Ensin mietin, että mille osastolle menisin ja lopulta tulin siihen tulokseen, että haluan palstan, jolla toimii seriffi. aikaisemmin olin tämän saman asian kanssa toisella palstalla, mutta siellä ei ketään kai synnintunto ja anteeksianto kiinnostanut.
Toivon asiallista keskustelua. Toivon, että ihmiset ottaisivat kantaa tiedon, eikä tunteen ja vähäisen ymmärryksensä varassa.
Haluaisin itsekin rakentua toisten uskosta ja tiedosta. Mikäli keskustelu menee älyttömyyksiin, eikä seriffi puutu asiaan, niin lopetan ja kokeilen toista palstaa.
Haluaisin saada ihmisten kertomuksia, kokemuksia synnintunnosta, syyllisyydestä, heräämisen aikoihin ja uskoontulon jälkeen.
Omat tuntemukseni ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
Vasta myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" elämää.
Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...
Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.
Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.
Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".
Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.
Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.
Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.
Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin...
Toivon asiallista keskustelua. Toivon, että ihmiset ottaisivat kantaa tiedon, eikä tunteen ja vähäisen ymmärryksensä varassa.
Haluaisin itsekin rakentua toisten uskosta ja tiedosta. Mikäli keskustelu menee älyttömyyksiin, eikä seriffi puutu asiaan, niin lopetan ja kokeilen toista palstaa.
Haluaisin saada ihmisten kertomuksia, kokemuksia synnintunnosta, syyllisyydestä, heräämisen aikoihin ja uskoontulon jälkeen.
Omat tuntemukseni ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
Vasta myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" elämää.
Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...
Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.
Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.
Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".
Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.
Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.
Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.
Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kasvattajan (lain tekojen) alaisuudesta Jumalan lapseksi, joka luottaa omien tekojensa asemasta Jumalan täydelliseen ja vankkumattomaan lupaukseen vaimon siemenestä joka rikki polee käärmeen pään. Kasteessa me tosiaan olemme uskon kautta liitetyt Kristuksen kärsimisen ja kuoleman osallisuuteen, jonka osallisuuden kautta meillä on myös osallisuus ylösnousekuksessa yhdessä Kristuksen kanssa.
Kristus on kuolleista nousseiden esikoinen ja siksi hänen seurakuntansa kutsutaan nimellä esikoisten seurakunta. Tosin uusien käännösten tekijät eivät ole ymmärtäneet kaikkia hengellisiä asioita ja siksi tämäkin on poistettu uusimmasta kirkkoraamatun käännöksestä.
Hepr. 12:23 Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö,
Ei siis ohmista.
"Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa."
SAKRAMENTEILLÄ (KASTE TAI EHTOOLLINEN) EI SAADA SYNTEJÄ ANTEEKSI
VAAN SYNTIEN ANTEEKSI SAAMISEEN TARVITAAN USKOVAISTEN JULISTAMA SYNTIEN ANTEEKSI ANTAMUKSEN EVANKELIUMI
-Kasteessa ei saada syntejä anteeksi.
Kaste on HYVÄN OMANTUNNON LIITTO, joka velvoittaa meitä säilyttämään uskoa ja hyvää omaatuntoa.
Se joka kasteen jälkeen tekee syntiä, on tehtävä parannus ja uskottava evankeljumi jonka voi julistaa vain ennen uskoneet JUMALAN LAPSET.
-Ehtoollisella ei saada syntejä anteeksi, vaan
EHTOOLLINEN NAUTITAAN USKOVAISELLA SYDÄMELLÄ
Jeesuksen muistoksi ja uskon vahvistukseksi.
Ehtoollinen on tarkoitettu JUMASLAN LAPSILLE
jo parannuksen tehneille.
Ihmisen julistama synnin päästö vaikuttaa vain
jos sen julistaa jo ennen uskonut jolla on PYHÄ HENKI. Eli se ei vaikuta jos sen julistaa kuka vain. Itse sanat ei vaikuta jos julistaja ei ole oikeassa uskossa ja Jumalan lapsena Jumalan valtakunnassa ja osallisena Pyhästä Hengestä.
Suosittelen ottamaan yhteyttä Jumalan Lapsiin ja tekemään parannuksen ja USKOLLA vastaan ottamaan kun he julistavat sinulle synnit anteeksi. Silloin saat Pyhän Hengen sydämeesi joka todistaa varmasti sinulle Jumalan lapsioikeudesta. Muuta pelastusta ei ole. Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan Sanan kautta. Mene seuroihin. Etsi seurapaikka. Ensiviikon lopulla olisi maakunnalliset seurat mm. Reisjärvellä. Terve tuloa!
Minä olen käynyt seuroissa. Tykkään käydä niissä.
Ja lestadiolainen ystävä on julistanut minulle synninpäästön (muutaman kerran).
Jyväskylässä kävin rauhan yhdistyksellä ja uudessa paikassa (eri kaupunki) myös, mutta uudessa paikassa pääasiassa esikoisten seurahuoneella. Siellä minulla ja vaimollani on ystävä pariskuntia.
He kyllä tuntevat minut ja tietävät näkemykseni.
Kukaan ei ole katsonut aiheelliseksi käydä minua neuvomaan.
Minä kuvittelen tietäväni lestadiolaisten opin näihin asioihin liittyen, mutta myös omani (luterilainen) on Raamatusta luettua, sillä mitään oppia en uskalla pitää, ellei sitä ole Raamatullisesti perusteltu.
Miksi sinä valehtelet? Miksi et jo viimein uskoisi viimein, mitä Jumala sanassaan sanoo?
Olet antanut pettää itseäsi ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he pitävät valtaa sinun ylitsesi, ohi Jumalan Sanan. Säälittävää.
Ellei ihminen vastoin Raamatun sanaa usko saavansa syntejään muulla tavoin anteeksi, kuten sinäkään et usko, niin ei silloin toki saakaan.
Sillä vaikka ne syntinsä tosiasiassa anteeksi uskon ja kasteen kautta saakin, niin ihminen kuitenkin kärsii epäuskonsa tähden synneissään, ja kantaa itse kuormaansa, ihan siitä syystä ettei hän usko Jumalan lupauksiin syntien anteeksisaamisesta Jeesuksessa Kristuksessa.
Nämä lupaukset ovat kirjoitettuna Pyhässä Raamatussa. Ja joka ne lupaukset uskolla ottaa vastaan, hän saa kaiken minkä Jumala lupaakin.
Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki, ja joka hänen lunastustyönsä uskolla omistaa, omistaa silloin myös kaikki pelastushyvyydet. Hän on silloinkeskellä Jumalan valtakuntaa, jossa Jumala hallitsee Poikansa Kristuksen kautta.
Siinä valtakunnassa ei ihmiopeilla tee mitään.
Ei, vaikka ne opit ja niitä seuraavat teot näyttäisivät kuinka kauniilta tahansa ihmisten silmissä ja mielissä.
Kaikki mikä on ihmisistä, myös kaikki se "hyvä", mihin ihminen voi täällä hetken luottaa, se palaa.
Vain usko toivo ja rakkaus kestävät, ja suurin niistä on rakkaus.
Mark. 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ap. t. 2:37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
***********************************************
Ap. t. 2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Ap. t. 2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
**********************************************
Miksi sinä Nuin kiihkoilet? Ei minulla ole mitään syytä valehdella.
Kumma ettei sinun silmäsi näe Apt 2:37-39 kohtaa, jossa syntiselle ihmiselle annetaan kaste Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi.
Miksi sinä minua vaivaat, jos minua syntieni tähden epäusko vaivaakin?
Sinä Nuin, et heikkouskoista tahdo Jumalan valtakuntaan päästää, vaan lisäät kuormaa repivällä (et rakentavalla) tavalla.
Jos minä olen Kristuksessa ja Raamatun lupauksissa pelastustoivossa roikkunut, niin sinäkö se olet, joka minulta tämänkin uskalluksen tahtoo viedä?
Vaikuttaa siltä, ettei sinua pahemmin synti vaivaa, vaan olet vapaa siitä. Lisäksi olet täynnä uskoakin!
Ole onnellinen. Toivottavasti olet täynnä myös Hengen hedelmää?
Ja hän sanoi heille:
Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa EVANKELIUMIA kaikille luoduille.
Joka USKOO ja kastetaan, se tulee autuaaksi;
mutta JOKA EI USKO, se kadotetaan.
(Mark. 1: 15-16)
Jumala on kaikkina aikoina käyttänyt NÄKYVIÄ MERKKEJÄ, joilla hän on sanansa vahvistanut.
Vanhassa Testamentissa tällaisia sakramenttien esikuvia olivat YMPÄRILEIKKAUS ja pääsiäislammas.
Ne eivät tehneet ihmistä vanhurskaaksi,
vaan NE VAHVISTIVAT SANAN KAUTTA SYNTYNYTTÄ USKOA.
Aabraham sai ympärileikkauksen merkin vahvistukseksi, että hän on USKON kautta vanhurskaaksi tehty. (Room. 4:11)
Tämä liiton merkki piti Israelissa pitää voimassa ja pyhänä. Siitä ei ollut vara Mooseksenkaan luopua. Kun Mooses oli laiminlyönyt poikiensa ympärileikkauksen, tuli Herra häntä tiellä majassa vastaan ja tahtoi tappaa hänet.
Sipora, Mooseksen vaimo, suoritti poikiensa ympärileikkauksen ja Herran viha asettui.
(2.Moos. 4: 24 - 26)
Ympärileikkauksen tilalle uudessa Testamentissa tuli PYHÄ KASTE. Sen suorittamiselle ei ole asetettu samanlaista aikamäärää kuin ympärileikkauksella oli, joka suoritettiin 8 vuorokauden vanhana, vaan Jeesus sanoo: "Menkää siis ja opettakaa kaikkea kansaa, ja kastakaa heitä nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen."
(Matt, 28:19))
Riittää kun on yhdesti kastettu.
Raamattu ei tunne kuin yhden kasteen, niin kuin Eph. 4 : 5 sanoo:
"Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste"
Jos haluaa päästä sovintoon Jumalan kanssa,
ei parane asia sillä, että käy toisen kerran kasteella,
SILLÄ KASTEEN VESI EI PESE SYNTEJÄSI
Sen tekee yksin Jeesuksen veri.
Nöyrry siis parannukseen synneistäsi,
niin ne annetaan sinulle anteeksi Jumalan Valtakunnassa Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Näin sinä pääset jälleen lapsen asemaan, jossa saat nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Riittä jos sinut on lapsena kastettu kasteen armoliittoon. Joka lapsen uskon on syntien ja ylitsekäymisten vuoksi menettänyt, riittää että hän tekee parannuksen, niin hän pääsee takaisin Jumalan lapseksi ja kasteen armoliittoon. Mutta joita ei ole ennen kastettu, niin heidät on tämän
parannuksen jälkeen kastettava.
Jumala on sanansa vahvistamiseksi ja liittojensa lujuuden todistamiseksi käyttänyt näkyviä sakramentteja, joilla hän vahvistaa sanansa siitä, että liitto on iankaikkinen hänen ja ihmisen välillä.
Ymmärrän niin vähän, ja tietokin on vähäistä, enkä ole varma käytänkö oikeaa nimeä kysymyksessäni,
mutta miksi paavalin piti mennä ananeaksen tykö? eli kenen tykö se oli.toiv.tiedät paikan raamatusta.
En myöskään ole valehdellut esikoislestadiolaisista matkatovereista. Jos jotkut rohkeasti lukevat minut kaltaisikseen, niin en voi heitä mennä siitä syyttämään.
Varmaan heistäkin löytyy sellaisia, jotka minua ja näkemyksiäni eivät hyväksy.
Miksi minä tällaisista asioista valehtelisin?
Valhe on vakava synti ja parhaani mukaan yritän sitä välttää. Myös epäuskoni on suuri synti ja minä todella toivoisin saavani uskon, jolla voisin "vuoria siirtää".
Parannus on syntisyytensä katuminen ja sellaisessa tilassa olen vastentahtoani päivittäin.Tosin pelkkä katumus ei ketään pelasta, kuten jotkut ehkä väittävät, vaan siihen kuuluu oleellisesti syntien anteeksianto.
Se että vastentahtoani olen merkitsee, sitä etten syntiä tahtoisi tehdä. Mutta jos synninhätä kasvaa suuremmaksi, kuin usko, niin kuka kieltää sellaiselta lohduttujan?
En usko toivoni perustuvan väärään varmuuteen, sillä uskonikin on Jumalan lahjaa. Pitäisikö Jumalaa siis syyttää vähäisen uskon antamisesta vai Lakia ja Henkeä synninhädän aiheuttamisesta
Mutta jos joku vielä haluaa väitellä, niin pyytäisin lukemaan uudelleen alkutekstini(kadotuksen lapsi) alun ja arvioimaan, onko kirjoittelu tämän toivomuksen mukaista.
Etkö todella tiennyt miksi sinä valehtelet?
Voin kertoa sinulle salaisuuden: Sinä valehtelit näyttääksesi paremmalta, onnistuneemmalta ja oikeauskoisemmalta kun minä! He he he he ha ha ha ha ho ho hoo, huhu huh, oletpa naurettava.
Pieneksi vinkiksi: Paremmaksi ei voi kukaan ihminen tulla kun minä olen, sillä minä olen uusi luomus Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä on totuus.
************************************************
Kahden omasta puolestaan kelvottoman syntisen on aivan turha ja naurettava pitää mitään keskinäisiä verteilusaarnoja.
***********************************************
Ihminen joko on uskon ja kasteen kautta Jeesuksessa Kristuksessa ja pelastuu. Tai sitten hän ei ole, ja yrittää heränneellä tunnolla töin ja toimin, hiki päässä ansaita autuuttaan ja lepyttää vihaista Jumalaansa.
Kristukseen uskova on vapaa ja onnellinen ihminen, sen voi kokemuksesta sanoa. Ja Jumalalle kiitos, etteivät saatanan orjina raatavat ihmisen voi riistää Kristusta minulta.
Voi mikä hekumallinen ärinä on kuulunut pitkin matkaa ja vikoja on etsitty elämästäni vaikka ei ihmistä edes tunneta.
Voitte aivan vapaasti etsiä vikoja, ja niitä löytyy paljon, se on kuitenkin aivan turhaa salapoliisityötä, sillä kaikki syntini ovat anteeksi annetut iankaikkisella unohduksella, Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kuluu vain sinunkin aikasi hukkaan, aivan turhissa puuhissa. Kristus on niin ihana ja ihmeellinen täynnä armoa ja totuutta.
Totuus on se että ellet sinäkin minun laillani nöyrry ottamaan armoa armona vastaan sellaisena syntisenä kun nyt olet, niin on tiesi vaivaan vievä.
Ei Jumalaa todellakaan häikäistä hyvän ihmisen kiiltokuorella hän näkee sinun sydämeesi.
En kiihkoile lainkaan? Kuinka ihmeessä?
Luin tämän kirjoituksesi vasta nyt.
SINUA en ole lainkaan epäillyt valehtelijaksi.
Otsikkosi johtivat vain tuossa alempana minua harhaan, kun en lukenut tarkemmin tätä kirjoitustasi.
Anteeksi!
Valehtelijahan oli nimimerkki "evankeliumissa".
Hänelle minä myös kirjoitin. Johan tästä tulikin aika soppa. Vielä kerran anteeksi.
En ole sinua tarkoittanut missään vaiheessa. Itse erehdyin puolestani tuossa alempana nimimerkissäsi.
Tarkoitan kirjoitusta, "ha ha ha... jne..., Luulin todellakin kirjoittavani eri henkilölle.
Sinulle toivon sydämestäni Jumalan siunausta eteenkin päin.
Siihen on varmaankin monta syytä. Vain Jumala tietää ne kaikki syyt. Paavalihan oli seurakunnan vainooja, hänellä oli lupakirja otta kristityitä kiinni ja toimittaa tuomittaviksi. Hän oli hyvin pelottava ja vaarallinen henkilö ollut kristityille. Niin uskovainen mies hän oli ennen kääntymystään. Aivan kunnon lestadiolaisesta Saulus menee kyllä kiihkomielisyydessään ja tuomioissaan.
Mutta Jumala otti hänet voimakkaalla tavalla kiinni. Jumala itse ilmoitti Ananiakselle Sauluksen olevan jo tuolloin hänen valittu aseensa.
Monestihan oikein hurkas lestadiolainen on tietämättään myös Kristuksen seurakunnan vihollinen, sen tuomitsija ja vainooja, aivan kun Saulus Tarsolainen muinoin oli.
Ei hänkään soisi millään Jeesuksessa Kristuksessa olevalle taivaan riemua, eikä hän tykkää siitä että syötetty vasikka Kristus tarjotaan juuri syntisille.
Hän ahertaa pellolla töissä, eikä ole Isän käskyjen yli käynyt, mutta ei ole siitä ansiostaan vohlaakaan omien sanojensa mukaan saanut. Vain syyllisyyttä ja häpeää ja työyä työn päälle Jumala lepyttämiseksi.
Ja tuhlarit sen kun tanssivat samaan aikaan taivaan kultalattialla, iloisina vapaina ja onnellisina.
Ei se oman vanhurskauden palvelijaa suinkaan miellytä, että toiset, hänen mielestään noin helposti, taivaaseen menevät. Vain uskomalla Jeesukseen ja hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa kasteessa liitettyinä.
Hän ryhtyy kateuksissaan valheapostoliksi, ja asettuu taivaan portille vartioon, ettei siitä vain kukaan livahda ilman ansioita sisälle.
Niin katellinen ja oikeassa hän on, ja luulee itsestään aivan Jumalanksi olevan. Hän ei sano sitä ihan suoraan, mutta hän nimittää oman mielikuvituksensa pyhäksi hengeksi ja näin hän viettelee itsensä.
Minä tiedän tarkalleen lestadiollais- selityksen. Ja totta on että Jumala johdattaa autuutta kaipaavan ihmisen toisten, jo uskossa olevien luo.
Itselleni on tuttu, ja käytössä sovintosaarna Jeesuksen nimessä ja veressä. Itse sitä myös julistan katuville syntisille.
Siis julistan elävää ja ylösnoussutta syntisten Vapahtajaa Kristusta, jonka veressä on syntien anteeksiantamus, USKON KAUTTA HÄNEN VEREENSÄ.
Ei ole tietoa sakramenteista eikä liioin niiden merkityksestä ja vaikutuksesta.
Kasteessahan ei edelleenkään ole pelkkä vesi, vaan nimenomaan Henki veteen yhtyneenä.
Ja Henki on Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, joka on Poikansa Kristuksen kautta järjestänyt sovinnon itsensä ja syntisten ihmisten välille.
Jokainen joka Poikaan uskoo ja kastetaan hän pelastuu. Ilman uskoa on kuitenkin mahdoton kelvata Jumalalle. Siis usko ja kaste.
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Mark. 16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
Mark. 16:18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
Miten nämä ihmiset voivat uskoa Jumalan sanaa kun he eivät sitä lue? Ja jos he lukevatkin, niin heillä on alati Mooseksen peite silmillään. He kyllä ahkerasti puhuvat uskosta mutta tarkoittavat tekoja. Kuitenkin he koko ajan kun heitä kuuntelee tai lukee, he puhuvat vain siitä miten voisivat lepyttää vihaista Jumalaansa.
He luulevat teoillaan ansaitsevansa autuuden.
Kyllä tämä on uskomatonta ja todella säälittävää.
Toki sinä anteeksi saat. Sellainen on tässä tilanteessa parasta molemminpuoliselle mielenrauhalle. Pyydän myös anteeksi omasta puolestani, jos sellaiseen on aihetta. Väärinymmärryksestä lähtee liikkeelle moni riita, joihin ei enää välttämättä sovintoa pysty rakentamaan.
Mutta vielä sanon sinulle Nuin, että vältä karkeaa kielenkäyttöä. Vaikka sakramentin halveksijoita ja muita hurmahenkiä tulee elämässäsi vastaan paljon, niin paljon voittaa, jos ei kiivastu heidän takiaan.(Tämän olen oppinut jehovan todistajilta). Jos kiivastuu, niin "vastustajat" saavat aiheen syyttää ja näin he katsovat olevansa sinua parempia.
Ei harhaoppeja tarvitse sietää, mutta lähimmäistä meidän on pyrittävä sietämään, jos sellainen on vain mahdollista. Jos ei kertakaikkiaan tule toimeen, niin hyvä olisi syntiä välttää ja olla vaikka ottamatta kantaa. Mutta heistäkin voi löytyä paljon Jumalan lapsia, joihin voi kokea suoranaista Hengen yhteyttä mikäli vain pääsisi sovinnolla keskustelemaan. Siunausta sinulle Nuin!
Jos tällaiset minua kiivastuttaisivat en kirjoittaisi tänne.
Mutta saat anteeksi.
Olin hämmästynyt ja häpeissäni kun huomasin kirjoittaneeni aivan väärälle ihmiselle.
Sain heti avauksestasi sen käsityksen, että olet uskossa Kristukseen, monien koetusten kautta.
Minulle eivät syytökset meinaa yhtään mitään koska tiedän että syyttäjä on vain hyvä teeskentelijä ja luulee jotakin olevansa vaikka ei mitään uitenkaan ole. Vain yhtä syntinen ja yhtä erehtyvä ihminen kun minäkin olen.
Toisaalta ainahan syntisessä syntiä on, jos joku niitä mielii kaivella, niin siitä vaan. Menee vaan aika kovbasti hukkaan, koska Kristus on maksanut minun koko syntivelkani.
"Paavalin tavoin en rohkene nyt minäkään itseäni tuomita..." -Kauniisti sanottu ja pitää sisällään armon suloisen sanoman! Kristus on sovittanut yhdellä uhrilla kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit ja on tehnyt rauhan meidän ihmisten ja Jumalan välille!
Itselläni on vähän samankaltainen tausta. Olin aikoinaan myös helluntaisrk:ssa jonka piirissä harjoitin ymmärtämättäni omatekoista, "palavaa, -täysillä Jumalalle elämistä", kunnes väsyin sen tien kulkemiseen. Löysin Lutherin kirjojen kautta armollisen Kristuksen ja olen myös saanut lohdutukseni luterilaisesta kasteopista joka kertoo että jo tuolloin tulin otetuksi Jeesuksen nimiin. Hän ei ole hävennyt meitä, vaan otti syntisen omakseen, puhdisti, pesi kasteen pesossa, armovedessä jota Luther kutsui "verivedeksi" koska se on Kristuksen veren punaamaa! Siksi siinä on niin suuri voima uudestisynnyttämään ja pesemään syntejä pois ja siksi Herra Jeesus opettaakin että meidän tulee kaikkien "syntyä vedestä ja hengestä!" Joh. 3:5.
Pelastusvarmuudesta haluaisin rohkaista sinua sikäli, kuin itse olen asiasta varmuuden saanut:
Ennen, (helluntai-aikoinani) ymmärsin pelastusvarmuuden olevan siten, että TUNNEN , siis tunnetasolla kykenen vankkumattomasti luottamaan olevani matkalla taivaaseen. Ongelman tuovat kuitenkin synnit ja niiden takia oli vaikeaa uskoa pelastusvarmuutta kun ei siltä useinkaan tuntunut, että "asiat olisivat hyvällä mallilla Jumalan kanssa". Näitä koetin sitten kiivaasti rukoilemalla ym. pyhitys elämällä kompensoida uskoen synnit saatavan anteeksi uskon kautta Kristukseen. Mutta pelastusvarmuutta oli perin vaikeaa saavuttaa.
Muutoksen asiaan toi eräässä vaiheessa seuraavan Raamatunkohdan, mielestäni OIKEA ymmärtäminen:
"ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:7)
=> Rauha on "YMMÄRRYSTÄ YLEMPI" => Se ei siis ole ensisijaisesti tuntemisen asia vaan uskomisen asia! Usko taas ei perustu siihen, miten hyvin olemme onnistuneet kulloinkin kilvoittelemaan, vaan usko on uskoa siihen että Kristuksen antama uhri riittää joka tilassa täydellisesti sovittamaan kaikki entiset, nykyiset ja tulevatkin syntini! Jumala tiesi jo kastehetkelläni, millainen minusta on tuleva ja kuinka paljon tulen kompastelemaan yms. KUITENKIN (!) Hän tahtoi ottaa minut ja sinut helmaansa ja sääsi meille sovintosaarnan joka vuotaa Kristuksen kylkihaavasta meidän puutteellisuutemme peittäen ja hukuttaen pyhään armoon ja sovintoon jonka edestä Jeesus taisteli.
Yhä vielä kasteesi kertoo sinulle, että olet rakas Jumalalle, -et onnistumisesi tähden, et myöskään epäonnistumistesi tähden, vaan Hänen aivoituksensa tähden, sillä Hän näkee sinut rakkaaksi Pojassaan ja Poikansa kautta! Tämä rauha (=lue pelastusVARMUUS) on, vaikka et sitä kykenisi syntiesi tähden TUNTEMAAN lainkaan, sillä se on "yli ymmärryksen käyvä". Pelastusvarmuus ei siis ole siinä, että onnistut kilvoituksessasi, vaan siinä että JEESUS ON TEHNYT KÄRSIVÄLLÄ JA TEKEVÄLLÄ KUULIAISUUDELLAAN SINUT TAIVASKELPOISEKSI! Tämän on Jumalan Sana!
Tämä on varma ja luja kalliopohja johon saat ankkuroida ensimmäisen PYSYVÄN pelastusvarmuutesi!
" Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta," (Room. 5:1)
=> Mutta mitä onkaan usko?
Se ei ole palavuutta, ei suorittamista, ei palvelemista, ei myöskään onnistumista. Usko on yksinkertainen ja LUJA luottamus siihen että Jeesuksen veri riittää iäti turvaamaan sielusi, henkesi ja ruumiisi taivaan kotiin saakka!
Kas tässä sinulle oikea pelastusvarmuus: se on Jumalan Sanan oma lupaus:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)
Ja Jumalan Sana ei valhettele!
Siunausta!
Jumalalle kiitos vain kaikesta johdatuksesta avaajankin kohdalle.
On ihana asia tulla tuntemaan Isänsä Jumala, sellaisena kun Hän on.
"Paavalin tavoin en rohkene nyt minäkään itseäni tuomita..." -Kauniisti sanottu ja pitää sisällään armon suloisen sanoman! Kristus on sovittanut yhdellä uhrilla kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit ja on tehnyt rauhan meidän ihmisten ja Jumalan välille!
Itselläni on vähän samankaltainen tausta. Olin aikoinaan myös helluntaisrk:ssa jonka piirissä harjoitin ymmärtämättäni omatekoista, "palavaa, -täysillä Jumalalle elämistä", kunnes väsyin sen tien kulkemiseen. Löysin Lutherin kirjojen kautta armollisen Kristuksen ja olen myös saanut lohdutukseni luterilaisesta kasteopista joka kertoo että jo tuolloin tulin otetuksi Jeesuksen nimiin. Hän ei ole hävennyt meitä, vaan otti syntisen omakseen, puhdisti, pesi kasteen pesossa, armovedessä jota Luther kutsui "verivedeksi" koska se on Kristuksen veren punaamaa! Siksi siinä on niin suuri voima uudestisynnyttämään ja pesemään syntejä pois ja siksi Herra Jeesus opettaakin että meidän tulee kaikkien "syntyä vedestä ja hengestä!" Joh. 3:5.
Pelastusvarmuudesta haluaisin rohkaista sinua sikäli, kuin itse olen asiasta varmuuden saanut:
Ennen, (helluntai-aikoinani) ymmärsin pelastusvarmuuden olevan siten, että TUNNEN , siis tunnetasolla kykenen vankkumattomasti luottamaan olevani matkalla taivaaseen. Ongelman tuovat kuitenkin synnit ja niiden takia oli vaikeaa uskoa pelastusvarmuutta kun ei siltä useinkaan tuntunut, että "asiat olisivat hyvällä mallilla Jumalan kanssa". Näitä koetin sitten kiivaasti rukoilemalla ym. pyhitys elämällä kompensoida uskoen synnit saatavan anteeksi uskon kautta Kristukseen. Mutta pelastusvarmuutta oli perin vaikeaa saavuttaa.
Muutoksen asiaan toi eräässä vaiheessa seuraavan Raamatunkohdan, mielestäni OIKEA ymmärtäminen:
"ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:7)
=> Rauha on "YMMÄRRYSTÄ YLEMPI" => Se ei siis ole ensisijaisesti tuntemisen asia vaan uskomisen asia! Usko taas ei perustu siihen, miten hyvin olemme onnistuneet kulloinkin kilvoittelemaan, vaan usko on uskoa siihen että Kristuksen antama uhri riittää joka tilassa täydellisesti sovittamaan kaikki entiset, nykyiset ja tulevatkin syntini! Jumala tiesi jo kastehetkelläni, millainen minusta on tuleva ja kuinka paljon tulen kompastelemaan yms. KUITENKIN (!) Hän tahtoi ottaa minut ja sinut helmaansa ja sääsi meille sovintosaarnan joka vuotaa Kristuksen kylkihaavasta meidän puutteellisuutemme peittäen ja hukuttaen pyhään armoon ja sovintoon jonka edestä Jeesus taisteli.
Yhä vielä kasteesi kertoo sinulle, että olet rakas Jumalalle, -et onnistumisesi tähden, et myöskään epäonnistumistesi tähden, vaan Hänen aivoituksensa tähden, sillä Hän näkee sinut rakkaaksi Pojassaan ja Poikansa kautta! Tämä rauha (=lue pelastusVARMUUS) on, vaikka et sitä kykenisi syntiesi tähden TUNTEMAAN lainkaan, sillä se on "yli ymmärryksen käyvä". Pelastusvarmuus ei siis ole siinä, että onnistut kilvoituksessasi, vaan siinä että JEESUS ON TEHNYT KÄRSIVÄLLÄ JA TEKEVÄLLÄ KUULIAISUUDELLAAN SINUT TAIVASKELPOISEKSI! Tämän on Jumalan Sana!
Tämä on varma ja luja kalliopohja johon saat ankkuroida ensimmäisen PYSYVÄN pelastusvarmuutesi!
" Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta," (Room. 5:1)
=> Mutta mitä onkaan usko?
Se ei ole palavuutta, ei suorittamista, ei palvelemista, ei myöskään onnistumista. Usko on yksinkertainen ja LUJA luottamus siihen että Jeesuksen veri riittää iäti turvaamaan sielusi, henkesi ja ruumiisi taivaan kotiin saakka!
Kas tässä sinulle oikea pelastusvarmuus: se on Jumalan Sanan oma lupaus:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)
Ja Jumalan Sana ei valhettele!
Siunausta!