Tunne ettei kelpaa..

Sama tunne.
Ei pidä jäädä roikkumaan keneenkään. Kyllä sen tietää lopulta tyhmäkin mies huomaa kun nainen ei ole kiinnostunut. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

höpönlöpö. Jos toista ei kiinnosta ei voi mitään. Täällä voi roikkua jokainen mistä syystä haluaa.

Laitahan nyt syöden pari suklaamunaa ja rauhoitu. Suunkin saa paremmin hymyyn kun odottelee mitä ihmettä sieltä kindersuklaamunasta tuleekaan yllätyksenä.




Lepakkoparvi oli viettämässä siestaa pää alaspäin roikkuen luolassa. Vain yksi roikkui pää ylöspäin. -Mitäs toi nyt on, hämmästynyt lepakko kysyi. -Älä häiritse. Minä joogaan.

hymyile ihan vähän edes. Olet niin ihana.

vain ärsyttää. Se on tyhmintä mitä voi tehdä jos toista ei kiinnosta. Ärsyttää
että joku ei ymmärrä ilman että pitää sanoa todella tiukasti. Eikä välttämättä
siitäkään. Onko siis pakko sanoa rumasti ja loukata että ymmärtäis jättää
rauhaan. Sitäkö hän odottaa? Tuntuu ettei mikään auta suorastaan pirulliseen
roikkujaan. Heh!

Rakas aloittaja.

Onko vahvalta näyttävä ihminen aina vahva vai voisiko olla niin, että vahvuutta käytetään heikkouden peittelemiseksi. Ehkä kohdallasi on näin.

Heikkouden peittelemiseksi kehitetty vahvuus on sairasta vahvuutta.
Se on vahvuutta josta kirjoitat jolla ei ole todellisuuspohjaa.
Mitä heikkous sitten on. Se on nöyryyttä. Nöyryys on vahvuutta joka ei kiellä heikkoutta. Voisi jopa sanoa että nöyryys on vahvuutta juuri siksi, että se on kohdannut heikkouden ja tehnyt sovun heikkouden kanssa eikä kiellä sitä.
Siksi todellista vahvuutta voi syntyä vain hänessä joka tehnyt sopunsa oman heikkoutensa kanssa. Nöyryys on todellisuudentajua. Nöyrö ihminen on todellinen ihminen, sellainen joka on tutustunut itseensä riittävän syvällisesti löytääkseen voimattomuutensa eli todellisen voimansa.

Suurin osa ihmisistä niinkuin aloittaja käyttää suunnattomasti energiaa antaakseen toisille hyvän vaikutelman itsestään. Hyvää vaikutelmaa antaessa omasta ulkokuoresta tulee omaa sisältöä tärkeämpi. Se voi jopa tulla niin tärkeäksi, että ihminen kokee itsekin todellisen identiteettinsä olevan ulkokuoressaan, siis siinä minkä vaikutelman hän antaa itsestään muille.
Ihminen rakentaa itsestään eräänlaisen positiivisen repsentaation, josta kaikki häiritsevä särmäisyys, kömpelyys, avuttomuus, tyylitttömyys ja heikkous on riisuttu pois. Hinta jonka hän tästä maksaa on yksinäisyys. Josta sinäkin nyt kirjoitat. Yksinäisyys syntyy siitä, että ei koskaan koe todellista läheisyyttä kenenkään kanssa. Läheisyyttä ei nimittäin voi syntyä siellä missä ei ole totuudellisuutta.

Kukaan ei voi olla heikko, ellei ympärillä ole rakkautta. Rakkauden puute johtaa juuri siihen, ettei ole turvallista olla heikko. Rakkaus vaalii heikkoutta. Rakkaus kunnioittaa ihmisen persoonaa niin syvästi, että se antaa ihmisen olla sellainen kun hän on. Siksi se ei järkyty heikkoudesta vaan luo sille tilaa. Itseasiassa juuri heikkous synnyttää rakkautta. Sen me tiedämme kaikki. Vahvaa ja itsetietoista ihmistä voi pelätä, mutta häntä on vaikea rakastaa. Sen sijaan heikkoa ihmistä on helppo rakastaa, sillä heikkous herättää myötätuntomme. Juuri tämän takia pienet lapset herättävät myötätuntomme.
Heissä oleva heikkous on luonnollista, ja tunnistamme siitä itsemme.

Ihmisen olemukseen kuuluvia suuria salaisuuksia on, että hän löytää identiteettinsä löytäessään heikkoutensa. Heikkoutensa löytänyt ihminen alkaa tarvita toisia. Hän ymmärtä ettei hän yksin selviä elämästään. Mitä syvemmin tämän tajuaa sitä syvemmin tajuaa riippuvuuden merkityksen. Riippuvuus toisista tarkoittaa itse asiassa riippuvuutta rakkaudesta. Oman heikkoutensa kanssa sovussa elämä ihminen on vahvasti todellisuuden tajuinen. Nöyryys onkin realistin ominaisuus. Nöyrä ihminen on aina vahvasti todellisuudessa kiinni ja juuri siksi hän on vahva. Ihminen joka pyrkii peittelemään omaa heikkouttaan tekeytymällä joksikin mitä hän ei ole, seisoo savijaloilla.

Totuus vapauttaa sen joka suostuu kohtaamaan oman heikkoutensa.
Sinunkin kohdallasi on näin aloittaja hyvä. Totuus tekee kipeää. Ei ole helppoa kohdata itsessään sellaista mitä ei haluaisi kohdata. Sen tähden tarvitaan rakkautta. Mutta ymmärrän sinua. Kohtelemme itseämme nimittäin aika pitkälti niinkuin itseämme on kohdeltu. Kokemamme rakkaudettomuus muuttuu rakkaudettomuudeksi, jolla kohtelemme itseämme. Emme suhtaude rakastavasti haavoittuvaisuuteemma vaan pyrimme peittelemään sen. Ihminen tekee näin siksi ettemme löydä heikkoudellemme rakastavaa syliä.

Tästä syntyy juuri se tarve rakentaa omat savijalat ja se itse tehty ei todellisuuten perustuva vahvuus jonka olet itsellesi rakentanut, josta sinäkin selvästi kirjoitat. Uskon että olet koko elämäsi etsinyt vääränlaisia sylejä itsellesi juosten karkuun itseäsi sekä kipeää menneisyyttäsi jota et ole uskaltanut kohdata.

Voin toki olla ihan metsässä ajatusteni kanssa,
mutta tältä minusta vahvasti tuntuu kirjotuksesi luettua.
Ehkä sait jotain apua kirjotuksestani, ainakin toivon niin =)

Harvoin noin pitkiä törkeitä ja halventavia vastauksia näkee edes täällä.
Itse en kyllä kirjoita tänne mitään jos tuollaiset ylimieliset tyypit kiusaavat täällä ihmisiä. Todella ikävä vastaus, ei voi muuta sanoa.

Ei aina noin. Kerran oli niin paljon työtä ettei todellakaan ollut aikaa kun piti istua tekemässä työtä 12 tuntia per päivää koko kesän, mutta toinen ymmärsi väärin ja päätti että en vain halunnut nähdä häntä. Joskus työnantajat ja työ voivat olla rakkauden vihollisia.

Komppaan aloittajaa, täällä toinen ihan samanlainen nainen...mutta en varsinaisesti koe pötkiväni pakoon. Lähinnä laahustan surkeana pois häntä koipien välissä ajatellen, että ei musta kukaan tykkää, minä pöljä edes erehdyin yrittämään...

Mulle ainakin pitää sanoa suoraan, että "oot ihana ja tykkään susta", ennenkuin uskon kys. henkilön pitävän minusta edes jollain tasolla.

Mulle on kans uskotellut joku (itselleni tärkeältä tuntuva ihminen), ettei ole aikaa tapailla = Ei kiinnosta seurani. Tämä ihminen siis ei halua minusta edes tuttavaa, ei kuulla minusta mitään. Siispä laahustin pois, enkä enää yritä mitään. Pöllönä vaan häntä lämpimästi muistan edelleen. En vaan ollut hänelle tärkeä ja se olisi hyväksyttävä, vaikka sattuukin ja pahasti. -"No hard feelings"...hänelle viestitin. - Joopa joo, minä valepukki... Hänen suhteen kun on ollut erittäinkin hard feelings...