Mitä raamattu sanoo valehtelusta?

Vanhoillislestadiolaiset läheiseni usein muistavat mainita, että minulle ei ole varattu paikkaa taivaassa, vaan tulisessa meressä. Toisinaan seuraa hieman kiivasluontoisia keskusteluja, sillä loukkaahan se, että jotkut tuomaroivat, oikeudetta.

Olen huomannut sekä tällä palstalla, että näissä läheisten keskusteluissa, useat vanhoillislestadiolaiset on valmiita valehtelemaan ihan kirkkain silmin, jos oma tai liikkeen maine on vaakalaudalla. Oli kysymys hoitokokouksista, vl:en säännöistä ja kielloista, opin sisällöstä tai kahden keskisissä väittelöissä henkilökohtaisista edesottamuksista (syntiteoista).

En tunne raamattua ihan hyvin. Tiedän kyllä, että Jeesus sanoi, että yksin usko pelastaa. Tiedän myös, että vanhoillislestadiolaisilla on pelastumiselle lisäksi muita ehtoja (joita Jeesus ei asettanut). Mutta mitä sanotaan valehtelemisesta? Mielestäni jo "tietoisesti muunneltu totuus" on valehtelemista.