Minulla rasitteena ahdistuneisuus monenlaisista tilanteista. Paikat, joista ei pääse pois, korkeat paikat joista hankala päästä pois, esiintyminen, jotkin julkiset kulkuvälineet. Tähän saakka olen pelännyt näitä kaikkia etupäässä sen takia, että mitä jos tulee huono olo ja oksennan sinne eikä pääse pois eikä pois toisten näköpiiristä. Kärsin todella myös emetofobiasta eli oksentamiskammosta. Nämä fobiat siis kietoutuvat yhteen. Nykyään olen jollakin tavalla käsittänyt, että tässä ei kuitenkaan ole kysymys pelkästään tietyistä peloista ja ahdistuksesta vaan laajemminkin herkästä kehosta, tunne-elämästä ja huonommuden tunteesta verrattuna muihin.
Olen lähiaikana ymmärtänyt, että en pelkää itse asiassa mitään noista asioista sinänsä vaan itseäni niissä tilanteissa. Sitä, että minä yliahdistun ja panikoidun ja siitä syystä niissä tilanteissa olosta tulee tukala tai sietämätöntä. Mutta vika on siis minussa eikä paikoissa. Uusi ajatus on myös, että ehkä oksentaminen ei olisikaan niin paha juttu (15 vuotta siitä kun viimeksi 10-vuotiaana oksensin) vaan ehkä se päinvastoin voisikin olla tekosyy paeta tilanteesta joka käy ahdistavaksi.
Mutta niin kauan olen oksentamista pelännyt, että se tuntuu täysin mahdottomalta toimenpiteellä minulle.
Ahdistusherkän TOP-vinkit muille vastaaville: ei kahvia/vähän kahvia, hikirääkkiliikuntaa monta kertaa viikossa, hypnoosirentoutusäänkitteiden kuuntelua, säännöllinen ruoka, paljon koko kehon koskettelua sisältävä rakastelu usein, nauraminen, beetasalpaajat tosi pahoihin tilanteisiin.
Voisin kirjoittaa tästä sata sivua ja ehkä joskus kirjoitankin.
Olen lähiaikana ymmärtänyt, että en pelkää itse asiassa mitään noista asioista sinänsä vaan itseäni niissä tilanteissa. Sitä, että minä yliahdistun ja panikoidun ja siitä syystä niissä tilanteissa olosta tulee tukala tai sietämätöntä. Mutta vika on siis minussa eikä paikoissa. Uusi ajatus on myös, että ehkä oksentaminen ei olisikaan niin paha juttu (15 vuotta siitä kun viimeksi 10-vuotiaana oksensin) vaan ehkä se päinvastoin voisikin olla tekosyy paeta tilanteesta joka käy ahdistavaksi.
Mutta niin kauan olen oksentamista pelännyt, että se tuntuu täysin mahdottomalta toimenpiteellä minulle.
Ahdistusherkän TOP-vinkit muille vastaaville: ei kahvia/vähän kahvia, hikirääkkiliikuntaa monta kertaa viikossa, hypnoosirentoutusäänkitteiden kuuntelua, säännöllinen ruoka, paljon koko kehon koskettelua sisältävä rakastelu usein, nauraminen, beetasalpaajat tosi pahoihin tilanteisiin.
Voisin kirjoittaa tästä sata sivua ja ehkä joskus kirjoitankin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.