Hei, sairastan paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä ja viimeaikoina olen ollut päättäväinen siitä, että haluan saada tämän turhanpäiväisen tärisemisen kontrolliin, armeija on minulla edessä jonkin ajan kuluttua ja ajattelin, että se saattaisi olla täydellinen altistusterapia minulle.
Lääkitykseni on tällä hetkellä 1x20mg Propral ja 1x0,25mg rivatril vuorokaudessa.
Lääkitystä vähensin ja tarkoituksena olisi tästä pikkuhiljaa tiputtaa tuo rivatril kokonaan pois ja myöhemmin ajan kanssa myös tuo propral.
Armeijaan meno jännittää suunnattomasti, olisin saanut vapautuksen, mutta en sitä halunnut juuri siksi, että saisin mahdollisuuden päästä siitä pelosta yli.
Onko täällä ketään jolla olisi kokemusta armeija ajoilta, sen tiedän ainakin, että lääkkeitä en siellä saa käyttää. Pääasiassa oireeni on pään, käsien ja jalkojen tärinä. Propral auttaa ehkäisemään niitä mutta haluan oppia elämään ilman mitään lääkkeitä.
Lääkitykseni on tällä hetkellä 1x20mg Propral ja 1x0,25mg rivatril vuorokaudessa.
Lääkitystä vähensin ja tarkoituksena olisi tästä pikkuhiljaa tiputtaa tuo rivatril kokonaan pois ja myöhemmin ajan kanssa myös tuo propral.
Armeijaan meno jännittää suunnattomasti, olisin saanut vapautuksen, mutta en sitä halunnut juuri siksi, että saisin mahdollisuuden päästä siitä pelosta yli.
Onko täällä ketään jolla olisi kokemusta armeija ajoilta, sen tiedän ainakin, että lääkkeitä en siellä saa käyttää. Pääasiassa oireeni on pään, käsien ja jalkojen tärinä. Propral auttaa ehkäisemään niitä mutta haluan oppia elämään ilman mitään lääkkeitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko minä?
Olin samallaisessa tilanteessa myös, olisin vapautuksen saanut, mutta jostain syystä halusin käydä armeijan.
Eka päivä armeijassa oli melkoista huokailua ja käsien hikoilua. Ekana yönä heräsinkin melkoiseen p-kohtaukseen. Ekat viikot oli pakko käyttää "salaa" proprallia että pystyi nukkumaan, tosin se sitten kostautui kun käytiin lenkkeilemässä kun ei sydän päässyt lyömään niin juokseminen oli vähintäänkin tuskallista.
Kaikesta huolimatta armeijan arkeen tottui siinä missä muutkin, ja niin ollen sosiaalisiin tilanteisiinkin. Mitään ei jäänyt tekemättä ph:n takia. propralliakaan ei enään tarvinnut muutaman viikon jälkeen.
Leirit vähän huoletti, koska siellä ei nukuttu kuin pari tuntia yössä. Väsymyksestä huolimatta kaikki sujui niinkuin pitikin.
Toinen oli vala, koska siitä toitotettiin että "normaalitkin" ihmiset pyörtyilevät sinne. Siellä siis seistiin varmaan tunti putkeen liikkumatta. Mitään pyörtymiseen liittyvää ei kuitenkaan minulla ollut sen aikana.
Hyvin se menee, annat itsellesi hiukan aikaa tottua siihen armeijan arkeen. Asenne ratkaisee.