Miksi jäädä huonoon liittoon, kun on toinenkin...?

Jutut juttuina, ei kaikkea pidä sokeasti uskoa. Ehkä se mies ei kuitenkaan rakasta sinua, ainakaan tarpeeksi, siis vaimoaan enemmän????????????

Olen ehkä vanhanaikainen, vaikka vasta parikymppinen olenkin, mutta mielestäni avioliitto on ikuinen. Seurustelusuhteet ja avoliitot voi päättää, jos siltä tuntuu, mutta avioliitto on lupaus jakaa elämä toisen kanssa, myös huonoina aikoina. Nykypäivän maailmassa avioliiton merkitys ei enää tunnu olevan sama kuin aiemmin. Kohta joku ruikuttaa, että ei sille voi mitään, jos liitto ei enää toimi. Mutta naimisiin ei pidä mennä, jos ei todella aio olla loppuelämää yhdessä. Liiton eteen tulee tehdä töitä, ei se aina ruusuista voi ollakaan. Toki, jos toinen osapuoli haluaa eron, ei asialle oikein mitään voi.

Niinpä... Hyvä kysymys ja myöskin vaikea vastata... Ero on kuitenkin hyvin vaativa prosessi, jopa niin että sitä sitten kyllä mielummin katsoo kaikki kortit ennen kuin tekee mitään ratkaisuja. Tässä tietysti kurjaa on se, että jos on kolmansia osapuolia, ja rakastumisiakin, niin jonkun tunteita loukataan. Ja huh mitä kaikkea siitä voikaan seurata. Kuitenkin ajattelen myös, että jos on epätyydyttävä suhde, niin pitäisi usklataa. Ja se tarkoittaa myös sitä että jos jo on kolmas osapuoli kuvioissa, niin pitäisi uskaltaa olla rehellinen myös hänelle. Sen kolmannen syy tuskin on oman liiton epätyydyttävyys.

Tiedän myös että terapeutit sitten tietysti usein neuvovat katkaisemaan välit tähän kolmanteen. Se vasta vaikeaa onkin. Ja varsinkin miehille, jotka sitten usein jättävät asian muiden hoidettavaksi. Itse eivät pysty suoraselkäisiä olemaan, niin että tämä toinen nainen saisi jotenkin koottua palasia. Mitä miehet sitten haluavat....

Itse olen jäänyt liittoon mikä ei tyydytä edelleenkään, mutta en voi lähteä. En lasten takia, en vielä. Koitan tehdä töitä osaltani, saada aikaan jotain. Hän myös yrittää. Vastauksena kysymykseesi, kyllä kaipaan sitä erästä ihmistä paljon, mutta moni asia on saanut aikaan myös sen, että sanoi hän mitä vain, en luota. Liian monta lusikkaa sopassa jne. Tiedän hänen edelleen valehtelevan kotonaan, ja siellä aika suurta osaa näyttelee raha.

Näin se kuitenkin vain on... Vaikeaa elämistä tunteiden ja järjen aallokossa.

p.s. ja jos kommentoitavaa ei ole kuin pettyneillä ja petetyillä niin voi jättää kommentoimatta. Elämä on epäreilua. Pitäsi yrittää antaa anteeksi, myös itselleen

ei ole parisuhteessa, vaan tavassa elää. "Haasta elämäsi, älä parisuhdettasi"

"Niin moni liian myöhään
sen vasta oivaltaa,
hän miten paljon tänään
omistaa.

Niin kauniilta voi näyttää
ruusu punainen,
kun siihen tartut pistää
piikki sen.

Myös moni kuva kaunis
on kaukaa katsoen,
vain läheltä sä huomaat
virheet sen.

Niin moni kulkee etsien
läpi elämän,
ja tahtoo saada vielä
enemmän.

Kun kurkota ei kauas
vaan alas laskee pään,
niin usein löytää onnen
viereltään."