Olen ollut niin hankala. Minuun sattui rakkaani. En tiennyt mitä tehdä. Purin sen kaiken sinuun. Olen pahoillani, siitä kaikesta. Ja vieläkin olen varma... Sinut minä haluan ja parantaa suhteemme.
Shh... Kuuntele hiljaisuutta. Se on ystävä. Se ei halua mitään pahaa vaan rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Älä puhu nyt. En voi kuunnella pahoitteluja siitä ettei tämä onnistu. Älä mieti niitä lupauksia jotka annoit, vaan luota sydämes ääneen. Se joko haluaa meidän olevan yhtä tai sitten ei.
Minulle on vain yksi tie kulkea. Ja se on vierelläsi. Sinun tietäsi en voi määrätä. Sen päätät vain sinä itse, olenko tarpeeksi hyvä vierellesi kulkemaan.
Jos sinä nyt päätät kaiken, en minä voi sinua estää. En halua pakottaa huomiseen, en tulevaan. Tärkeintä minulle on sinun onnesi. Ja jollet sitä voi olla kanssani, niin parempi niin. Sinä lähdet oikeaan ja minä vasempaan. Ehkä polkumme vielä joskus risteävät ja löydämme toisemme uudelleen.
kunpa voisin maata vierelläsi, silittää ihoasi ja kuunnella hengitystäsi. Kunpa pystyisin puhaltamaan jokaisen haavasi ehjäksi minkä menneisyys on tuonut, sulkemaan korvasi ilkeiltä sanoiltani ja oppimaan kuuntelemaan sinunkin tuskaasi. Kunpa olisi mahdollista saada yrittää ilman menneiden tuskaa ja vain rakastaa sinua. Olet sen ansainnut, ja minun on ikävä sinua vaikka olet vielä siinä...
Olen sinun jos vain vielä huolit...
Shh... Kuuntele hiljaisuutta. Se on ystävä. Se ei halua mitään pahaa vaan rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Älä puhu nyt. En voi kuunnella pahoitteluja siitä ettei tämä onnistu. Älä mieti niitä lupauksia jotka annoit, vaan luota sydämes ääneen. Se joko haluaa meidän olevan yhtä tai sitten ei.
Minulle on vain yksi tie kulkea. Ja se on vierelläsi. Sinun tietäsi en voi määrätä. Sen päätät vain sinä itse, olenko tarpeeksi hyvä vierellesi kulkemaan.
Jos sinä nyt päätät kaiken, en minä voi sinua estää. En halua pakottaa huomiseen, en tulevaan. Tärkeintä minulle on sinun onnesi. Ja jollet sitä voi olla kanssani, niin parempi niin. Sinä lähdet oikeaan ja minä vasempaan. Ehkä polkumme vielä joskus risteävät ja löydämme toisemme uudelleen.
kunpa voisin maata vierelläsi, silittää ihoasi ja kuunnella hengitystäsi. Kunpa pystyisin puhaltamaan jokaisen haavasi ehjäksi minkä menneisyys on tuonut, sulkemaan korvasi ilkeiltä sanoiltani ja oppimaan kuuntelemaan sinunkin tuskaasi. Kunpa olisi mahdollista saada yrittää ilman menneiden tuskaa ja vain rakastaa sinua. Olet sen ansainnut, ja minun on ikävä sinua vaikka olet vielä siinä...
Olen sinun jos vain vielä huolit...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähipäivinä tarvin vastauksia. Sun on kerrottava mulle, miten on. On niitä, jotka jäävät ja niitä jotka lähtevät. Niin on ollut aina. Mutta on päätettävä ajoissa. Eikä koskaan saa antaa periksi.
Kun hylkäsit minut, molempiin sattui. Tuntui, etten selviä hengissä. Kun aloit pohtia, teitkö oikein, annoit mulle toivoa siitä, että ottaisit mut takaisin. Ottaisit vielä viereen, rutistaisit, et päästäisi pois. Ja mun elämä on yhtä välitilaa. Mä en tiedä mun paikkaa, mä en tiedä minne mennä. Olenko mä osa sun elämää vai en? Mikä osa mun elämää sä olet ens viikolla, huomenna, vuoden päästä?
Mua pelottaa kaiken lopullisuus. Mua pelottaa, ettei parempaa olekaan. Että mä olen menettänyt sut ja joudun tyytymään vähempään. Että vuosien päästäkin mietin tavanneeni jo kerran sen toisen puolen, jota ilman mä en voi olla kokonainen.
Ja mä rakastan sua. Vaikka sä satutit mua tällä erolla niin paljon. Vaikkei meistä koskaan tulis enää mitään. Mä en halua selvitä ilman sua, sä olet mun koti.
Tulisit takaisin.
Ja jos et tule, on aika sanoa se. Mun maailma pyörii sun ympärillä, tän ympärillä. Miten selvitä taas tämä päivä ilman sua? Miten lakata näkemästä unia susta? Millä täyttää jokainen hiljainen tai yksinäinen hetki? Välillä musta tuntuu, että psyyke ei kestä.
Mä olen kertonut sulle, että mun sydän on sun mukana. Että mä rakastan sua, että mä haluan sut takaisin. Se ei ole miksikään muuttunut. Mut mä tarvin itse sitä sydäntä. Mun on alettava liimaamaan sitä kasaan. Jotain palasia varmaankin jää puuttumaan, mut jos mä en aloita nyt, voi olla liian myöhäistä. Mä voin tehdä sen sun kanssa tai ilman sua. Mutta mun on aloitettava.
Ota mut takaisin tai anna mun mennä. Jos sä todella välität musta, tee se tänään. Mun olis parempi olla yksin kuin näin.
Haluan vain sinut...En jaksa ymmärtää, miten sorruin siihen blondiin. Minun ei pitäisi juoda, lupaan, etten enää koskaan juo. Kun otan alkoholia, toimin täysin edesvastuuttomasti viettieni varassa. Tiedäthän sinä silti, armaani, että en minä tahallani halunnut sinuun tauteja tartuttaa. Enkä voinut tietää, että ne olisivat sinulle niin vaarallisia, että joutuisit niiden takia sairaalaan tehotarkkailuun ja menettäisit vauvamme.
Rakastan sinua ja uskon, että kun sinäkin mietit vielä asiaa, haluat ottaa minut takaisin vierellesi. En voi elää ilman sinua. Lupaan mennä töihinkin ja lupaan, etten lainaa sinulta enää euroakaan. Mutta ymmärräthän sokerimuruseni, en silti pysty maksamaan vanhoja lainoja takaisin. Ei minulla ole töitä vieläkään ja kaikki säästötkin menivät, kun se blondi varasti pankkikorttini ja tunnuslukuni ja tyhjensi tilini.
Rakastan sinua ja uskon, että tulevaisuus on meidän. Tiedän, että en ansaitse sinua, mutta lupaan muuttaa tapani. Jos vain saan sinut takaisin, en lyökään enää ikinä
loukkoa!
etkö sinä tuolla aikaisemmin kertonut ettet ottaisi exääsi takaisin? vai onko eri exä? Vai onko se sitä hankaluuttasi?
Puhuin exästä. Puhtaasti exästä.
Ja tämä jolle tämän kirjoitin ei ole ex. Seurustelemme edelleen, mutta tällä hetkellä asiat ovat pahasti solmussa. Sain keskenmenon ja syytän sitä itseäni. Yhdessä välissä kuvittelin, ettei mieheni voisi enää rakastaa ja aloin puhumaan erosta. Puhuin ja puhuin, vaikka hän kuinka sanoi rakastavansa, haluavansa vain minut. Vasta nyt olen huomannut kuinka paljon kaikki sanomani ja syyttelyni ovat häneen sattuneet ja kuinka paljon hän kuitenkin rakastaa.
Mietin jaksaako hän mennä kaikkien syytöksieni läpi ja unohtaa. Uskaltaako hän luottaa, etten halua erota. Antaako hän mahdollisuutta korjata kaikki virheeni.
Tänne kirjoitin sanoja. Ajatuksiani. En uskalla niitä hänelle sanoa, en kirjoittaa. Sillä jos hän vielä haluaa jatkaa... haluan hänen jatkavan siksi mitä meillä on, ja haluan näyttää sen kaiken hänelle, en vain kirjoittaa sanoja.
Elämä voi olla hankalaa. Ja itsepähän tämän aloitinkin.