Olemmen olleet jätkäkaverini kanssa noin 8 kuukautta ja mun ongelmani on se, että jos jätkäni lähtee kaveriporukalla hauskaa pitämään, vihastun hänelle suunnattomasti. Enkä tiedä oikeastaan miksi. Ehkä joskus mua harmittaa se, etten pääse mukaan ja että jätkäni saa pitää hauskaa ja minä en. Sitten kun jätkäni soittaa minulle välillä niin olen tyly ja vastaan mahdollisimman ilkeästi ja sit jätkäni suuttuu kun mä olen vihainen. Mua itteänikin huolestuttaa mun käytös! En jaksa riidellä tällaisesta asiasta mutta niin aina vaan pääsee käymään. Luotan häneen ja uskon ettei hän petä minua. Eikä minulla olekaan mitään sellaisia ajatuksia mielessäni että jätkä pokaisi uuden tytön. Rakastan jätkääni ja hän minua, mutta tämä ei voi jatkua näin. En halua erota hänestä mutta onko kellään mitään ehdotuksia/ajatuksia tän asian suhteen? Onko jollain samanlaisia "ongelmia"? Taidan kylläkin olla ihan yksin tässä mutta...
Onko tämä jonkinlaista mustasukkaisuutta vai mitä tämä on?
Onko tämä jonkinlaista mustasukkaisuutta vai mitä tämä on?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun ihmiset alkaa seurustelemaan, siinä käytännöllisesti rakastaa ja kunnioittaa toista, sitoo itsensä toiseen ihmiseen. Minusta parisuhteessa elävien ei tarvitse enää niin paljoa juosta kaveriporukassa ulkona, omakin kumppani mahtuu kyllä mukaan.
Omassa parisuhteessani miehen kaverit ovat myös omiani ja päinvastoin. Eli olen tervetullut 10 henkiseen ukkolaumaan milloin vain, koska he kaikki pitävät seurastani, enkä todellakaan välittäisi mitä miehet ajattelee, siis vaikka heitä haittaisi. Miksi, koska mies on minun ja yksin en kotona nyhjää jos menohaluja on. Joskus menen samaan aikaan omassa porukassani jonnekin. vastaavasti mies on aina tervetullut meidän akkojen mukaan ja hyvin on toiminut. Se on vaan sopeutumisasia. Minusta pariskuntien tulisi käydä juhlimassa pariskuntina. Eri juttu on jotkut mökkireissut jne. Mutta kaupungin vilkkaaseen yöelämään ei minusta turhan usein tarvitse ilman omaa kumppania mennä.
Mulla on usein sama tunne kuin sulla. Kai se on just osittain mustasukkaisuutta kavereita kohtaan ja osittain kateutta jos ei itsellä ole mitään tekemistä. Olet kai jo puhunut hänelle asiasta? Meinaa olisi hyvä jos hän ymmärtäisi miksi olet vihainen kun hän soittaa, että hän ei oikeastaan tee mitään väärin. Eikä sitten ottaisi pultteja sinun sanomisistasi..Olen Shen kanssa samaa mieltä että parien olisi hyvä olla myös yhdessä viikonloppuisin. Muuten, seuraavalla kerralla kun hän soittaa valmistaudu asiaan ja esitä iloista, ettei sinua haittaa ollenkaan mikään. Puhelun jälkeen molemmille jää hyvä mieli ja tunnet onnistuneesi. Toistamalla tätä "vihaisuus" todennäköisesti jää pois...ehkä...Siis esitä sellaista kuin haluaisit olla niin sinusta tulee sellainen, luulen.
Kiitos vinkeistä! Nyt olenkin yrittänyt olla vihastumatta jokaisesta asiasta. Ei olla enää riidelty niin paljon sillä aina minun vihaisuudesta aloimme riidellä. Mutta kun en enää vihastu niin helposti niin riidatkin ovat kaikonneet :)