Onnellisuus kielletty

Mitäs tohon vastaan väittämään, monelle tää touhu täällä on menolippu helvettiin. Olen
tommosessa elänyt kymmeniä vuosia.

VAIKKA PÄÄSI NIIN VÄITTÄÄ,SE EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE TOTTA !!!

Olet saattanut sairastua mielialasairauteen tms;een.Sillon kuvailemasi ajatukset oikein jylläävät päässä ja niihin rupeaa uskomaan ....tarvitset nyt ulkopuolista apua .
Olosi ja ajatuksesi viittavat sairastumisen.Kun omat keinot ei auta,sillon pitää mennä lääkäriin.Sairauteen saa hoitoa ja siitä alkaa paraneminen.Ei se helppoa oile sekään,mutta ainut mahdollinen tapa jatkaa tästä !!!

Minäkin suosittelisin että kävisit juttelemassa alan ammattilaisetn kanssa joka voisi auttaa sinua. Näin saisit oikean suunnan elämääsi. Et ainakaan mitään häviä siinä. Olisiko hyvä lähtökohta esim. se että varaisit ajan terveyskeskuksesta? He osaavat ohjata sinut oikealle henkilölle.
HIenoa että kirjoitat tänne :)
Olen samaa mieltä kuin edellinen, että se mitä pääsi väittää ei ole totta! Itse en usko pätkääkään niihin negatiivisiin asioihin mitä pääsi väittää sinulle, vaan uskon että olet upea ihminen - sekin jo kertoo kun kirjoitat tänne ajatuksiasi, ja oikeesti toivoa on ja apua on saatavilla. Tsemppiä sulle ja hali, älä anna periksi!

Oon kyllä käynyt viimeiset 5 vuotta ties millä kallonkutistajilla. Yleensä suht huonolla menestyksellä. Jotenkin tiedän, ettei tämä oikeasti ihan näin mene, mutta en osaa päästää ajattelutavasta irti. Minullehan on tapahtunut helvetisti hienoja asioita, saanu 3 vuotta kestäneen ja edelleen jatkuvan erittäin hyvän parisuhteen ja kohta pitkäaikainen unelma maalle muutosta toteutuu, mutta koko ajan vain ajattelen, että kohta mies jää työssä jonkun tiilikuorman alle ja sen talonkin poltan kun en osaa uunia lämmittää uunia jne. ja sitten tulee viherterroristit vapauttamaan kanat ja ilkkumaan tai sitten kettu tappaa ne. Lisäksi sukulaiset varmaan ajattelevat etten ole sopiva tilan jatkajaksi kun olen hullu. Tulevat kummiskin sinne neuvomaan ja naureskelemaan huonoudelleni ja levittelevät vielä asiat eteenpäin kylillä.

Ja täällä kaupungin laidalla asuessa vältän kaikin tavoin liikkumista muuten kuin öisin. Jokainen ihminen hohkaa vihaa minua ja koiraani kohtaan, ne eivät katso kohti, mutta vaistoan sen. Ohikulkevista autoista tuijotetaan. Kaikkein karmeinta on mennä liikennevaloista niin, että autoja seisoo jonossa odottamassa, siinähän niillä ei ole muuta tekemistä kuin arvostella minua. Lapset ovat myös pelottavia, ne voivat alkaa myös haukkumaan tai heittelemään lumipalloilla, eikä niitä vastaan saa edes puolustautua. Sitten ne saavat taas tuntea ylemmyyttä ja vahingoniloa. Tiedän että tämä viimeinen asia juontuu koulukiusaamisesta, joka oli lievähköä, mutta olin jo silloin sairaalloisen herkkä. Ja voin sanoa että tämä kaupunki on näiden 2 asumisvuoden aikana tuhonnut paljon niistä viimeisistä itsetunnon rippeistäni. Älkää ikinä muuttako Hämeenlinnaan.

koeta jaksaa sietää sitten niitä ajatuksiasi.Sinulla niitä on,mutta älä rupea vuoropuheluun niitten kanssa.sellainen ajatus tulee,mutta se ole totta,älä ruoea muodostamaan siitä mielipidettä.

Anteeksi nyt vaan,mutta jos me jokainen ruvettais kuvittelemaan mitä kauheeta itselle tai läheiselle voi sattua niin eihän me koskaan kotoa lähdettäis mihinkään ja elämä jäis elämättä.

Muuta sinne maalle,ei tartte niin paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä sitten.Eikä muuten missään tarvitse päästää kotiinsa ihmisiä,joista ei pidä.
Luulen kyllä ettei nuo ajatuksesi jää kaupunkiin vaan seuraavat minne menetkin niin kauan kuin et pysty käsittelemään niitä ikään kuin sisäisen radion puheena ja et jätä niitä omaan olemattomaan arvoonsa