Niin. Etpä varmaan. Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne: ajat autollasi ja huomaat hirven tienpientareella. Reagoit välittömästi ja hiljennät nopeutta, sillä tiedät hirven olevan liikkeissään arvaamaton. Lisäksi tiedostat minkälaista jälkeä seuraa hirven ja auton liian läheisestä kohtaamisesta. Fiksu liike tuo vauhdin pudottaminen, sanoisin, ja väitän, että noin 99% autoilijoista toimii kuten sinä. Mutta otetaanpas toinen esimerkki, kuvitellaan seuraavaksi hieman erilainen tilanne. Ajat autollasi ja näet tienpientareella hevosen ratsastajineen. Tässä kohtaa noin 70% autoilijoista (sivuhuomautuksena sanottakoon, että prosentteja on turha lähteä tarkistelemaan, ne perustuvat kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin) reagoi, hetkinen, ei mitenkään. Sehän on heppa, ja sillä on kuljettaja kyydissä. Ohitanpa reippaasti ja jatkan matkaa. VÄÄRIN, YSTÄVÄT, VÄÄRIN.
Hevonen on kaikesta jalostuksesta ja kesyttämisestä huolimatta vaistojensa varassa toimiva saaliseläin, jonka ensimmäinen, ja kaiken koulutuksen ohittava reaktio on paeta pelästyessään. Sellainen hevonen, joka ei ikinä pelästy mitään, on se joka makaa aamiaisleipäsi päällä, tai työntää horsmaa pellon reunassa. Selvennetään vielä, siis kuollut. Ja kuolleet hevoset eivät nykylääketieteenkään saavutuksilla kävele ratsastaja selässään tien pientareella. Liikennevarminkin hevonen voi säikähtää ohi kiitävää autoa, ja säikähtäessään olla yhtä arvaamaton liikkeissään kuin tuo autoilijoiden suuresti kunnioittama sarvipää.
Satutko sinä, autoilija tietämään, että keskivertohevonen painaa noin sata kiloa ENEMMÄN kuin hirvi, ja saa täten aikaan vähintään yhtä pahaa jälkeä konepellillä pötkötellessään. Sivuseikkana mainittakoon, että hevosen kyydissä on myös ratsastaja, joka siis useimmiten on ihminen. Jonkun äiti, isä, sisko, veli, poika tai tytär. Miltähän hän näyttäisi siinä konepellillä? Jos asenteesi on vieläkin välinpitämätön, ajattele miltä autosi näyttää törmättyään kuuteensataan kiloon luuta ja lihaa. Jos et ole noin hävyttömän materialistinen, kuvittele hetki itseäsi ilman jalkoja. Sinuna tekisin varmuuden vuoksi testamentinkin hyvissä ajoin.
Vauhdin pudottaminen hevosen ohittaessasi ei maksa sinulle mitään. Se ei vaikuta perille pääsyn aikatauluun kuin sekunteja. Sen sijaan hevoseen törmääminen maksaa henkiä. Hidasta siis reilusti, ohita toisen kaistan puolelta jos vaan suinkin pystyt. Ahtaassa paikassa anna ratsastajalle aikaa ohjata hevonen turvalliseen ohituspaikkaan. Palkaksi saat todennäköisesti ystävällisen hymyn ja tervehdyksen, jolla me ratsastajat kiitämme huomaavaista autoilijaa. Muista, että henki jonka säästät voi olla omasi.
Hevonen on kaikesta jalostuksesta ja kesyttämisestä huolimatta vaistojensa varassa toimiva saaliseläin, jonka ensimmäinen, ja kaiken koulutuksen ohittava reaktio on paeta pelästyessään. Sellainen hevonen, joka ei ikinä pelästy mitään, on se joka makaa aamiaisleipäsi päällä, tai työntää horsmaa pellon reunassa. Selvennetään vielä, siis kuollut. Ja kuolleet hevoset eivät nykylääketieteenkään saavutuksilla kävele ratsastaja selässään tien pientareella. Liikennevarminkin hevonen voi säikähtää ohi kiitävää autoa, ja säikähtäessään olla yhtä arvaamaton liikkeissään kuin tuo autoilijoiden suuresti kunnioittama sarvipää.
Satutko sinä, autoilija tietämään, että keskivertohevonen painaa noin sata kiloa ENEMMÄN kuin hirvi, ja saa täten aikaan vähintään yhtä pahaa jälkeä konepellillä pötkötellessään. Sivuseikkana mainittakoon, että hevosen kyydissä on myös ratsastaja, joka siis useimmiten on ihminen. Jonkun äiti, isä, sisko, veli, poika tai tytär. Miltähän hän näyttäisi siinä konepellillä? Jos asenteesi on vieläkin välinpitämätön, ajattele miltä autosi näyttää törmättyään kuuteensataan kiloon luuta ja lihaa. Jos et ole noin hävyttömän materialistinen, kuvittele hetki itseäsi ilman jalkoja. Sinuna tekisin varmuuden vuoksi testamentinkin hyvissä ajoin.
Vauhdin pudottaminen hevosen ohittaessasi ei maksa sinulle mitään. Se ei vaikuta perille pääsyn aikatauluun kuin sekunteja. Sen sijaan hevoseen törmääminen maksaa henkiä. Hidasta siis reilusti, ohita toisen kaistan puolelta jos vaan suinkin pystyt. Ahtaassa paikassa anna ratsastajalle aikaa ohjata hevonen turvalliseen ohituspaikkaan. Palkaksi saat todennäköisesti ystävällisen hymyn ja tervehdyksen, jolla me ratsastajat kiitämme huomaavaista autoilijaa. Muista, että henki jonka säästät voi olla omasi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos liikuttavasta ja asiallisesta kirjoituksestasi. Meilläpäin on ratsastajia ja toivon joskus tapaavani tuollaisen ihanteellisen ratsukon. En sellaista joka ratsastaa läpi toisten pihojen ja mielellään kylätiellä melko keskellä ajotietä. Tai ihmisen ravihevosen rattailla joka kolaa postilaatikot kumoon ja palkaksi näyttää keskaria.
Asiasta toiseen.
Koiranomistajien paskakasoista valitetaan.
Hevonen sontii tuntuvasti enemmän pitkin teitä joissa kulkevat muutkin kuin nämä hevostelijat.
Miksei teillä ole paskasäkkiä mukana mihin keräätte pikkulapiolla ne sonnat jotka on pitkin tietä?
Siinä taas yksi ekäintenrääkkääjä marisee. Jos et ymmärrä, että hevonen kärsii asfaltilla niin lopeta koko harrastus. Kyllä nykyään löytyy kulkutilaa kaltaisillesi muualtakin, kuin maantiellä vaarantamassa hevosesi ja tielläliikkujien henkeä.
Hevonen ja ratsastaja rinnastetaan ajoneuvoon.
Jos kuljettaja ei ole kykenevä hallitsemaan ajoneuvoaan, pitää pysyä poissa tiealueelta!
Hullua muuten, ennalta-arvaamattomalla (kuten aloittaja kuvaili) hevosella saa kulkea tietä pitkin, mutta moottorikelkalla ei! Vaikka kelkka on tyyppihyväksytty, rekisteröity, liikennevakuutettu, siinä on tehokkaat jarrut, valot edessä ja takana...