Tehdäkkö niin vai näin? Voi voi...

Hei

no ensiksikin sanoisin sen, että sinä olet älykäs. olet varovainen maanläheinen ihminen, olet pettynyt ihmissuhteisiisi ja uskot kuitenkin hyvään.
siinä jo monta syytä jatkaa samaan suuntaan, sillä ajatushan on kaiken ydin ja alkuvoima!

ottaisit askelen kerrallaan. ensin on turvattava perheen toimentulo, sitten voi antaa sydämelle lisää vapauksia. pidät hyvää huolta perheestäsi ja se palkitaan sinulle monin mitoin, voit uskoa sen.
silloin, kun et todellakaan uskalla tehdä päätöstä, anna sen olla. aika auttaa sinua aina. jo muutaman viikon päästä asiat voivat olla toisin.
työn puolesta sinulla olisi mahdollisuus päästä eteenpäin, vaikka nykyisellä paikkakunnallasikin.
kun vain uskaltaisit ottaa sen puheeksi, luottaisit enemmän itseesi ja osaamiseesi.
olet tunnollinen työntekijä ja sinusta pidetään.

tuo on/off suhde on sitä mitä se on. se on ylä- ja alamäkeä, eikä oikeastaan anna sinulle kovinkaan paljon. olet haaleassa vedessä, tiedät sen itsekin.
kun sitten toivot rakkautta ja tukea, sitä mitä jokainen ihminen tarvitsee, tiedätkin jo vastauksen sisimmässäsi.
se ei ole tämä haalea suhde, mikä lämmittää sinua hetkellisesti.

ole vain reipas oma itsesi ja kysy suoraan voisitko saada parempaa työtä siellä, missä nyt olet. kerro että olet valmis laittamaan itsesi likoon, etkä pelkää vastuunkantamista. sinähän tarvitset lisää rahaa ja haasteita työssäsi.
ei sinua voi ainakaan moittia, jos näytät halukkuutta edetä elämässäsi.

sellaista ihmistä arvostetaan, joka potkii eteenpäin ja yrittää kovasti.
ja sellainen ihminen herättää myös kunnioitusta ja ihailua.
eikä ole mahdotonta, etteikö se ihailu tulisi vastakkaiselta sukupuolelta, aivan odottamattomalta suunnalta.

terveisin Keskiyö

Usko Keskiyötä :)

Näen että helppoa ei aina ole, mutta se on mahdollisuus!
eikä sinulla ole helppoa ole ollut muutenkaan.
Varmaa on että etäsuhde ei pysy!

Kiitos Keskiyö ja kiitos WicHum sinullekkin :)

Osittain tuon työn takia sitä muuttoa olin harkinnutkin, isommassa kaupungissa työllisyysnäkymätkin ehkä hivenen paremmat kuin tällä pikkupaikalla. Opiskelujakaan näin vanhana en ole sulkenut pois tyystin, mutta kun jotenkin se alakin on vielä täysin hukassa ;)

Ja WicHum, sinä kerran sanoit, kun kysyin tuosta suhteesta miten sen kanssa toimia, että etäsuhde meillä ei onnistu, yhteen muutettava ja pian. Sekin sai miettimään tuota muuttoa muualle, olisin ainakin lähempänä häntä, jos se nyt millään lailla tuota suhdetta olisi eteenpäin vienyt...

Siitä rakkaudettomuudestahan meidän suhteen ongelmassa ei ole kyse vaan miehen omista, ajatuksia sekoittavista vaikeistakin asioista. Ymmärrän kyllä hänen syynsä miksi epäröi meidän suhteessa, käsittelee asioita niin täysin erilailla kuin mikä olisi minun (ja monen muunkin) mielestä normaali tapa ;)
Olen yrittänyt pitää toivoa yllä, valaa uskoa häneenkin mutta taitaa olla turhaa...ei taida edes meidän molemminpuolinen rakkaus riittää saamaan tätä suhdetta toimimaan :(

Että ihan vain tuon miehen takia en ole sitä muuttoa miettinyt, jotenkin elämä täällä on vain jämähtänyt paikoilleen, tämä elämä ei tyydytä nyt minua, kaipaan jotain enemmän...kunnon parisuhdetta, joissa kuten Keskiyö sanoitkin, on ollut monia pettymyksiä, tämä tämänhetkinen kirpaisee pahiten...
Mutta kun panoksena on niin paljon, lapset ja heidän "pelkonsa" muuton suhteen, omat työkuvioni, tämä suhde/suhteettomuus....ja tottakai omat pelkoni, jos olenkin sitten aivan yksin (noh, en varmaan sen enempää yksin kuin täälläkään), jos en löydäkkään työtä sieltä ja niin moni muu asia...
Vaikka jäisin tänne kotipaikkakunnalle, muutto olisi kuitenkin edessä, harkinnassa ollut jo pari vuotta, mutta jotenkin vain ollut saamaton senkin asian suhteen...

Äh ja iso huokaus...Miksen vain voisi olla sellainen että rohkeasti ottais ja kokeilis, aina pitää yrittää järkeillä asioissa, niin paitsi tunneasioissa joissa yleensä menen aina suuna päänä tunteella ja sitten tuleekin se iso pläts-mahalasku ;D