Luulotauti pilaa elämän

Kärsin pahasta luulotaudista. Ja etenkin syövän pelosta. Olen viime aikoina diagnosoinut itselleni melanooman, imusolvukesyövän, laskimoveritulpan, ms-taudin yms.. Tarkkailen jatkuvasti itseäni ja huomaan jatkuvasti kaikenlaisia "muutoksia". Heti kun jotain paikkaa vähän nipistää tai koskee olen varma että minulla on kasvain tms.. Ruokin mielikuvitustani lukemalla eri sairauksien oireita ja olen aivan varma että minulla on vakava sairaus! Kun aloin opiskella hoitajaksi, niin tämä luulotauti on pahentunut vuosi vuodelta. Tämä on oikeasti todella väsyttävää, välillä menee yöunetkin kun miettii että on varmasti vakavasti sairas. Onko kohtalontovereita ja mistä tähän voisi saada apua?
12664
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Itsellä mielikuvitus jyllää pahiten silloin kun tekemiset muuten vähissä. Yritän pitää itseni liikkeessä ja aktiivisena, kävellä paljon, käydä leffassa, kahviloissa, harrastuksissa. Luulotauti hälvenee.

Äänestä
  • Kiinnostua muusta, helpompi sanoa kuin tehdä.

    Äänestä

Älkää lukeko lääkärikirjoja. Ei niitä kukaan pysty lukemaan. :) Itsellänikin on pelkoja, joita en pysty hallitsemaan, mutta teidän tapauksessa on tärkeää, että muistatte että jokainen kolotus ei tarkoita syöpää tai kasvainta. Eihän syöpä välttämättä edes satu! Tämä ei tarkoita sitä että jos teitä ei satu mihinkään teillä varmaankin on syöpä... Ottakaa rauhassa, vetäkää henkeä ja ajatelkaa: "Kaikkea minäkin ajattelen..." älkää jääkö pyörimään ajatuksissanne ja antako niille lisää valtaa!

Pärjäilkää!

Äänestä

Itsellä on myös pahoja pelkoja. Voi olla päiviä, kun pääsen vähän helpommalla ja ajattelen sairauksia vain vähäsen, mutta sitten tulee päiviä jolloin lamaantuu aivan täysin. Yleensä pelkoni alkaa siitä, kun tutkiskelen käsissäni olevia pieniä näppylöitä.. Niitä on ympäri kehoa ja olen yrittänyt saada ajatukset sairauksista pois uskottelemalla itselleni, että ne johtuvat atooppisesta ihostani, mutta turhaan.

Pahin pelkoni on hiv. Sitten tulevat syövät, ihan minkälaiset vain. Pelkään näitä niin paljon, että minulle tulee ihan paha olo. Minun täytyy saada vain käydä asiaa mielessäni ja yrittää löytää järkeviä selityksiä. Tiedän, että todella tarvitsen apua tähän. Tällaisen "kohtauksen" tullessa olen niin lamaantunut, etten pysty kuuntelemaan edes lastani ja ärjyn hänelle, mikä tietenkään ei ole hyväksi.

Olen jonkun verran tutkinut netistä sairauksia ja ne tottakai pahentavat tilannetta. Joskus saattaa helpottaakin jos oireet eivät täsmääkään. Joudun kieltämään itseltäni sinne menemisen ja toisinaan en uskallakaan.. Enkä oikein uskalla lääkäriinkään mennä... Tämä on ihan kauheaa. :(

Äänestä
  • ihanaa kun en ole yksin asian kanssa. Itsellänikin on päiviä milloin on vähän helpompaa ja päiviä mitkä ovat helvettiä. Olen saanut pari paniikkikohtaustakin tämän takia. Tekisi mieli mennä lääkäriin ja pyytää ottamaan kaikki mahdolliset kokeet! Luulosairauden lisäksi on paha sairaala/lääkäreiden kammo. Pelottaa esim. mennä verikokeisiin jos sieltä paljastuisikin jotain kamalaa.

    Äänestä

  • ihanaa kun en ole yksin asian kanssa. Itsellänikin on päiviä milloin on vähän helpompaa ja päiviä mitkä ovat helvettiä. Olen saanut pari paniikkikohtaustakin tämän takia. Tekisi mieli mennä lääkäriin ja pyytää ottamaan kaikki mahdolliset kokeet! Luulosairauden lisäksi on paha sairaala/lääkäreiden kammo. Pelottaa esim. mennä verikokeisiin jos sieltä paljastuisikin jotain kamalaa.

    Äänestä

  • luulosairas kirjoitti:

    ihanaa kun en ole yksin asian kanssa. Itsellänikin on päiviä milloin on vähän helpompaa ja päiviä mitkä ovat helvettiä. Olen saanut pari paniikkikohtaustakin tämän takia. Tekisi mieli mennä lääkäriin ja pyytää ottamaan kaikki mahdolliset kokeet! Luulosairauden lisäksi on paha sairaala/lääkäreiden kammo. Pelottaa esim. mennä verikokeisiin jos sieltä paljastuisikin jotain kamalaa.

    ihana lukea etten ole pelkojeni kanssa yksin. Odotan vauvaa ja pelkään jatkuvasti sairastavani jotain todella vakavaa tautia (hiv) vaikka testikin on tehty raskauden alussa. Mitä jos se on otettu liian aikaisin eikä tauti näkynytkään! Tämä on hirveää ja lamauttaa välillä minut täysin. Googlettaminen on pahin mitä voin tehdä, tietenkin kaikki oireet tuntuu täsmäävän ja pelko senkun voimistuu. En uskalla puhua tunteistani kenellekkään, kun tuntuu että leimataan hulluksi... Ahdistaa jatkuvasti. Voi että kun saisi ajatukset kuriin ja aivot ajattelmaan selkeästi.

    Äänestä

  • pelko valtaa mielen. kirjoitti:

    ihana lukea etten ole pelkojeni kanssa yksin. Odotan vauvaa ja pelkään jatkuvasti sairastavani jotain todella vakavaa tautia (hiv) vaikka testikin on tehty raskauden alussa. Mitä jos se on otettu liian aikaisin eikä tauti näkynytkään! Tämä on hirveää ja lamauttaa välillä minut täysin. Googlettaminen on pahin mitä voin tehdä, tietenkin kaikki oireet tuntuu täsmäävän ja pelko senkun voimistuu. En uskalla puhua tunteistani kenellekkään, kun tuntuu että leimataan hulluksi... Ahdistaa jatkuvasti. Voi että kun saisi ajatukset kuriin ja aivot ajattelmaan selkeästi.

    Rauhoittukaa. Ihmiskeho on viisas ja vahva. Jos teillä jotain sairautta on, se ilmoittaa siitä. Siihen saakka, tehkää kaikkea kivaa!!! murehtia ehtii myöhemmin! Ajattele, voi olla että juuri sinä et koskaa sairastu mihinkään vakavaan. Näin voi olla!!

    Äänestä

  • Peace and harmony kirjoitti:

    Rauhoittukaa. Ihmiskeho on viisas ja vahva. Jos teillä jotain sairautta on, se ilmoittaa siitä. Siihen saakka, tehkää kaikkea kivaa!!! murehtia ehtii myöhemmin! Ajattele, voi olla että juuri sinä et koskaa sairastu mihinkään vakavaan. Näin voi olla!!

    Luulotautisena on kovin vaikea vain yhtäkkiä rauhoittua. Itselläni ainakin oireet ovat hyvin todellisen tuntuisia, luultavasti todellisia. (ei oikein itsekään tiedä, että tunteeko jotain vai eikö tunne, kun niin tarkkaan tarkastelee kaikkia pienimpiäkin nipistelyjä sun muita) Silloinhan ne ovat tietenkin mielestäni kehoni merkki vakavasta sairaudesta, vaikka oireet luultavasti ovatkin vain psykosomaattisia, itse oman ajatuksen voimalla aiheutettuja...Eli siis ainakin minun ongelmani on (tai sitten olen vain oikeasti sairas :( ) ,että tunnen jonkun pienen tunteen kehossa, menen googlettamaan ehkä mistä se johtuu, kaikki hakutulokset kertovat vakavasta sairaudesta, jonka jälkeen tämä pieni tunne muuttuu kokoaikaiseksi kolotukseksi kehossani.

    Äänestä

Tämä ei nyt oikeastaan ole luulosairautta, mutta kirjoitan sen tänne. Olen aivan 101% varma että minulla on melanooma (ja vielä nodulaarinen). Myös tuntuu siltä, että se on lähettänyt etäpesäkkeitä kaikkialle ja mitään ei ole enää tehtävissä.

Lääkäriin en uskalla mennä, koska kun se melanooma todettaisiin, pelkään että kuvauksista löytyy etäpesäkkeitä mm. keuhkoista ja joka puolelta kehoa. Luomi on ollut n.4-5 vuotta jo reidessä, mutta en ole kiinnittänyt siihen huomiota, muuten kuin vasta n.5kk sitten. Aloin nyppimään ja pinseteillä ronkkimaan sitä, samalla vertaillen sitä netistä löytyviin kuviin. Vanhemmat pitävät minua hulluna, mutta itse olen kuitenkin täysin varma tuosta melanoomasta.

Välillä suutun ja alan raivoamaan luomelle niin paljon, että nipistän ja puristan sen luomen "hengiltä". Kerran tuli pieni haavakin kun nypin sitä. Olen vasta 19v, enkä todella halua tietää kuolevani muutaman kuukauden päästä.

Äänestä
  • No tuo nyt on typerintä ja epäloogisinta mitä voi elämässään tehdä.

    Mutta oma valintasihan se on: Et mene lääkäriin ja kuolet kotiisi 2 kk kuluttua TAI menet lääkäriin josta sinut lähetetään välittömästi hoitoon ja saat lisää elinaikaa, parhaimmassa tapauksessa koko syöpä parantuu.

    No, tuo nyt on onneksi vain luulosairaus, jota et ole vielä itse tiedostanut. Vanhempasi onneksi ovat, propsit siitä heille.

    Äänestä

NINKKÖ

Äänestä

Kommentoi aloitusta


luulosairas kirjoitti:

Kärsin pahasta luulotaudista. Ja etenkin syövän pelosta. Olen viime aikoina diagnosoinut itselleni melanooman, imusolvukesyövän, laskimoveritulpan, ms-taudin yms.. Tarkkailen jatkuvasti itseäni ja huomaan jatkuvasti kaikenlaisia "muutoksia". Heti kun jotain paikkaa vähän nipistää tai koskee olen varma että minulla on kasvain tms.. Ruokin mielikuvitustani lukemalla eri sairauksien oireita ja olen aivan varma että minulla on vakava sairaus! Kun aloin opiskella hoitajaksi, niin tämä luulotauti on pahentunut vuosi vuodelta. Tämä on oikeasti todella väsyttävää, välillä menee yöunetkin kun miettii että on varmasti vakavasti sairas. Onko kohtalontovereita ja mistä tähän voisi saada apua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu