Mikä nyt avuksi?? Olen nyt koulussa missä olen viihtynyt ja opinnot ovat sujuneet tosi hyvin. No mulla alko nyt työharjoittelu mistä on nyt tullut ongelma. Kärsin jonkin asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta joten työnteko on sen takia tuskaa. En uskalla tehdä mitään, ja kun teen pelkään että tein jotain väärin. Kaikki mahdollinen ahdistaa. Pelkään että joku suuttuu tai virheistäni koituu haittaa muille työntekijöille tai asiakkaille. Tiedän hyvin että olen vain harjoittelija joka tekee virheitä mutta miksen pysty ajattelemaan niin? Olen suoraan sanottuna koko työpäivän ajan aivan paniikissa. Lisäksi ahdistaa koko ajan, ahdistus ei häviä edes viikonlopunaikana sillä odotan jo kauhulla seuraavaa aamua. Mulla on nyt sellainen olo etten oikeasti enää pysty menemään. En pysty nukkumaan, en juuri syömään, tälläkin hetkellä tärisen sillä olo niin ahdistunut. . En tiedä oikein mitä teen?? tekisi mieli lopettaa koko homma, mutta en kehtaa ja toisaalta olen viihtynyt koulussa. Tämä ei ole edes ensimmäinen kouluni sillä yhden olen jo aikaisemmin keskeyttänyt.
SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELKO
ahdistaaaa
3200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millaista työtä se on missä oot harjoittelemassa? Minkälaista väkeä siellä on, onko hirveästi vanhempi vai suunnilleen saman ikäisiä työntekijät? Välillä ihminen muodostaa päässään jonkinlaisia ajatuksia joita sitten pitää totuutena ja joiden mukaan toimii, esim nyt kun sanoit että joku suuttuu virheistäni, en usko.
Tiiän että se tuntuu siltä mutta eihän kukaan voi olettaa kenenkään olevan täydellinen, varsinkaan silloin kun on harjoittelija. Ja kaikille väkisinki sattuu jotain virheitä, vaikka olis ollu samassa työpaikassa kymmeniä vuosia. Virheistä oppii, ei niitä voi välttää ja ei niistä kannata tehdä isompaa numeroa vaikka saattaa tuntua siltä että sillä hetkellä nöyryytys on ylitsepääsemätön.
En usko että työpaikalla on niin lapsellisia työntekijöitä että alkaa tekemään vitsiä jos jonkinlainen virhe tulee. Pikemminkin saattaa tulla avustamaan ja neuvomaan miten asiat pitäisi hoitaa tai jotain. Ootko täydellisyyden tavoittelija? Tai tuntuuko susta koskaan että yrität olla liian täydellinen , ja se ei välttämättä onnistu? Vähän hankala alkaa neuvomaan mitä kannattaa tehdä kun ei tunne toista henkilöä, mutta kannattaa puhua tästä jollekki jos ei ala helpottamaan. Lopettaminen on varmasti helpoin tie, mutta loppujen lopuksi et voita mitään, vaan pelkäämisestä saattaa tulla vielä isompi kynnys jonka jälkeen et välttämättä uskallakkaa enää esim. aloittaa koulua uudestaan. Tsemppii!!
No työ on toimitotyötä jossa pitää olla tarkkana. Työpaikalla on hieman huonotyö ilmapiiri ja olen huomannut ettei pomo ole muiden työntekijöiden suosiossa. Enkä ihmettele sitä, mustakin pomo vaikuttaa hieman "pelottavalta", En saa myöskään omasta mielestäni riittävää ohjausta sillä työpaikalla on liika kiire.
Olen myös hieman täydellisyyden tavoittelija en tykkää tehdä mitään, jos en ole ihan varma miten se tehdään, ja pelkään liikaa mokaamista.
Siinä se mun ongelma juuri onkin. Tiedän ettei mun virheet suututa ketään, tai niistä nyt tuskin aiheutuu katastrofeja tai mitään muutakaan. Ja tiedän myöskin sen että mulla on lupa tehdä virheitä, koska kaikki muutkin tekee. Mutta miten saan sen tonne tajuntaa?? siis että pystyn olemaan ilman suurempaa ahdistusta. en pysty rauhottamaa mun mieltä vaikka kuinka ajattelen yllä mainittuja asioita. Ahdistaa liikaa. Ja sitten kun se ahdistus vaikuttaa muhun muutenkin juuri tuo ettei pysty syömään, ei nukkumaan, ei keskittymään mihinkään muuhun, maha ei toimi jne. Et tää ahdistelu vie kyllä kaikki mehut ja kun ei pysty nukkumaan tai syömään on olo aika kehno. Oon myös huomannut että mielentilanikin alenee muutenkin koko ajan. Tein becin masennustestinkin tuossa eilen niin oli siinäkin pisteen 30, ja kun sen viimeksi tein pari kk sit oli vain 14. Et en tiä mikä ois nyt loppuratkaisku tähän hommaan, kun en haluu menettää mielenterveyttänikin...
Musta sun kannattais nyt reippaasti ottaa yhteyttä sun ohjaajaan/opettajaan koulun taholta ja kertoa tilanteesi ennen kuin se käy liian kuormittavaksi. Saisit varmasti apua sitä kautta. Kukaan ei tidä sun ogelmista ellet sä kerro niitä kenellekään. Varmaan sitä kautta vois järjestyy lääkkeet/keskuteluapua tms ratkaisuja, joiden avulla saat työharjoittelun kunnialla läpi. Ja jos vaan pystyisit, niin ei varmaan olis pahitteeksi, että kertoisit myös siellä työpaikalle jollekin huolistasi. Yksin pyöriteltynä vesilasissa syntyy usein myrsky. En silti väheksy ongelmias. Itse oon ollut ihan samassa tilanteessa. Eli nyt vaan kertomaan asiasta mahdollisimman nopeasti! Se on mun neuvo.