Nojaan kahvimuki kädessäni, ajatukset vain tulevassa työviikossa ja mitä tekemistä tulee olemaan.On tyyntä, vain kevyt tuulenhenkäys käy poskilleni järveltä päin.Aivan kuin fukushimassa...ensin maanjäristys sitten tsunami, mihinkään ei voinut ennalta varautua, kaikki varojärjestelmät pettivät ja tapahtui räjähdys.Reaktorin ydin kuumeni ja jäähdyttäminenkään ei sitä viilentänyt...katastrofi oli valmis, tapahtui mitä ei olisi koskaan saanut, tai pitänyt tapahtua.Fukushiman reaktori haudataan betonivaippaan, jotta pahemmalta vältyttäisiin, oman Fukushimani raunioille hautaan...tunteeni, kaipaukseni, ikäväni ja haaveeni.Pienen pienellä kottikärrillä ja pienellä lapiolla lusikoin betonia, yhtä turhautuneena kuin voimalan työntekijät mahdottoman edessä, savuista kyyneleisin silmin.Sinne ne hehkuvat jo hieman viilenneet tunteet peittyy, hitaasti mutta ajan myötä varmasti.Halkeaako betoni lämmön vaikutuksesta? uskallanko käydä tarkistamassakaan?
My Fukushima
all process down
20245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sinä ja sinun suuret tunteesi, olette todella ansainneet toisenne. Jos osaisit hetkenkään ajan ajatella muita ihmisiä ja heidän tunteitansa, se olisi jo suuremman luokan ihme. Kärrää vaan sitä sementtiä, sitähän aivosi myllää lisää joka päivä?
? Mitähän pahaa olen sitten sulle tehnyt?
Et varmaan mitään, viestisi haisi vaan niin itsekeskeisen tunkkaiselta että miltei pyörryin. Joskus kun lukee jonkun oman napansa ympärillä touhuavan toopen suurista tunnemyrskyistä ei voi olla hieman ravistamatta. Parempi tietysti olisi antaa toisen vaan lusikoida, tai kärräillä, ihan kuinka haluatte. Jos olet rakastunut itseesi ja ihmeellisen suureen tunne-elämääsi niin eihän se mikään rikos ole, terveisiä vaan täältä ihmisten maailmasta sinnekin päin.
Sulla on pointtia :-D
Minä ainakin tunnen itse omat tunnemyrskyni. Pitäisikö omat tunteet kieltää tai olla ainakin hiljaa niistä? Jos kertoo miltä asiat oman pään sisällä tuntuvat tekeekö se ihmisestä itsekeskeisen tai empatiakyvyttömän. Minusta tuo ap:n ajatuskulku oli varsin osuvaa kuvausta.
Sinne ihmisten maailmaan itsekin pyrin, ja tämä on minun tapani unohtaa.Jos ei voi unohtaa ja luopua, ei voi päästä täältä haavemaasta koskaan pois.Ja huomaatkos kaikki me tuijotetaan omaan napaan kun on yksipuolisista tunteista kyse.Ja juuri tuo saa viestini haiskahtamaan itsekeskeiseltä...jos tunteilleen saa vastakaikua, ei tämmöisiin viesteihin ole edes tarvetta.Ja eikös juuri yksipuoliset tunteet pidäkin haudata?joten lisää betonia, että pääsee pois näistä harhakuvitelmista...luulen että hän ja hänen miesystäväkin ovat tyytyväisiä tähän katastrofin korjaustöihin.
Aattelin vaan että näkyyhän tuo mylly pyörivän ja tuottavan jätettä ihan tasaiseen tahtiin, eipä tuohon muita tarvita eikä kaivata, sotkisivat vaan kauniin kuvajaisen. Muutama ihaileva lukija tietty vaan plussaa painamaan.
Ei ne sun myllyistä ole kuulleetkaan. Eikä valutöistä, mitäs jos haistatat huilut menneelle, tyhmä äijä ja vielä tollompi eukko, ansaitsevat toisensa, sulle parempaa.
Me kaikki eletään, kukin mssäkin maailamssa, toisessa tai kolmannessea todellisuudessa.
http://www.youtube.com/watch?v=vNN9jwhRNSY
Siellä kaikki on niin rauhaisaa
http://www.youtube.com/watch?v=n4p3CE1VevE&feature=related
ei ei ei, palokärki ja varis :(
Elääkö saksassa pandakarhuja?
Kuvatttu vankeudessa?
Puhuuko antiloopit saksaa?
Ap, aivan ihana kirjoitus! Minulle kävi juuri noin paitsi vasta mietin kannattaako tunteita alkaa peittää betoniin, mitä jos muutkin tunteet jää vahingossa alle..eikö tähän katastrofiin olisi mitään muuta ratkaisua :(
Mitä ehdottaisit?Olet oikeessa, ei kaikkea sentään.
Se vaan on niin, että mitään ei voi betonilla peittää, kaikki seuraa mukana halusi tai ei. Itselleen rehellinen asioiden läpikäynti on aina tapa päästä asioista ja olla siirtämättä niitä seuraavaan suhteeseen. Katsoo peilistä omiakin mokia eikä ulkopuolistaa niitä. Me ollaan ihmisiä ja ikävillä asioilla olisi tarkoitus kasvattaa meitä prosessoimaan asiat eikä tehdä betonikuormaa tunteista..
Hyvä jos toimintaterapia (lusikointi) auttaa sinua. Minusta tuntuu että ihan sama miten päiväni vietän tai ajatuksiani työstän, ei se unohdus sen nopeammin tule. Odottavan aika on pitkä, kuitenkin. Tai ehkä olen vain liian laiska tai itsepäinen yrittääkseni tosissani. Ehkä en halua irti, ja jos se tekee minusta jonkin sortin zombin, niin ihan sama. Lopultakin on vain eri tapoja hävitä.
tuo oli hyvä :) nauramaan melkein sai.
Jos nyt rehellinen olen, siis kyllä olen.Itseäni minä yritän tuolla vaan huijata, sitähän se tuo "toimintaterapia" pienellä lapiolla just tarkoittaa.