LUNKENTUS

Juu toi saimaata seilannut oli Helmsman 23 ja Varkautelaisen partiolippukunnan omistama jonkin aikaa 70-80 -luvuilla.

Hienosti tiesit. Tuttuja juttuja minullekkin jo lapsuudesta 40 vuoden takaa.

by Zacharias Topelius

"Salissa oli lahjapöytä, kukilla ja seppeleillä koristettu. Pöydällä oli
rinkilä ja laiva, varustettu mastoilla, purjeilla, kokkapuulla ja
oikealla taklingilla; tätä oli Joonas, vanha merimies, jo kauan
nikkaroinut. Tällaista laivaa oli Valtteri jo kauan toivonut; hän
ihastui suuresti, ja laivalle piti heti annettaman nimi. Uljaan nimen se
saikin, nimittäin Lunkentus.

"Iltapäivällä soudamme tuonne Kuuselaan," lupaili isä, "ja silloin saat
koettaa, mihin Lunkentus kelpaa."

"Eikö Valtteri voisi panna laivaansa vesikorvoon purjehtimaan? Minä
kammoon järveä", sanoi äiti huolestuneena.

"Pitääkö Lunkentuksen purjehtiman vesisaavissa?" kysyi närkästyen
Valtteri.

"Saadaan nähdä, jos olet tottelevainen", sanoi isä. "Yksin et saa
järvellä soutaa; mutta otahan kuitenkin Lunkentus mukaasi."

Niin päätettiin. Iltapäivällä lähtivät he kaikki suuressa veneessä
Kuuselan saareen. Siellä oli luonto ihana, järvi tyyni ja pienet salakat
uiskentelivat isoissa parvissa ihan veden pinnassa, nyppien pieniä
hyönteisiä, jotka puista olivat pudonneet veteen. Rannalla oli
eriskummallisia kiviä, muutamat mustia, toiset valkoisia ja toiset taas
ikään kuin litin heittämistä varten tehtyjä.

Äiti toimitti voileipää ja kahvia nurmikolle, eikä hapanleipä ja
rieskamaito koskaan ennen niin maistuneet kuin nyt; tämä oli verrattoman
hauskaa. Ainoa harmittava seikka oli, että hyttysilläkin oli oivallinen
ruokahalu ja ne pitivät Valtteria voileipänänsä, mutta Valtteri ajoi ne
pois koivun oksalla ja taisteli rohkean urhon tavalla yksin tuhatta
vastaan. On sekin jotain, olla niin urhollinen ja peljättävä.

Ruuan jälkeen otti isä pyssynsä ja lähti metsälle, äiti ja Lotta menivät
marjaan, Leena pesi kahvikupit ja Joonaan tehtävänä oli poikien
kaitseminen. Päivä paistoi kuumasti; Lauri nukkui, ja Joonas, joka oli
viimeisen yön valvonut Lunkentusta valmistaessaan, nukkui myös. Silloin
teki Valtterin mieli koetella laivaansa.

Hän meni rantaan, pani Lunkentukseen lastiksi valkoisia kiviä, asetti
muurahaisen perämieheksi ja antoi sen purjehtia Espanjaan. Hiljainen
tuuli puhalsi maalta ja laiva tuotti tekijällensä kunniaa. Valtteri
mielestään ei ikänä ollut niin kaunista laivaa nähnyt. Miten ylpeästi se
keikkui karehtivilla laineilla! Kuinka nopea sen kulku! Miten uljaasti
se kallistihe tuulessa! Lunkentus purjehti Espanjaan, mutta Valtteri
seisoi rannalla lanka kädessä ja varoi antamasta Espanjan olla liian
etäällä Kuuselan maantieteessä.

Nyt tuntui tuulen puuska. Juuri kuin oli hauskimmallaan, pääsi
havaslanka Valtterin kädestä ja -- hyvästi Lunkentus! Se purjehti nyt
omin päin aavalle järvelle."

http://www.suomenlahdenpuuveneilijat.fi/Venerekisteri/UkkonenH.htm

http://catalog.hathitrust.org/Record/008670914

Meillä on Lunkentus-moottoripurjehtija, pituus 11,54 ja leveys hieman alle 3 m., limisaumaan tehty. Vene on valmistunut vuonna 1949 Porvoossa, ja näillä piirustuksilla on vain tehty tämä yksi vene. Me olemme neljännet omistajat, ostimme sen 1998. Me olemme sillä liikkuneet Tammisaari tukikohtana aika laajalla, myös Viron puolella. Tiedän, että meidän Lunkentuksella on käyty Ruotsin puolella, myös Visbyssä.
Meillä vene oli 8 v peruskunnostuksessa, ja saimme sen silmää hivelevän kauniina, mutta myös erittäin merikelpoiseksi kunnostettuna veteen nyt loppukesästä. Sen verran tuli uudistusta, että keulassa on nyt rullapurje, karttaplotteri ja kaikki köysivarustus hoidetaan sisältä. Harmi vain, mieheni sairastui vakavasti, ja Lunkentus joutuu nyt etsimään uutta kotia. Jos olet kiinnostunut veneestä, ota yhteyttä[email protected] tai puh, 0505965999.

Kyselin mutsilta Lunkentuksesta ja näimme sen Modermaganissa,siis 70 luvulla(siihenaikaan laguunin sisään pääsi vain 120 sentin syväyksellä, yks kerta vesi oli laskenut niin paljon että pääsimme sieltä pois vain niin että ison fallilla kallistettiin venettä )ja unohdimme vasaran sinne kalliolle kun lähdimme pois ,(kalliokiilan kiinnittämiseen ,faija teetätti ne ammattikoulussa ja ne on mulla vieläkin veneessä tosin todella vähällä käytöllä)niin Lunkentuksen miehistö palautti vasaran meille kun tavattiin taas Hangossa?joten nämä omistajat olivat varmaan toiset tai kolmannet omistajat jos kyseessä on sama vene.

1ooooooooooooooooooooooo kirjoitti:

Kyselin mutsilta Lunkentuksesta ja näimme sen Modermaganissa,siis 70 luvulla(siihenaikaan laguunin sisään pääsi vain 120 sentin syväyksellä, yks kerta vesi oli laskenut niin paljon että pääsimme sieltä pois vain niin että ison fallilla kallistettiin venettä )ja unohdimme vasaran sinne kalliolle kun lähdimme pois ,(kalliokiilan kiinnittämiseen ,faija teetätti ne ammattikoulussa ja ne on mulla vieläkin veneessä tosin todella vähällä käytöllä)niin Lunkentuksen miehistö palautti vasaran meille kun tavattiin taas Hangossa?joten nämä omistajat olivat varmaan toiset tai kolmannet omistajat jos kyseessä on sama vene.

Lue lisää

He olivat varmaankin kolmannet omistajat. He liikkuivat tosi ahkeraan Suomenlahdella. Heillä Lunkentus oli liki 30 v.