Nyt on aika tasan vuosi kun sain ahdistuneisuushäiriön (pahat pakkoajatukset johtivat siihen) mutta talven aikana olen päässyt siitä jo aika hyvin ohi. Kävi niin, että ahdistus vaihtui masennukseen. Syksyllä tapasin tyttöystäväni, olin niin välinpitämätön siihen aikaan, että onnistuin menemään hänelle juttelemaan baarissa. Hienoa on ollut hänen kanssaan siitä asti ja voisin sanoa, että olen rakastunut häneen.
Mutta valitettavasti en vaan kykene kunnolla tuntemaan mitään. Ei samanlaista tunnetta kuin aiemmin naisten kanssa. Päätä vain pinnaa usein, rinta on jännittynyt, tuntuu ikään kuin olisin edelleen lukossa vaikken enää kärsi ahdistuksen tuomista oireista.
Onko kenelläkään tällaisia kokemuksia, että masennus tms voi jopa poistaa rakastumisen tunteen tai ei päästä sitä kunnolla pinnalle? Tuntuu niin pahalta kun ei pysty olla kunnolla mukana.
Mutta valitettavasti en vaan kykene kunnolla tuntemaan mitään. Ei samanlaista tunnetta kuin aiemmin naisten kanssa. Päätä vain pinnaa usein, rinta on jännittynyt, tuntuu ikään kuin olisin edelleen lukossa vaikken enää kärsi ahdistuksen tuomista oireista.
Onko kenelläkään tällaisia kokemuksia, että masennus tms voi jopa poistaa rakastumisen tunteen tai ei päästä sitä kunnolla pinnalle? Tuntuu niin pahalta kun ei pysty olla kunnolla mukana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se voi poistaa jopa seksuaalisen halun. Tosin ssri-lääkkeetkin voivat tehdä samaa. Toisaalta jos muuten menee hyvin, onko tunne-elämän tasaisuus haitta? Tietenkin rakastumisen huuma voi olla totaalinen, mutta eihän se kenelläkään loputtomiin kestä. Ehkä etsit tästäkin masennukselle tyypillisesti jotain vikaa itsessäsi. Onko tyttöystäväsi sanonut jotain asiasta vai mietitkö muuten vain moista?