ja olen pahoillani. En vain tiedä miten päin olla seurassasi niissä tilanteissa. Yhtäkkiä kaikki on päälaellaan. Me emme olekaan enää me. Mutta silti olemme, kun olemme kahden. Ja kyllä minullakin on ikävä, kova ikävä, mutta siitähän pitäisi yrittää päästä pikkuhiljaa yli? En ymmärrä mitä haluat minusta, ja miksi puhut niin kauniisti kaikesta mitä meillä oli/on, miksi kosketat hellästi. Haluatko sittenkin minut takaisin, sitäkö yrität sanoa? Mutta miksi sitten toimit niinkuin toimit? Vaikeaa ymmärtää motiivejasi, mahdatko ymmärtää itsekään?
Käyttäydyin hölmösti
mitä haluat? n>m
0114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.