Aluksi taustaa:
Olen leski, ollut jo useita vuosia. Minulla on ollut oma hevonen jo kauan, samassa paikassa, eräällä pikkutallilla Etelä-Suomessa.
Olen jo pitkään tuntenut käsittämättömän voimakasta vetoa tallin virolaista kengitysseppää kohtaan. Tämä tarina on tosi, toissapäivältä..
Kevätaurinko paistaa, ja kohotan kasvoni sitä kohden. Kylläpä lämmittääkin jo mukavasti.
Tallirakennukset näkyvät mutkan takaa kutsuvina, punamullan värisinä. Linnut laulavat ja kuulen kuinka vasara kumahtelee alasinta vasten. Tuon äänen kuullessan sydämeni alkaa hakata tiuhempaan.
Astun tallinpihaan ja poltan tupakan, toisenkin. Huomaan käsieni tärisevän, kun kaivan Zippoani taskusta.
Hevoseni, mukavan pyöreä ja itsepäinen suomenhevosori, seisoo käytävälle kiinnitettynä. Mies kengittää sitä parhaillaan.
Katselen ympärilleni. Tallinpiha on hiljainen, on vasta aamupäivä. Itselläni on tänään vapaata, ja siksi lähdin aikaisin tallille, auringonnousua kohti ajaen - kuunnelleen autoni ääniä, joiden vuoksi pelkään sen jättävän minut tielle minä hetkenä hyvänsä.
Poltan tupakan loppuun. Kuulen, kuinka hän komentaa hevostani. Se ei aina osaa olla rauhassa paikallaan.
- Anna see jalga...
Tervehdin ja astun sydän pamppaillen hämärään talliin. Jostain syystä valot eivät ole päällä. Hän on juuri ruokkinut omat hevosensa, joita hän pitää tällä tallilla. Heinänpölyä leijailee vielä ilmassa. Hieron nenääni ja aivastan.
Hän hymyilee aseistariisuvasti ja kertoo hevoseni olevan nyt valmis.
Huomaan punastuvani. Ystäväni Anna on jo pitkään sanonut minulle, että pitäisi "tehdä jotain asialle," kun hehkutan tuota miestä hänelle aina. Annalla on hevonen samalla tallilla.
Otan hevoseni ja vien sen karsinaansa. Suljen raskaan kalterioven ja sidon hevoseni kiinni kaltereihin.
Harjailen sitä ajatuksissani ja huomaan, että alapääni on alkanut kostua häiritsevästi. Riettaat ajatukset valtaavat mieleni. Jatkan harjaamista. Kuulen käytävältä lakaisun ääntä; kengityksestä tulee aina paljon roskaa. Lattiaharja kolahtaa seinää vasten, sitten kuulen raskaan huokauksen. Naapurikarsinan hevonen vaihtaa jalkaa.
Samassa huomaan, etten ole yksin.
Jatka harjaamista, sanon mielessäni itselleni. Hiki puskee pintaan, poskia kuumottaa. Minua harmittaa. Ihana MIES seisoo melkein kosketusetäisyydellä, ja minä punastelen kuin koulutyttö.
Kalteriovi narahtaa.
- Sinulla oli joku kuolainongelma? kuulen hänen kysyvän. Erotan vierasta korostusta vain aavistuksen, hän on ollut Suomessa jo kauan.
- On, mennään katsomaan.
Tallinpihalla ei näy edelleenkään ketään. Astumme satulahuoneeseen. Kissa livahtaa ulos ovesta.
Otan hevoseni suitset naulakosta ja annan ne hänelle.
- Tämä ketju pitäisi katkaista.
Hänen tummansinisissä silmissään leikkii ilkikuri.
- Mikset katkase.
Poskiani kuumottaa, kun sanon:
- Ei ole työkaluja mukana.
- Mull on kaikki työkalut tuolla, odota tässä.
Ovi pamahtaa kiinni. Sydämeni tuntuu pyrkivän ulos rinnasta.
Hän saapuu voimapihtien kanssa. Kuulen oven menevän lukkoon.
Otan fleecetakin yltäni. Nenässäni tuntuu Diorin parfyymin tuoksu, ehkä liikaakin. Pitääkin vaihtaa merkkiä, ajattelen.
Huone on hämärä, sälekaihtimet ovat kiinni. On aivan hiljaista. Kaukaa kuuluu vain koiran haukku.
Poskiani kuumottaa.
Nyt tai ei koskaan.
Hän laskee pihdit penkille ja istuu sille. Minä seison vielä. Polveni vapisevat kuin ennen tärkeitä kilpailuja. Hän katsoo suoraan minuun.
- Mitä mietit.
Olen hetken hiljaa. Se tuntuu ikuisuudelta.
Sydän jyskien vastaan:
- Sinua.
Nostan käteni hänen leveille hartioilleen. Hän on minua päätä pidempi. Tunnen laadukkaan partaveden kiihottavan tuoksun. Hänen kätensä ovat työmiehen valtaisat kourat. Niissä näkyy jälkiä kuuman raudan kosketuksesta. Minä haluaisin ne jonnekin muuallekin...
Hän ei kavahda kosketustani, on kuin hän olisi vain odottanut sitä tulevaksi. Samassa hänen kätensä laskeutuvat ratsastushousujen peittämille pakaroilleni. Hän suutelee minua kiihkeästi, se tekee melkein kipeää. Olen kaivannut kosketusta niin kauan, kauan, siitä on vuosia... valovuosia aikaa.
Hän hellittää otteensa, tarttuu minua kädestä ja sanoo vain:
- Tule.
Olen leski, ollut jo useita vuosia. Minulla on ollut oma hevonen jo kauan, samassa paikassa, eräällä pikkutallilla Etelä-Suomessa.
Olen jo pitkään tuntenut käsittämättömän voimakasta vetoa tallin virolaista kengitysseppää kohtaan. Tämä tarina on tosi, toissapäivältä..
Kevätaurinko paistaa, ja kohotan kasvoni sitä kohden. Kylläpä lämmittääkin jo mukavasti.
Tallirakennukset näkyvät mutkan takaa kutsuvina, punamullan värisinä. Linnut laulavat ja kuulen kuinka vasara kumahtelee alasinta vasten. Tuon äänen kuullessan sydämeni alkaa hakata tiuhempaan.
Astun tallinpihaan ja poltan tupakan, toisenkin. Huomaan käsieni tärisevän, kun kaivan Zippoani taskusta.
Hevoseni, mukavan pyöreä ja itsepäinen suomenhevosori, seisoo käytävälle kiinnitettynä. Mies kengittää sitä parhaillaan.
Katselen ympärilleni. Tallinpiha on hiljainen, on vasta aamupäivä. Itselläni on tänään vapaata, ja siksi lähdin aikaisin tallille, auringonnousua kohti ajaen - kuunnelleen autoni ääniä, joiden vuoksi pelkään sen jättävän minut tielle minä hetkenä hyvänsä.
Poltan tupakan loppuun. Kuulen, kuinka hän komentaa hevostani. Se ei aina osaa olla rauhassa paikallaan.
- Anna see jalga...
Tervehdin ja astun sydän pamppaillen hämärään talliin. Jostain syystä valot eivät ole päällä. Hän on juuri ruokkinut omat hevosensa, joita hän pitää tällä tallilla. Heinänpölyä leijailee vielä ilmassa. Hieron nenääni ja aivastan.
Hän hymyilee aseistariisuvasti ja kertoo hevoseni olevan nyt valmis.
Huomaan punastuvani. Ystäväni Anna on jo pitkään sanonut minulle, että pitäisi "tehdä jotain asialle," kun hehkutan tuota miestä hänelle aina. Annalla on hevonen samalla tallilla.
Otan hevoseni ja vien sen karsinaansa. Suljen raskaan kalterioven ja sidon hevoseni kiinni kaltereihin.
Harjailen sitä ajatuksissani ja huomaan, että alapääni on alkanut kostua häiritsevästi. Riettaat ajatukset valtaavat mieleni. Jatkan harjaamista. Kuulen käytävältä lakaisun ääntä; kengityksestä tulee aina paljon roskaa. Lattiaharja kolahtaa seinää vasten, sitten kuulen raskaan huokauksen. Naapurikarsinan hevonen vaihtaa jalkaa.
Samassa huomaan, etten ole yksin.
Jatka harjaamista, sanon mielessäni itselleni. Hiki puskee pintaan, poskia kuumottaa. Minua harmittaa. Ihana MIES seisoo melkein kosketusetäisyydellä, ja minä punastelen kuin koulutyttö.
Kalteriovi narahtaa.
- Sinulla oli joku kuolainongelma? kuulen hänen kysyvän. Erotan vierasta korostusta vain aavistuksen, hän on ollut Suomessa jo kauan.
- On, mennään katsomaan.
Tallinpihalla ei näy edelleenkään ketään. Astumme satulahuoneeseen. Kissa livahtaa ulos ovesta.
Otan hevoseni suitset naulakosta ja annan ne hänelle.
- Tämä ketju pitäisi katkaista.
Hänen tummansinisissä silmissään leikkii ilkikuri.
- Mikset katkase.
Poskiani kuumottaa, kun sanon:
- Ei ole työkaluja mukana.
- Mull on kaikki työkalut tuolla, odota tässä.
Ovi pamahtaa kiinni. Sydämeni tuntuu pyrkivän ulos rinnasta.
Hän saapuu voimapihtien kanssa. Kuulen oven menevän lukkoon.
Otan fleecetakin yltäni. Nenässäni tuntuu Diorin parfyymin tuoksu, ehkä liikaakin. Pitääkin vaihtaa merkkiä, ajattelen.
Huone on hämärä, sälekaihtimet ovat kiinni. On aivan hiljaista. Kaukaa kuuluu vain koiran haukku.
Poskiani kuumottaa.
Nyt tai ei koskaan.
Hän laskee pihdit penkille ja istuu sille. Minä seison vielä. Polveni vapisevat kuin ennen tärkeitä kilpailuja. Hän katsoo suoraan minuun.
- Mitä mietit.
Olen hetken hiljaa. Se tuntuu ikuisuudelta.
Sydän jyskien vastaan:
- Sinua.
Nostan käteni hänen leveille hartioilleen. Hän on minua päätä pidempi. Tunnen laadukkaan partaveden kiihottavan tuoksun. Hänen kätensä ovat työmiehen valtaisat kourat. Niissä näkyy jälkiä kuuman raudan kosketuksesta. Minä haluaisin ne jonnekin muuallekin...
Hän ei kavahda kosketustani, on kuin hän olisi vain odottanut sitä tulevaksi. Samassa hänen kätensä laskeutuvat ratsastushousujen peittämille pakaroilleni. Hän suutelee minua kiihkeästi, se tekee melkein kipeää. Olen kaivannut kosketusta niin kauan, kauan, siitä on vuosia... valovuosia aikaa.
Hän hellittää otteensa, tarttuu minua kädestä ja sanoo vain:
- Tule.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.