ole aina kun kaksi kissaa sähisee toisilleen...
kyllä täällä on paljon täysin itseensä keskittyviä ihmisiä, jotka soveltavat jokaisen avauksen itselleen sopivaksi ja reagoivat sen mukaan. Oikeaa keskustelua ei oikein synny ja voi hyvin kuvitella, miksi tietyt tyypit ovat ikävä-palstalla.

el gringos kirjoitti:

Eiköhän se kissatappelu ole aina kun kaksi kissaa sähisee toisilleen...
kyllä täällä on paljon täysin itseensä keskittyviä ihmisiä, jotka soveltavat jokaisen avauksen itselleen sopivaksi ja reagoivat sen mukaan. Oikeaa keskustelua ei oikein synny ja voi hyvin kuvitella, miksi tietyt tyypit ovat ikävä-palstalla.

Okei, mä olin aina ajatellut, että kissatappelut käydään jonkun miehen päältä ;).

Totta tuo, ettei oikeaa keskustelua tahdo syntyä. Joskus olen yrittänyt sellaisia herätellä ja mikä omituisinta, vaikka olen aloituksessa ERIKSEEN sanonut, että tarkoitus olisi keskustella yleisellä tasolla, ja kuulla ihmisten mielipiteitä ja saada eri näkökulmia, eikä etsiä jotakuta tai olla jonkun tietyn "tavoitettavana", niin AINA ilmestyy jossain vaiheessa joku, yleensä nainen, joka on tunnistavinaan minut omaksi kaipauksensa kohteeksi, ja sitten sylkee päälle, kun jälleen kerran pettyy. Miehet ei muuten ole syljeksineet, jos ovat samaan sortuneet, että kiitos vaan heille :).

ap kirjoitti:

Okei, mä olin aina ajatellut, että kissatappelut käydään jonkun miehen päältä ;).

Totta tuo, ettei oikeaa keskustelua tahdo syntyä. Joskus olen yrittänyt sellaisia herätellä ja mikä omituisinta, vaikka olen aloituksessa ERIKSEEN sanonut, että tarkoitus olisi keskustella yleisellä tasolla, ja kuulla ihmisten mielipiteitä ja saada eri näkökulmia, eikä etsiä jotakuta tai olla jonkun tietyn "tavoitettavana", niin AINA ilmestyy jossain vaiheessa joku, yleensä nainen, joka on tunnistavinaan minut omaksi kaipauksensa kohteeksi, ja sitten sylkee päälle, kun jälleen kerran pettyy. Miehet ei muuten ole syljeksineet, jos ovat samaan sortuneet, että kiitos vaan heille :).

Se johtuu siitä, että monille miehille ja naisille koko palsta on kuin puhelinsoitto siltä heidän tavoittelemaltaan henkilöltä.

Ei voi auttaa. kirjoitti:

Se johtuu siitä, että monille miehille ja naisille koko palsta on kuin puhelinsoitto siltä heidän tavoittelemaltaan henkilöltä.

Niin taitaa olla, ja se on oikeasti vähän surullista :(.

Kun tulin tänne ekaa kertaa, luulin tosiaan että tää on keskustelupalsta, mutta totuss paljastui aika nopeasti.

Ei voi auttaa. kirjoitti:

Se johtuu siitä, että monille miehille ja naisille koko palsta on kuin puhelinsoitto siltä heidän tavoittelemaltaan henkilöltä.

Eikö se ole tämän huvittavan palstan tarkoituskin? Jos ei niin laittakaa nimet.

En ole rikkonut kenenkään sydäntä, paitsi vahingossa nuorena yhden, kun en kerta kaikkiaan nähnyt metsää puilta. Mutta se asia on selvitetty jo silloin ihan livenä, ja se tosiaan oli vahinko, josta siltikin olin pahoillani. Ja siinä oli toisessakin osapuolessa vikaa, itsepähän ei toiminut tarpeeksi selkeästi.

Niin että pikku vinkkinä kaikille, jos haluatte että viesti menee perille, älkää luottako pelkästään ystävälliseen hymyyn ja niitä-näitä-ilmoja-pidellyt-juttuihin. Älkääkä missään nimessä jättäkö mitään tämän palstan varaan, kun ei täällä kuitenkaan toista tavoita oikeasti.

ap kirjoitti:

En ole rikkonut kenenkään sydäntä, paitsi vahingossa nuorena yhden, kun en kerta kaikkiaan nähnyt metsää puilta. Mutta se asia on selvitetty jo silloin ihan livenä, ja se tosiaan oli vahinko, josta siltikin olin pahoillani. Ja siinä oli toisessakin osapuolessa vikaa, itsepähän ei toiminut tarpeeksi selkeästi.

Niin että pikku vinkkinä kaikille, jos haluatte että viesti menee perille, älkää luottako pelkästään ystävälliseen hymyyn ja niitä-näitä-ilmoja-pidellyt-juttuihin. Älkääkä missään nimessä jättäkö mitään tämän palstan varaan, kun ei täällä kuitenkaan toista tavoita oikeasti.

...niin on totta kuin kirkon rotta, koska vaikka tavoittaisikin niin harvemmin se kuitenkaan täältä ainakaan ihan helposti siirtyy live-elämään, sillä jos on oikeesti vaikeus esittää kaipuunsa suoraan ja syynä siihen niinkin yksinkertainen syy kuin ujous tai arkuus, tai mikä tahansa vaikka kuinka monimutkainen suhdekiemura tai muu kuvio, niin vielä vaikeammaksi se täältä kautta alulle laittamalla varmaankin tulee kun totuushan on kuitenkin se, että jos on vaikea ottaa ýhteyttä ja uskoa, että se toinenkin voisi haluta olla yhteydessä ja tekemisissä ihan normaalilla (mikä sitten onkaan normaalia?) tavalla niin kuinka siinä tilanteessa voi edes kuvitella voivansa ottaa yhteyttä kysyä pamauttaakseen, että olitko se sinä joka kirjoitti täällä kanssani.......vaikka toisaalta miksi ei, koska eihän se, että täällä kirjoittaa ole mitenkään huono idea. Täällä saa kuitenkin keskusteluapua ja tavallaan vertaistukea paremmin kuin että loihtisi kaipuunsa vaikka runokielelle, sillä täällä voi keskustella asiasta ja kaunokirjallisuudessa usein itse asia voi jäädä tai jopa tietoisesti jätetään kirjoittaessa kielikuvien alle peitellyksi ja siitä syystä mikäli keskutelua syntyy niin lopputuloksena voi olla että puhutaan aidasta, aidan seipäästä ja ympärillä olevasta näkymästä vaikka kirjoiittajalta itseltään olisikin teos saanut alkunsa ajatuksesta kädessä pidettävästä vasarasta aitaa rakentaessa. Ja toisaalta onhan sekin, että kysyy yksi hyvä aloituskeino kertoakseen kuinka kovasti onkaan kaivannut ja kiinnostunut vaikka ei olekaan sitä henkilökohtaisesti esille tuonut.

totta vie kirjoitti:

...niin on totta kuin kirkon rotta, koska vaikka tavoittaisikin niin harvemmin se kuitenkaan täältä ainakaan ihan helposti siirtyy live-elämään, sillä jos on oikeesti vaikeus esittää kaipuunsa suoraan ja syynä siihen niinkin yksinkertainen syy kuin ujous tai arkuus, tai mikä tahansa vaikka kuinka monimutkainen suhdekiemura tai muu kuvio, niin vielä vaikeammaksi se täältä kautta alulle laittamalla varmaankin tulee kun totuushan on kuitenkin se, että jos on vaikea ottaa ýhteyttä ja uskoa, että se toinenkin voisi haluta olla yhteydessä ja tekemisissä ihan normaalilla (mikä sitten onkaan normaalia?) tavalla niin kuinka siinä tilanteessa voi edes kuvitella voivansa ottaa yhteyttä kysyä pamauttaakseen, että olitko se sinä joka kirjoitti täällä kanssani.......vaikka toisaalta miksi ei, koska eihän se, että täällä kirjoittaa ole mitenkään huono idea. Täällä saa kuitenkin keskusteluapua ja tavallaan vertaistukea paremmin kuin että loihtisi kaipuunsa vaikka runokielelle, sillä täällä voi keskustella asiasta ja kaunokirjallisuudessa usein itse asia voi jäädä tai jopa tietoisesti jätetään kirjoittaessa kielikuvien alle peitellyksi ja siitä syystä mikäli keskutelua syntyy niin lopputuloksena voi olla että puhutaan aidasta, aidan seipäästä ja ympärillä olevasta näkymästä vaikka kirjoiittajalta itseltään olisikin teos saanut alkunsa ajatuksesta kädessä pidettävästä vasarasta aitaa rakentaessa. Ja toisaalta onhan sekin, että kysyy yksi hyvä aloituskeino kertoakseen kuinka kovasti onkaan kaivannut ja kiinnostunut vaikka ei olekaan sitä henkilökohtaisesti esille tuonut.

Se mitä itse koen täältä saaneeni, on juurikin tuo vertaistuki. Siis siinä mielessä, että on se ihan lohdullista huomata, ettei se oma tilanne ole lainkaan ainutlaatuinen, vaan että niin moni muukin joutuu käsittelemään elämässään yllättäviä kiemuroita, jotka tulivat ihan pyytämättä ja puun takaa ;), ja painiskelemaan niiden kanssa.

Ja toinen juttu sitten se, että sillä hetkellä, kun tuntuu että kohta pää poksahtaa, itseäni ainakin helpottaa kun saa kipattua ne ajatukset jonnekin. En tästä asiasta esimerkiksi ole edes parhaimmille ystävilleni puhunut (totta, niitäkin on!), koska he ovat niin hyviä ystäviä, että alkaisivat neuvomaan minua, vaikka haluaisin vain puhua, ja pahimmassa tapauksessa saaattaisivat vaikka yrittää puuttua tapahtumien kulkuun.