Loukkaantunut olen

Hyvä, että ymmärrät ja osaat tunnustaa tosiasian ja voit jatkaa elämässäsi eteenpäin. Löydät varmasti oman rakkaan, jos niin on tarkoitettu. Ota tuo muusana oleminen elämänkokemuksena ellei siitä tullut sinulle sen enempää vahinkoa.

Kevättä ja reipasta mieltä, usko jaksaa kantaa meitä läpi vaikeuksien.

Olen minä aika palasina tapahtuneesta.Tuo muusana oleminen oli elämäni ikävin kokemus, sitä en toivoisi kenellekään. Siis kelpasin vain kehuja ja hyväksyntää antamaan, en muuhun.
Kyllä tästä suuri särö tuli sydämeeni, sattuu tosi paljon.
Niin, toivon että joskus vielä kohtaan ihmisen joka haluaa olla minulle hyvä.

Silti olit siinä vapaaehtoisesti ja annoit kaiken vapaaehtoisesti, ei pidä olla katkera eikä pitää pahana sitä, että on saanut tehdä jollekin hyvää. Olet kelvannut, se on jo paljon se.

Haluan oikean suhteen ja elämän hänen kanssaan. Se on niin, ja se on totta. En halua hänestä muusaa, löydän itsestäni sen minkä haluan sanoa. Mutta onko totuudelle hänessä tilaa, kun hän ei halua samaa?

Suomennatko tuon vielä. Olen asunut kauan Ruotsissa ja minulla on vaikeuksia Suomen kielen ymmärtämisessä aina välillä.

Voi herran pieksut siun ja siun muusas kanssa....sen verran oon elämässä taiteen kanssa ollut tekemisissä, että pakko sanoo nyt tähän, että eiks se oo aika iso merkki siitä että on ihmiselle jotain aivan erityistä jos pääse sille tasolle, että saa ihmisen sisältä jotain kumpuamaan ulos. Kannattaisi varmaan ottaa härkää sarvista ja ottaa asia puheeksi, sillä väärinkäsitysten mahdollisuus varsinkin luovien ihmisten parissa on suuri sillä mikä se on helpompaa heille kuin kätkeä sisimmät tuntonsa taiteellisiin tuotoksiinsa ja esittää siististi coolia tavatessa jos toinen ei anna tarpeeksi vastakaikua. Taiteelliset ihmiset voi olla varmaan aika hankalia ja hämmentäviä omalla ristiriitaisella tavallaan.

Itselläni, niinkuin tietysti varmaan monella, on ollut tilanne jossa kutsuin luokseni kylään ihmisen, joka aikoinaan sai mielenkiinnon itsessäni heräämään heti tutustuessamme, mutta johon eei ollut tilaisuutta kunnolla tutustua ja jonka kanssa en ollut ollut vähään aikaan tekemisissä...siis tää kaikki on tapahtunut ihan oikeassa elämässä eikä kyseessä ole mikään palsta- tai chattituttavuus..., niin siis esitin tässä taannoin kutsun tulla luokseni kylään hänelle korrektisti ja ei liian päällekäyvästi, koska halusin tutustua ja tavata hänet uudelleen, mutta en halunnut pelästyttää tätä ihmistä enemmillä omilla toiveilla tai haluillani, jotka pystyisin kyllä tavatessamme hallitsemaan, mikäli niille ei vastakaikua syntyisi ja toisaalta tuo esitystapani oli ihan persoonallinen itselleni sellaisena kuin olen. No en ole sen koommin kuullut tuosta ihmisestä mitään, ehkä häntä ei liiemmin kiinnostanut tuttavuus kanssani, tai sitten syynä on ollut muu, mutta en voi olla tätä aloittajan viestiä lukiessa ajattelematta sitä, että jos tuo ko.ihminen tietäisi kuinka paljon hän on nostanut kaikkea kaunista ja hyvää omaan mieleeni aikojen saatossa niin hän voisi kuvitella itsestäni juuri noin, etten halunnut enempää kuin vaan ystävyyttä sillä en osannut tyrkyttää jos hänkin olisi tietämättäni sitä halunnut.

Mikä se on mukavampi osa kuin muusana olo. Allekirjoittaneella on kokemusta :-)

En edes käsitä mitä muuta pitäisi saada. Voisitko sanoa mitä odotit häneltä?

Melpomene pikku neitokainen halumme yhtyvät ja taivas salamoi tulta. Pelko on suuri jos taivas kuitenkin repeää ja putoaa niskaamme.