Isän peliriippuvaisuus ajoi pikavippikierteeseen

Hei,

toivon etten saa haukkuja, koska olo on muutenkin paha. Otsikosta huolimatta en syytä isääni, vaan itseäni. Kun täytin 18, olin ainoa jolla on meidän perheestä vielä luottotiedot jäljellä (kummallakaan vanhemmista ei ole). Äitini on opiskelija/työtön, isä vasta eläkkeen saanut peliriippuvainen ja sisko pahimmassa murrosiässä. Itse olen tällä hetkellä parikymppinen, opiskelen ja käyn töissä. Isäni peliriippuvaisuus on ajanut minut niinsanotusti pikavippikierteeseen. Alussa velkaa pyysi ottamaan niin isä, kuin äitikin joskus, mutta äiti on aina maksanut ajallaan takasin. Iskäkin maksaa yleensä,mutta aina riitojen kautta. Nytkin hänellä on monta sataa velkaa mun nimissä ja ne ressaa mua päivin ja öin. Aina kun vanhat velat on maksettu, isäni pyytää uutta. Hänellä ei kuulema ole ruokaa/tupakkaa/lääkkeitä (hän kärsii monista sairauksista) ja pyytää olla kertomatta siitä äidilleni. Koen monesti olevani isän ja äidin välissä.. Haluaisin sanoa, että en voi ottaa lainaa enää, että tämän täytyy loppua, mutta isäni on aijemmin uhannut jopa itsemurhalla ja mm. pyörtynyt kadulla ja joutunut ambulanssilla sairaalaan, koska ei käytä koskaan omia rahojaan ruokaan, vaan tuhlaa ne ja on sitten syömättä, juomatta.. En haluaisi olla vastuussa vanhemmistani, erityisesti isästäni,mutten tiedä mitä tehdä. Isälläni on velkaa monia tuhansia itsellään ja hän on luultavasti koko loppuelämänsä ulosotossa ja maksuhäiriömerkintäinen. En haluaisi samanlaista kohtaloa ja en tiedä kuinka kertoa,kuinka pahalle tuntuu ressata tätä kaikkea.

Kohtalontovereita?

Kiitos vastauksista.