Kokoomuksella oli tai oli olevinaan käsittämätön harhakuvitelma siitä, että se voisi saada komissaarin paikan itselleen. Perusteluna käytettiin sitä, että puolivallaton varajohtaja-leskimies olisi muka kovaa valuuttaa Euroopan markkinoilla.
Miten mediakin antaa sellaisen vaikutelman, että Niinistö olisi pätevä johonkin tehtävään? Se, että mies ei ole yhtä surkea kuin Holkeri tai Nolla-Pekka Heinonen, ei vielä todista mitään. Niinistön "talouskyvyistä" mainittakoon ennätyksellisen talouskasvun (1995-2003) hukkaaminen siten, että valtionvelkaa ei juuri lyhennetty eikä suurtyöttömyys juuri alentunut. Poliittisista kyvyistä muistamme jatkuvan rähmälläänolon demareiden suuntaan, jopa yhteisen kampanjoinnin sosialisti Paavo Lipposen kanssa vuoden 1999 vaalien edellä. Muistissa on lisäksi kokoomuksessa presidentinvaalin aikoihin syövän lailla levinnyt Halostelu, jota Niinistö ei saanut tai välittänyt saadakaan kuriin.
Tällaista ehdokasta markkinoidessaan kokoomus yrittää vielä joka hetkellä toitottaa olevansa jonkin eurooppalaisen konservatiiviryhmittymän jäsen. Ilmeisesti tätä varsin merkityksetöntä hokemaa toistamalla yritetään saada unohduksiin se tosiseikka, että KOKOOMUS KÄYTÄNNÖSSÄ VARMISTI SUOMESSA SOSIALISTIPRESIDENTTI TARJA HALOSEN VAALIVOITON! Ilman kokoomuslaisia typeryksiä ei presidenttimme olisi punasosialisti.
Ja tällaiset ihmiset kehtaavat esiintyä porvareina ja muka tulevaisuuden kykyinä. Nyt ymmärrän paremmin, miksi puhutaan kykypuolueesta. Siitä puhe, mistä puute. Kokoomuksen merkittävimmät kyvyt ovat demareiden nuoleminen, poliittinen petturuus sekä toistuvat takinkäännöt.
Pitkästä aikaa saatoin olla vilpittömän iloinen kokoomuksen puolesta, kun Jyrki Katainen valittiin puheenjohtajaksi. Näytti hetken siltä, että kokoomukselle paistaisi taas aurinko. Totuus kuitenkin valkeni pian.
Kataisen tavoite on tehdä kokoomuksesta suurin porvaripuolue. Tämä on melkoinen pettymys. Sydänystävä-demareita ei uskalleta vieläkään haastaa! Esimerkiksi johtava porvaripuolue keskusta on aina pyrkinyt suurimmaksi KAIKISTA puolueista eikä vain porvaripuolueista. Seuraus: keskusta on nytkin johtava hallituspuolue, mitä kokoomus ei ole ollut vuosikymmeniin.
Kataisen tavoite - vaikka ei koko totuutta ääneen vielä möläyttänytkään - on jatkaa Niinistön-Itälän demarinnuoleskelulinjalla ja saada kannatus edes sen verran nousuun, että Lipponen säälistä vetäisi kokoomuksen köllöttelemään apupuolueeksi hallitukseen, jos SDP pääsee suurimmaksi puolueeksi seuraavissa vaaleissa.
Voi surkeutta.
En kuitenkaan vielä ole menettänyt toivoani Kataisen suhteen. Hänellä oli sinänsä järkevä ajatus siitä, että kokoomuksen kannatus voisi olla jopa 30%. Toivottavasti Katainen ymmärtää myös sen, että tällaisiin lukemiin ei päästä demarien kyljessä. Veljeily sosialistien kanssa on mennyt niin pitkälle, että luottamuksen palauttaminen edellyttää kaiken yhteistyön katkaisemista demarien kanssa niin valtakunnallisesti kuin kunnallispolitiikassakin. Lisäksi luottamuksen palauttaminen edellyttää Ben Zyskowiczin, Jan Vapaavuoren ja Kimmo Sasin poistamista puolueesta jollakin keinolla. Lähtekööt itse tai erotettakoon heidät.
Lopuksi kommentoin vielä kokoomuksen huteralle pohjalle (Niinistön "pätevyydelle") rakentuvaa ajatusta siitä, että Suomen pitäisi valita jokaiseen tehtävään "pätevin". Komissaarin tehtävä on kaikesta huolimatta yhteiskunnallisesti merkittävä. Demokratiassa valta kuuluu kansalle. Jos tehtävät täytetään todellisen tai kuvitellun pätevyyden perusteella, demokratia ei toteudu.
Pätevyyttä pitäisikin arvioida ensisijaisesti vaalitulosten perusteella. Näin kansan ääni kuuluu, ja demokratia toteutuu. Komissaarin paikka kuuluu luontevimmin keskustalle, onhan se suurin puolue, eikä sillä vielä ole ollut komissaaria. Kun vielä Olli Rehn on tehtävään muutenkin hyvin pätevä, voidaan todeta, että komissaarin valinta on monellakin tavalla sujunut erityisen mallikkaasti. Tästä onnittelut hallitukselle, ja kokoomus ottakoon opikseen vastaisuuden varalle.
Miten mediakin antaa sellaisen vaikutelman, että Niinistö olisi pätevä johonkin tehtävään? Se, että mies ei ole yhtä surkea kuin Holkeri tai Nolla-Pekka Heinonen, ei vielä todista mitään. Niinistön "talouskyvyistä" mainittakoon ennätyksellisen talouskasvun (1995-2003) hukkaaminen siten, että valtionvelkaa ei juuri lyhennetty eikä suurtyöttömyys juuri alentunut. Poliittisista kyvyistä muistamme jatkuvan rähmälläänolon demareiden suuntaan, jopa yhteisen kampanjoinnin sosialisti Paavo Lipposen kanssa vuoden 1999 vaalien edellä. Muistissa on lisäksi kokoomuksessa presidentinvaalin aikoihin syövän lailla levinnyt Halostelu, jota Niinistö ei saanut tai välittänyt saadakaan kuriin.
Tällaista ehdokasta markkinoidessaan kokoomus yrittää vielä joka hetkellä toitottaa olevansa jonkin eurooppalaisen konservatiiviryhmittymän jäsen. Ilmeisesti tätä varsin merkityksetöntä hokemaa toistamalla yritetään saada unohduksiin se tosiseikka, että KOKOOMUS KÄYTÄNNÖSSÄ VARMISTI SUOMESSA SOSIALISTIPRESIDENTTI TARJA HALOSEN VAALIVOITON! Ilman kokoomuslaisia typeryksiä ei presidenttimme olisi punasosialisti.
Ja tällaiset ihmiset kehtaavat esiintyä porvareina ja muka tulevaisuuden kykyinä. Nyt ymmärrän paremmin, miksi puhutaan kykypuolueesta. Siitä puhe, mistä puute. Kokoomuksen merkittävimmät kyvyt ovat demareiden nuoleminen, poliittinen petturuus sekä toistuvat takinkäännöt.
Pitkästä aikaa saatoin olla vilpittömän iloinen kokoomuksen puolesta, kun Jyrki Katainen valittiin puheenjohtajaksi. Näytti hetken siltä, että kokoomukselle paistaisi taas aurinko. Totuus kuitenkin valkeni pian.
Kataisen tavoite on tehdä kokoomuksesta suurin porvaripuolue. Tämä on melkoinen pettymys. Sydänystävä-demareita ei uskalleta vieläkään haastaa! Esimerkiksi johtava porvaripuolue keskusta on aina pyrkinyt suurimmaksi KAIKISTA puolueista eikä vain porvaripuolueista. Seuraus: keskusta on nytkin johtava hallituspuolue, mitä kokoomus ei ole ollut vuosikymmeniin.
Kataisen tavoite - vaikka ei koko totuutta ääneen vielä möläyttänytkään - on jatkaa Niinistön-Itälän demarinnuoleskelulinjalla ja saada kannatus edes sen verran nousuun, että Lipponen säälistä vetäisi kokoomuksen köllöttelemään apupuolueeksi hallitukseen, jos SDP pääsee suurimmaksi puolueeksi seuraavissa vaaleissa.
Voi surkeutta.
En kuitenkaan vielä ole menettänyt toivoani Kataisen suhteen. Hänellä oli sinänsä järkevä ajatus siitä, että kokoomuksen kannatus voisi olla jopa 30%. Toivottavasti Katainen ymmärtää myös sen, että tällaisiin lukemiin ei päästä demarien kyljessä. Veljeily sosialistien kanssa on mennyt niin pitkälle, että luottamuksen palauttaminen edellyttää kaiken yhteistyön katkaisemista demarien kanssa niin valtakunnallisesti kuin kunnallispolitiikassakin. Lisäksi luottamuksen palauttaminen edellyttää Ben Zyskowiczin, Jan Vapaavuoren ja Kimmo Sasin poistamista puolueesta jollakin keinolla. Lähtekööt itse tai erotettakoon heidät.
Lopuksi kommentoin vielä kokoomuksen huteralle pohjalle (Niinistön "pätevyydelle") rakentuvaa ajatusta siitä, että Suomen pitäisi valita jokaiseen tehtävään "pätevin". Komissaarin tehtävä on kaikesta huolimatta yhteiskunnallisesti merkittävä. Demokratiassa valta kuuluu kansalle. Jos tehtävät täytetään todellisen tai kuvitellun pätevyyden perusteella, demokratia ei toteudu.
Pätevyyttä pitäisikin arvioida ensisijaisesti vaalitulosten perusteella. Näin kansan ääni kuuluu, ja demokratia toteutuu. Komissaarin paikka kuuluu luontevimmin keskustalle, onhan se suurin puolue, eikä sillä vielä ole ollut komissaaria. Kun vielä Olli Rehn on tehtävään muutenkin hyvin pätevä, voidaan todeta, että komissaarin valinta on monellakin tavalla sujunut erityisen mallikkaasti. Tästä onnittelut hallitukselle, ja kokoomus ottakoon opikseen vastaisuuden varalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
taas terapian aika. Koskaan et ole mitään
asioiden puolesta esiintuonut (miten valtakunnan asioita pitäisi hoitaa), vaan räksyttänyt samalla leyvllä kokoomusta vastaan.
asialliseen ja pohtivaan kirjoitukseen, ollut mitään muuta kuin kuin henkilöräksytystä.
Mitättömän viestisi pituus oli alle 5 % minun viestini pituudesta, ja asiasisällön määrä nolla.
Jos olet seurannut tätä palstaa vaikka vain puolikin vuotta, olet varmasti saanut käsityksen siitä, miten valtakunnan asiat pitäisi mielestäni hoitaa.
Palstaa voitaneen käyttää kokoomusta koskevaan keskusteluun. Koska puolue ei ole viime vuosina juuri kehittynyt, ovat valittamisen aiheetkin jokseenkin samat.
Minä kuitenkin perustelen väitteeni ja yritän tuoda esiin uusia näkökulmia silloin, kun ne ovat oleellisia. Mitään Sirpa Pietikäisen tavanomaisia lausuntoja en tietenkään viitsi kommentoida.
Halostelu presidentinvaalissa on asia, joka kokoomuksen pienessä mittakaavassa on hyvin suuri ja vakava. Koska minkäänlaista katumusta ei näy ilmenevän, pidän asiaa esillä takuuvarmasti.
Kirjoita sinäkin edes muutama sana asiaa, ja jos osaat, myös jonkinlainen perustelu. Päästään sitten keskustelemaan.
Jos olet lukenut palstaa pitemmän aikaa, huomaat, että täällä on välillä käyty ihan asiallistakin keskustelua. Ihan kolmella rivillä sitä ei kuitenkaan yleensä käydä.
Hyvää kesän jatkoa sinulle, muista ladata akkusi.
Näkisin tapahtuneen väistämättömänä seurauksena kokoomuksen vasemmistolaistumisesta. Kokoomus on siirtynyt oikeistosta vasemmistoksi samalla kun sdp on siirtynyt vasemmistosta oikeistoksi.
Toiveet kokoomuksesta ja sen järkiintymisestä lienee syytä haudata.
politikon ainesta kun ymmärrät kaikki asiat väärin.
Ei muuta kun jatka samaan tahtiin ja syksyllä valtuustoon,jos joku porukka huolii listalleen.