Jos varastettaisiin yksi päivä toisillemme, riittäiskö se, olisko se siinä? Ja sitten jatkettaisiin niin kuin ennenkin.
Riittäiskö meille yksi päivä?
Ihmettelen joskus
53808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
sähän sen tiedät
on suhteellista, kun ihmettelee työkseen ikävä-palstalla :)
kivaa pääsiäistä sullekin, oothan sä joskus kilttikin näissä palstakusetuksissasi. pidä palsta pystyssä :)
Okei, ei mennyt nyt ihan oikeaan osoitteeseen, mikä kusetus tää oli??
Tuota olen itsekin miettinyt...mitä siis sitten sen jälkeen.
Olisi sekin parempi kuin ei mitään?
Olisi niin.... Namm ihana aarteeni.... Keksittäisi tekemistä kyllä.
Ja kenenköhän aarteesta nyt onkaan taas kysymys?
Jos se riittäisi, niin mikä olisi syy, että se riittäisi? Joku totuus toisesta? Kiinnostuksen puute?
Yhdessä päivässä ehtisi aika paljon, mutta voisi kyllä käydä niinkin, että se päivä ei loppuisi ikinä, jos minusta olisi kiinni. Jos tunteet syvenisi vain, ja erossa oleminen olisi ihan sietämätöntä. Ei voi tietää.
Se riittäisi, koska ei ole ollut vielä sitä tuntia, ei päivääkään. Se olisi jotain täysin käsittämätöntä, uutta ja huumaavaa. Saada kerrankin olla vain - vapaasti ja yhdessä. Jatkon voisi päättää vasta myöhemmin, on hyvä joskus elää vain päivä kerrallaan.
Niinhän se on, yksi päivä kerrallaan. Kyllä se olisi tosiaan ihmeellistä, ihan unta, toivottavasti se päivä joskus koittaisi tosiaan ja oikeasti.
Nimenomaan. Juuri näin. Huumaava kokemus.
Ensimmäinen yhteinen päivä.
Yhdessä, ilman jo liian tutuksi tullutta jatkuvan ikävän tunnetta... :)
voi sit myös kans tehdä jotain eikä vain haaveilla ja kirjoitella täällä.
Haluan kanssasi IKUISUUDEN! ; )
ei riittäis. Ei todellakaan.
Tuskin
Riippuu tilanteesta....jos mennään hyvää päivää mitä sulle kuuluu periaatteella se päivä niin palataan varmaan takaisin samaan lähtökuoppaan tai pahimmassa tapauksessa uskottais ettei täs muka ollut muuta....mut sit taas jos pääsee tuulikaappia pidemmälle noin niinkuin kuvainnollisesti niin vois olla että kaiken ihanuudenkin keskellä sen päivän jälkeen tulis manattua että miksei vieläkin odotettu kun ei siihen kaikkeen mitä haluaisi ehkä olisi realistisia mahdollisuuksia vieläkään. Mut sitten jos ei nyt saisi sitä yhtäkään päivää niin oisko se mahdollista että sitten joskus toinen meistä huomaisi että nyt on sitten liian myöhäistä ja manaa ett´miks ei jos illoin kun se olis ollu mahdollisista edes näissä puitteissa. Mihin ne asiat kuitenkaan muutamassa kuukaudessa ja joidenkin asioiden suhteen muutamassa vuodessakaan muuttuu, mutta mikä sitten on kaikkeen nähden paras ratkaisu...voi kun sen tietäs niin oiskii aika viisas...
Niin mikä on oikea ajoitus? Se kun tietää omat tunteet ja toisen. Riittääkö se aina? Vai pitäiskö pistää vain riitämään. Eihän se katoa mihinkään, mutta muuttuu suruksi tms.
Hyvää päivää kirvesvartta -linjalla ei varmaan menisi tai sitten ottaisi vielä enemmän päähän tämä tumpelointu. Voisihan sitä tehdä jotain kivaa muutakin, jutteleminen on ihan yliarvostettua joskus.
Voi p3rkeleen perkele näitä pohdintoja!
("oonkohan tyhmä") Mielenkiintoista pohdintaa. Vastaan tähän, koska tuntuu siltä, että nyt on päästy sinne tuulikaappiin ja eteenpäin olisi toive. Sekin on ollut upeaa, koska kohde on ollut niin vaikuttava. Tulevaa ei tiedä kuin kokemalla ja katsomalla peremmällekin. Kutsua olen jäänyt odottamaan. . . eiköhän se olisi syytä katsoa?
..kiitos kommentista....niinhän se on, että kokeilematta ja katsomatta ei tiedä mistä jäi paitsi, vaikka nyt uhkarohkeakaan ei pidä silti elämässä olla. En siis yllytä enkä suinpäin suden suuhun päätäs kehoita työntämään, mut älä jää kuitenkaan liian kauaksi odottelemaan, kun voihan sitä itsekin asioiden eteen jotain tehdä jos kerran jotain tahtoo.
Jos on menty tuulikaappia pidemmälle yhdeksi yöksikin, niin miksei sitten yhdeksi päiväksi :). Voihan se olla ettei se riitä, vaan sitten tarpeen mukaaan lisää päiviä, öitä, pieniä hetkiä...
Ei oo menty hänen kanssaan ketä tuossa kirjoittaessa ajattelin kynnykselle saakkakaan konkreettisesti, mut....
Voi kun pääsisikin hänen kanssaan viettämään kahdestaan iltaa
voitaisiin vaikka kävellä yhdessä katsomaan täysikuun siltaa
ehkä saataisi hetken huojennettua jutellessa molemmilta niin päätä kuin rintaa
istuessa kallionkielekkeellä rikkomassa samalla varpailla tyynen veden pintaa
kenties aamuun mennessä onnistuisimme ainakin sitoa tukevamman lyhteen
tai rakkaudenlumoissa päättäisimme jopa miettiä miten laittaa hynttyyt yhteen
...aika näyttää jos edes koskaan enää nähdään
No en kyllä usko että riittäisi. Minulle tuskin ainakaan :)
Jos olisi pakko riittää niin riittäisi.Jäisi rakkaita muistoja.
Huomisesta ei tiedä kukaan ei seuraavasta hetkestäkään edes.
Alapa pikkuhiljaa rosvoomaan sitä päivää ja ehottelemaan mulle... ;)
Eikun suunnittelemaan rosvousta :)
..työnantajalta vai perheeltä?
jaa, hyvä kysymys.... :) Työnantajalta tietenkin...
Kyllä se on perheen ajasta otettava. Työpäivä on liian lyhyt.
Totta. Työaikana on tehtävä töitä :)
http://www.youtube.com/watch?v=1-YiaQZz1zY
ei kai siinä päivässä olisi mitääm tavallisuudesta poikkeavaa ,jos tunteet ei kohtaa.
Vai ohjaisiko hänet sen oikean, ja arvokkaan luo
näin toimii kun peli on menetetty
Mä tein joskus täysin vastaavan aloituksen, josta oikeastaan kaikki lähtikin :).
Tämä on todellakin väärä tie ja väärä tapa. Mutta onneksi se ei minua sitten etsinytkään.
Mä jotenkin pystyin kuulemaan hänen äänensä ja tunteensa rivien läpi. Sillä kertaa. Kaikki muu tuntui niin vieraalta. Mutta hän etsi miestä, se kävi myöhemmin ilmi.
Ei riitä 1 päivä vaan toivon koko elämää kanssasi. Päivä riittäisi puhumiseen ehkä...
Tuntuu pahalta jo etukäteen yksi pelkkä päivä. Paras kun jatkaa kuten tähänkin saakka jos kaikki on siinä. Vetää taas puoleensa voimakkaasti.
Ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, yksi päivä on hyvä alku...
Jos noin ajattelee, niin tietysti jostainhan kaikki alkaa jos on alkaakseen.
Niin. Haluaisin nähdä jo tänään... huh...ihan vatsanpohjasta ottaa kun ajattelenkin...
Minä myös, ihan hirveä ikävä ja pahenee vain, kaikki asiat menee jotenkin x-prisman läpi, vaikka eihän ne asiat niin ole.
kokonaan...
Edes yksi ihana suudelma... siitä tietäisi että kaikki todella oli(ko) totta. Mutta ei se mitenkään voisi sitten siihen jäädä, ei, vaan menisi kaikki niin uusiksi ja...
Edes yksi suudelma ja hali...en enempää tarvis....
Ei millään, jos asiat olis toisin. Jos hän haluaisi olla minun, olisin ikuisesti hänen..
mihin suuntaan Suomea? Naiselle?
etelään, miehelle..
ei riitä alkuunkaan.
Ei se riittäisi, ensimmäinen vuosi menisi sängyssä, seuraavat loppuelämän vuodet ehkä vähän levollisemmin.
Tuo kuullostaa niin hyvälle. Nammm.
Se päivä muuttaisi koko elämämme,tiedämme sen varsin hyvin.
Nyt menemme viestien välityksillä elämässä eteenpäin,mutta sydämemme kuuluvat jo toisillemme.
milloinkas "2 kerros" on valmis uusintaan
" 2 kerros" on valmis uusintaan aivan milloin vaan :), laita viestiä niin sovitaan aika ja paikka, ehkä sama kuin ensimmäisellä kerralla...
veikkaampa että oot väärä 2 kerroksen tyyppi sillä mullapa ei ole mahdollisuuksia laittaa viestejä ei puhelinnumeroa eikä emailiä.
eikä facebookissakaan mahdollista laittaa viestiä bannattu.