Atlantin merellä 10/4 1912
Armo, laupeus ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella. Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat jäähyväishetkiä, kun iankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta. Oi veli rakas, kuinka taas on rintani kuivunut, ei ole muuta kuin hieno kaipaus ja muisto niistä kalliista hetkistä, joita olen ja olemme saaneet viettää. Vaan sellainen usko minulla on, että ei ole vielä rakkaus jäähtynyt Yljän sydämestä, koskapa hän lähetti Patmos-luodon erakon kautta terveisiä, että: O jospa sinä kylmä tai palava olisit. Ja yljän rakkauden lämpimästä se on aina morsiamenkin sydän virvoitetuksi tullut, eikä omastaan; sillä me saamme rakkaani uskossa käydä armopöytään katsellen kuinka rakastajan sydän on avattu tähtemme Golgatalla. Siellä ovat auenneet armolähteet korven matkailijoille, eikä ole kaikessa tuskassa ja vaivassa väsynyt tämä sankari, vaan että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi. Sille rakkaudelle ei löydy vertaa. Sen tähden minäkin heikko matkailija vetoon siihen sammumattomaan rakkauteen näinkin kylmistä tuntemisista. Ja uskon, että pian lämpenee rintani, kun Yljän kasvot näkyvät; ei ole enää mitään verhoja edessä. Ole turvattu rakas veli, ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattelen arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; te jäitte unohtumattomaan muistoon
Yst: W. Lahtinen
Armo, laupeus ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella. Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat jäähyväishetkiä, kun iankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta. Oi veli rakas, kuinka taas on rintani kuivunut, ei ole muuta kuin hieno kaipaus ja muisto niistä kalliista hetkistä, joita olen ja olemme saaneet viettää. Vaan sellainen usko minulla on, että ei ole vielä rakkaus jäähtynyt Yljän sydämestä, koskapa hän lähetti Patmos-luodon erakon kautta terveisiä, että: O jospa sinä kylmä tai palava olisit. Ja yljän rakkauden lämpimästä se on aina morsiamenkin sydän virvoitetuksi tullut, eikä omastaan; sillä me saamme rakkaani uskossa käydä armopöytään katsellen kuinka rakastajan sydän on avattu tähtemme Golgatalla. Siellä ovat auenneet armolähteet korven matkailijoille, eikä ole kaikessa tuskassa ja vaivassa väsynyt tämä sankari, vaan että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi. Sille rakkaudelle ei löydy vertaa. Sen tähden minäkin heikko matkailija vetoon siihen sammumattomaan rakkauteen näinkin kylmistä tuntemisista. Ja uskon, että pian lämpenee rintani, kun Yljän kasvot näkyvät; ei ole enää mitään verhoja edessä. Ole turvattu rakas veli, ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattelen arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; te jäitte unohtumattomaan muistoon
Yst: W. Lahtinen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä vielä lisää:
Lähde: Siionin Lähetyslehti no 9/2010
Sadattuhannet suomalaiset muuttivat paremman leivän toivossa Amerikkaan 1800 – 1900-lukujen vaihteessa. Siirtolaisissa oli iso joukko myös lestadiolaiskristittyjä.
Yksi heistä oli viitasaarelainen William Lahtinen (s. 1876), joka matkusti Amerikkaan vuonna 1903. Uudella mantereella hän avioitui suomalaistaustaisen Anna Silfenin (s.1880) kanssa vuonna 1904 ja vuotta myöhemmin aloitti työnsä Cokaton seurakunnan maallikkopuhujana.
Vaimonsa ja 4-vuotiaan adoptiotyttärensä Martha Agnesin kanssa William Lahtinen tuli Suomeen vuonna 1912. Kotimaassa hän saarnasi useilla paikkakunnilla. Kemissä oleminen jäi kuitenkin tarkoitettua pitemmäksi, kun Martha-tytär sairastui ja kuoli. Lopulta Lahtiset lähtivät paluumatkalle Kemistä Hankoon, Hangosta höyrylaivalla Englannin Southamptoniin ja lopulta Titanic-laivalla kohti New Yorkia lopullisena määränpäänä Minnesotan Cokato. Liput Titanicin kakkosluokassa maksoivat heille 440 markkaa (1440 euroa) hengeltä.
Mukana matkalla oli myös Lahtisten sukulaistyttö, 18-vuotias Lyyli Silvfen. Hän oli lähtenyt Lahtisten mukaan Torniosta tarkoituksenaan auttaa pariskuntaa uuden kodin rakennustöissä. Matka sai kuitenkin ei-toivotun käänteen, kun laiva törmäsi jäävuoreen. Matkaseurue kohtasi toisensa kannella pelastusveneiden luona. Miehistö tarjosi Anna Lahtiselle paikkaa pelastusveneestä. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää miestään, vaan luovutti paikkansa neiti Silvfenille. Kun Silvfen jätti jäähyväisiään Lahtisille, nämä lausuivat yhdestä suusta: ”Usko, että sinun syntisi tulevat anteeksi annetuiksi.” Silvfen nousi veneeseen ja näki setänsä jäävän laivan kannelle rauhallisena polttamaan sikariaan.
Laivan vajotessa rouva Lahtinen hyppäsi miehensä kaulaan, ja molemmat hukkuivat. Heidän ruumiitaan ei löydetty.
Laivasta pelastunut Lyyli Silvfen kertoi myöhemmin: ”Koko matkan olin ajatellut, että tämä olisi matka iankaikkisuuteen. Erityisesti tämä pysyi mielessä sen vuoksi, että setäni, pastori Lahtinen ja hänen vaimonsa olivat siitä puhuneet.” Haaksirikosta pelastuneet kertoivat myös, että William Lahtinen saarnasi koko ajan laivan upotessa. Hän oli seissyt laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julistanut Jumalan pojan kuolemaa ja syntien anteeksiantamusta. ”Evankeliumin leipä” oli kuuleville kelvannut.
saarnaa.
Seksiturismia on pidetty kautta aikojen länsimaisten miesten paheena. Dokumentti ”Bumsters" kertoo siitä, kuinka tänä päivänä myös naiset matkustavat lomaromanssin toivossa, rikasta länttä ja köyhää kolmatta maailmaa jakavan elintasokuilun ylitse Suomesta Gambiaan. Ohjaaja Johanna Enäsuo matkusti tarkastelemaan länsimaisen ja suomalaisen naisen seksiturismia Gambiassa ja sai koottua paljastavan dokumentin aiheesta.
Länsimaalaisten naisturistien seuraa etsiviä rantapoikia kutsutaan Bumstereiksi. Dokumentti seuraa nuoria rantapoikia, jotka kertovat suomalaisista tyttöystävistään, unelmistaan ja taistelustaan irti köyhyydestä. Pojat opettelevat suomenkieltä ja pitävät itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa. He ovat huomanneet, että useat länsimaalaiset naiset viehättyvät nuoresta, treenatusta vartalosta. Usein ystävyys on aitoa ja molemminpuolista, mutta rantapojille se on kuitenkin myös kannattavaa, sillä ansaitsemisvaihtoehdot ovat heillä vähissä. Kaksi kolmesta gambialaisesta elää alle kahdella dollarilla päivässä, eikä työttömyyttä edes tilastoida. Helpon rahan houkutus on näille nuorille miehille suuri. Monille romanssi turistin kanssa voi näyttää ainoalta keinolta tavoitella parempaa elämää.
"Bumsters" dokumentti kertoo myös toisenlaisen tarinan suomalaisten naisten kertomana. Useat naiset kertovat, etteivät he olisi etukäteen uskoneet matkalle lähtiessään, että heille tulisi matkan aikana lomaromanssi gambialaisen miehen kanssa. Toisin kuitenkin kävi ja he ihastuivat paikalliseen mieheen. Samalla tavoin on käynyt myös monelle muulle Gambiassa lomailevalle naiselle. Suomalaisnaiset kertovat kuinka Gambiassa ihmisten kohtaaminen on täysin erilaista kuin Suomessa. Haastatellut naiset väittävät, että Suomessa ihmiset ovat vetäytyviä ja elävät mielellään omissa oloissaan. Naisten mukaan Gambiassa kaikki on toisin.
”Ihmiset eivät ole tunteiden ilmaisun tasolla kylmiä kuten suomalaiset, gambialaisten miehet antavat huomiota ja kuuntelevat naisia”, kertovat dokumentin naiset.
Suomalaiset naiset ovat saaneet osakseen paljon moralisointia ja tuomitsemista hyväksikäytöstä niin ulkopuolisilta kuin lähipiiriltään. Tämän vuoksi moni suomalainen nainen on päättänyt vaieta lomaromanssistaan.
"Bumsters" dokumentti nostaa esiin erilaisia kysymyksiä. Mikä saa suomalaiset naiset etsimään itselleen miesseuraa Gambiasta? Haluavatko naiset tuntea itsensä halutuiksi nuorten miesten taholta vai etsivätkö suomalaiset naiset Gambiasta aitoja tunteita? Onko naisten lomasuhteet jotenkin miehien seksiturismia oikeutetumpia, jos naiset maksavat seksin sijaan "rakkaudesta"?
kevä julistus.