Laivanhylkyjen + laivan pohjien yms. pelko

Sama pelko. En jaksa sen tarkemmin selitellä.

Ei aivan vastaavaa pelkoa, mutta pelkään merimerkkejä ja kaikkea merestä/järvestä nousevaa sekä myös KAIKKEA pinnan alla olevaa. Pelko on voimistunut niin, etten enää voi luonnonvesissä käydä uimassa ollenkaan.

Olen lapsuudessani viettänyt monia kesiä merellä/saaristossa ja uiskennellut siellä aivan vapautuneesti. Nähnyt myös hylkyjä, mutta enää en voisi mennä lähellekään!

Minulla myös. Varsinkin kuvat Titanicin hylystä. Ja videot hylylle tehdyistä sukelluksista puistattaa. Hylky on viimeinen lepo paikka nille jotka menehtyivät onnettomuudessa.

Ohhoh! Enpä olisi uskonut että on muitakin. Ja näin monta. Minulla tuo on aika lievänä. Kerran kakarana kylläkin soudin veneellä ison vedenalaisen kallion päälle, meinasi tulla hepuli. Se näytti veden alla todella pelottavalta. Näytti isolta valaalta vähäsen. Kyllä lähti vene vinhaan liikkumaan! Laivoista ei juuri kokemusta, mutta unessa tulee joskus räpiköityä ison laivan vieressä karkuun huonoin tuloksin. Mulle tämä pelko on varmaan tullu kun setä pelotteli pienenä meitä että kellarissa on valaita. Lisäksi miltei hukuin pienenä...

Samoja pelkoja täälläkin. Laivan pohja,- potkurit, sukellusveneet.

Olisi kiva jos joku asiantuntija tulisi selittämään mistä tämä pelko johtuu.

Pelkäsin noita samoja juttuja.
Vesi oli syvää, tuntematonta, pelottavaa. Hirveät ruohot koskettivat äkkiä uidessa vartaloa.
Aloitin laitesukelluksen ja taistelin Suomen sameissa, pimeissä vesissä pelkoani vastaan. Kirkkaat ulkomaiset vedet etelässä tai pohjoisessa vähensivät pelkoa ja tilalle tuli rakkaus vedenalaiseen maailmaan.

Toisin sanoen, itseään voi altistaa ja siedättää. On myös mahdollista elää kokonaan ilman laivojen pohjia, potkureita ja hylkyjä.

Kiva kuulla muista, joille tämä fobia on tuttua. Kohtasin tänään ensimmäisen toisen ihmisen, jolla on sama fobia! Erään uuden ystäväni kanssa tuli aihe puheeksi. 27 vuotta on vierinyt, enkä ollut tavannut ketään, joka jakaisi ahdistukseni vedenalaisia objekteja kohtaan!

Siitä on saanut niin paljon kuulla, ihan jo omalta perheeltä. Kesämökeillä lapsena kiukuttelin, koska rakastan uimista, mutta jos vanhemmat parkkeerasivat veneen laituriin, en uskaltanut mennä uimaan. Etenkään yksin. Isäni mökillä yhä ainoa paikka veneelle on uimalaiturissa, mikä todella syö uintikokemusta.

Yleensä pahin ovat perämoottorit ja erilaiset potkurit. Mitä isompi, sitä karmivampi. Pieni soutuvene hiukan nostaa ihokarvoja, kun taas laivan vieressä vedessä menisin varmaan paniikkiin. Lapsena ristin pelkoni pohjakammoksi, millä viittasin veneiden pohjiin. Myös maalla olevat veneet pelottavat, etenkin isot ja etenkin perämoottorit, mutta vähemmän kuin veden alla. Vasta hiljattain tajusin googlata tämän. Englanniksi sille löytyi termi submechanophobia. Joitain keskusteluja aiheesta löytyi myös.

Minulla ei ole aavistustakaan, mistä pelko on tullut. Siinä ei ole mitään logiikkaa, enkä muista minkäänlaista traumaa. Fobia on vain ollut niin pitkään, kun muistan.

Iän myötä se on lievittynyt hieman, koska olen siedättänyt itseäni. Rakastan kaikkia vesilajeja surffaamisesta purjelautailuun ja jollailuun, joten on ollut pakko vain yrittää välillä unohtaa pelkoa aiheuttavat ärsykkeet. Vesihiihto sentään jäi vanhempieni yrityksistä huolimatta, koska aloin panikoida, jos vene ajoi lähemmäs minua.

Olen sittemmin mennyt esim veneestä uimaan ja snorklaamaan, mutta mieluummin jonkun kanssa ja vältän katsomasta venettä. Lapsena kävin jollailukurssin, jolla piti kaataa jolla ja kääntää se takaisin ylös. Pelotti, voitin pelkoni sen verran että onnistun. Asiaa helpotti, että jollat ovat tosi pieniä ja yksinkertaisia purjeveneitä.

Hiljattain uimme louhoksella, jonka pohjassa oli jonkinlainen rakennelma. Kaverit olivat siitä innoissaan. Yritin itse unohtaa asian ja olla katsomatta alaspäin. Mutta aina tuollaiset asiat vievät hieman uimisen iloa.

Tähänkään ei taida olla kuin siedätyshoitoa, eikä se aina onnistu yksin.

Psykiatri Ben Furman toivoo, että ihmisten kokemus masennuslääkkeiden käytön lopettamisesta otetaan vakavasti. Furmanin mukaan suomalainen masennuksen käypä hoito -suositus on "maailman lääkemyönteisin".

– Suomalainen masennuksen käypä hoito -suositus on maailman lääkekeskeisin käypä hoito -suositus, väittää psykiatri, psykoterapeutti Ben Furman.

– Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa lieväänkin masennukseen pitäisi ruveta määräämään lääkitystä, psykiatri sanoo.

Ooou ompa täälläkin muita joilla on samoja fiiliksiä😯 Itellä tää pelko on ihan vaan sillä tasolla että hieman jännittää uida laiturin tai veneen vieressä mutta en koe että millään tavalla haittaa elämää. Oon yrittäny selittää kaikille tutuille että miettikää laivan pohjaa kuinka iso se on vedessä ja ihan törkeen kammottava mutta eiii kukaan tajua ikinä mua😂

Varsinkin isot asiat pelottaa. Hitsit kun en löydä mutta joskus on ollu video jossa joku sukeltaa laivan sisällä (se ei mitenkään erityisesti pelota) Sitten kun tää tuli sieltä pois kun sen jäätävän ison laivan kylki näkyy niin siitä ahdistun että en oikein ees voi kattoo😂

Siis mul on toi ihan sama!

Tiiättekö jos katsotte jotain videoo jossa joku tyyppi sukeltaa jollekin risteilyalusken hylylle niin sitten sieltä syvyyksistä pamahtaa yhtäkkiä se laivan iso kylki tai keula tai vielä pahempaa potkurit se on ihan hirvee tunne

Joo mulla on sama homma

Potkureita on varmaan ihan syytä pelätä. muistatte miten kävi Britannicissa.