Hei!
Olen nuori noin 20 vuotias mies. Elämäni oli pari vuotta sitten suhteellisen antoisaa kun oli joitakin kavereita harrastuksista ja sitten koulun puolelta. Nyt parivuotta myöhemmin asiat on toisin. Kaikki vapaa-ajan kaverit ovat häipyneet syystä tai toisesta. En ole mitenkään epäsosiaalinen vaan erittäin avoin ja huumorintajuinen henkilö joka tulee toimeen miltei kaikkien kanssa. Olen myös tavannu tämän kautta muutamia henkilöitä, mutta en uskalla lähtä heidän kanssaan mihinkään peläten nolaavani itseni. Luulen tämän johtuvan osittain siitä, että olin erittäin pahoin koulu kiusattu ja jäin melkein aina kaiken ulkopuolelle. Kävin myös lukion mikä tuotti minulle aivan älytöntä stressiä mikä aiheutti mm. vatsakipuja, vaitonaisuutta ja mikä pahinta itsemurha ajatuksia, kun ei ollut oikeastaan ketään joka olisi tukenut. Nyt kun koulu on ohi stressi olotilani on vain pahentunut sillä olen tavallaan onnistunut luomaan ympärelleni muurin minkä takia en käy missään vaan istun täällä koneella päivät pitkät. Tätä itsesääliä on pyrkiny poistamaan hankkimalla uusia harrastuksia kuten kitaran soitto, sali jne. mutta en kykene tai sitten en enää osaa hankkia ystäviä vaikka niitä haluaisin:( Nykyään vatsakivut ovat melkein arkipäivää, puristava vanne pään ympärillä sen takia, että mietin koko ajan mistä jään paitsi, ahdistus, huono keskittymiskyky kaikkeen, synkkämieli, hermostuneisuus, vihaisuus, väkivaltaisuus ja lista vaan jatkuu...
En tiedä miten jaksaisin enää eteenpäin edes tällä vähäisellä ilolla mikä nyt elämässäni on ja vielä enemmän mietin miten armeija sitten tulee siihen vaikuttamaan. Pahoittelen jos tekstini on kirjoitettu päin hel*****ä.
Olen nuori noin 20 vuotias mies. Elämäni oli pari vuotta sitten suhteellisen antoisaa kun oli joitakin kavereita harrastuksista ja sitten koulun puolelta. Nyt parivuotta myöhemmin asiat on toisin. Kaikki vapaa-ajan kaverit ovat häipyneet syystä tai toisesta. En ole mitenkään epäsosiaalinen vaan erittäin avoin ja huumorintajuinen henkilö joka tulee toimeen miltei kaikkien kanssa. Olen myös tavannu tämän kautta muutamia henkilöitä, mutta en uskalla lähtä heidän kanssaan mihinkään peläten nolaavani itseni. Luulen tämän johtuvan osittain siitä, että olin erittäin pahoin koulu kiusattu ja jäin melkein aina kaiken ulkopuolelle. Kävin myös lukion mikä tuotti minulle aivan älytöntä stressiä mikä aiheutti mm. vatsakipuja, vaitonaisuutta ja mikä pahinta itsemurha ajatuksia, kun ei ollut oikeastaan ketään joka olisi tukenut. Nyt kun koulu on ohi stressi olotilani on vain pahentunut sillä olen tavallaan onnistunut luomaan ympärelleni muurin minkä takia en käy missään vaan istun täällä koneella päivät pitkät. Tätä itsesääliä on pyrkiny poistamaan hankkimalla uusia harrastuksia kuten kitaran soitto, sali jne. mutta en kykene tai sitten en enää osaa hankkia ystäviä vaikka niitä haluaisin:( Nykyään vatsakivut ovat melkein arkipäivää, puristava vanne pään ympärillä sen takia, että mietin koko ajan mistä jään paitsi, ahdistus, huono keskittymiskyky kaikkeen, synkkämieli, hermostuneisuus, vihaisuus, väkivaltaisuus ja lista vaan jatkuu...
En tiedä miten jaksaisin enää eteenpäin edes tällä vähäisellä ilolla mikä nyt elämässäni on ja vielä enemmän mietin miten armeija sitten tulee siihen vaikuttamaan. Pahoittelen jos tekstini on kirjoitettu päin hel*****ä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kirjoitit nimim. Erittäin kyllästynyt, selkeästi ja kuvasit hyvin tuntemuksiasi.
Kyllä toi kuulostaa vähän siltä ,että olet sairastunut masennukseen tai vastaavaan.Varsinkin ilon katoaminen ja synkkien epätoivoisten ajatusten tilalletulo sopis siihen.Noi vatsa .ja pääkivutkin saattaa selittyä sillä.Mutta ilman muuta kannattaa selvittää onko niihin fyysisiä syitä.
Mielestäni nyt olisi sinun hyvä hakeutua lääkärille ja kertoa siellä suurinpiirtein sama mitä kirjotit tänne palstalle.Tilannettasi kartotetaan,tutkitaan fysiikkapuoli ja voi hyvinkin olla että löytyy selvä sairaus ( masennus ? tms? ) ja siihen on hoitoa ,lääkitystä jne.Olosi paranee vähitellen hoidon myötä ja elämä alkaa maistua taas.
Älä jää kotiin synkkien ajatustesi kanssa,se ei johda mihinkään hyvään kohdallasi.Haet ja saat apua,se ainut parempi ratkaisu.Näinkään et voi jatkaa,toimi siis mahd. pian !!
Moi.
Kiitoksia että viitsit vastata viestiin:). Ainut huoleni lääkkeihin on vaan, että minulle on juuri varattu aika kardiologille mahdollisten rytmihäiriöiden takia ja mietinki ovatko ne lääkkeet, jos niitä nyt saan, niin kovinkaan terveellisiä eli voiko olla ettei niitä kannate ottaa?
kannattaa ottaa asia esille lääkärillä.Mahdolliset mielialalääkkeet tuskin sydämen toimintaan vaikuttaa ja yhteensopivat lääkkeet löytyy kyllä.Tuskin tästä ongelmaa tulee. Turvallisin mielin vaan lääkärille ! Kun saat kropan ja mielen kuntoon niin asiat luistaa taas mukavammin. Kohti parempaa siis,tsemppiä matkaan !
Yksinäisyydestä kannattaa pyrkiä eroon määrätietoisesti, jolloin täytyy tehdä oikeita suunnitelmia, miten edetä tavoitteissaan. Parasta olisi hankkiutua ikäistesi seuraan - urheilun harrastusten tms turvin. Aloita vaikka melonta- tai teatteriharrastus, missä itsessään kohtaat muita ihmisä. Opettele myös se, ettei itsensä nolaaminen ole aina pahasta - usein itsensä likoon laittavat ihmiset ovat sympaattisia ja heistä pidetään. Luo suhteista työkavereihin ja ole kiinnostunut heidän tekemisistään. Ja kokeile vaikka sanoa jollekin ystävälle - työkaverille, että olet yksinäinen. Voisi järjestyä näin sokkotreffit. Jos itse tapaisin kaltaisesi nuoren tekisin helpoksi tilenteet, joissa tutustua muihin ihmisiin.
Tsemppiä
OLET MASENTUNUTR
JK OLET MASENTAVA
NIIN OLET
NIINKÖ
OLET MASENTAVA
Monet masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet saattavat vaikuttaa sydämen toimintaan (Vaikuttavatkin!), joten jos kärsit sydänvaivoista, sinun ehdottomasti pitää mainita sydänongelmistasi lääkärille joka masennuslääkkeitä määrää.
Jos menet sydän- ja masennuslääkereptin kanssa apteekkiin, sen henkilökunta kyllä kertoo jos lääkkeillä on yhteisvaikutuksia tai lääkkeillä on vaikutuksia jomman kumman sairauden hoitoon.
Yritän laittaa OMAN kokemuksen. Yritin 4 pv. tuoda ongelmiani esille, näissä ketjuissa. Olen yli 50v, liik.vamma, jatkuva hermosärky,krooninen masennus-ahdistushäiriö, naisystävää ei ollu ikinä Täältä luulin saavani apua kokemusten muodossa. Sen sijaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, sain kuulla olevani murhanhimoinen, ja pahinta pilkkaa,mitä olen missään kuullut. Tietenkin tuli vastattua samalla tavalla,vaikka ei olis pitänyt. Sain ihan ennenkokemattoman ahdistuksen, en muuta. Ja varmasti olisin tappanut itseni,jos olisin uskaltanut. Nyt on ratkaisut käytetty, toivon, etten ole huomenna hengissä. Täällä on suurin osa, jotka haluaa väitellä, pilkata vittuilla, eli yhtä paljon saira ita kun minä. Suljetulle en mene, "lääkehoitoon",vai onko joku sieltä apua saanut? Anteeksi tää sekavuus.