Lainaus

Kartzan, 26.10.2011 klo 15:34

Olin tuolloin ylä-asteella koulussa ja tuona päivänä menimme ruokatunnilla kaverilleni kahville, koska koulun ruoka ei sinä päivänä oikein innostanut. Siinä siemaillessamme kahvia, leipiä ja kuuntelimme radiota. Radiossa tuli uutiset, joissa kerrottiin Kekkosen eronneen presidentin tehtävästä. Tuntui ihan uskomattomalta, meidän kolmekymppisen kunnolla varustettu presidentti eroaa...
No, ruokatauko loppui ja palasimme kouluun innoissamme kertomaan uutista, jota muut eivät tietenkään vielä tienneet. Tuohon aikaan informaatio ei levinnyt ihan yhtä nopeasti kuin nykyään. Opettajan tullessa luokkaan kerroin kaikille, että Kekkonen on eronnut. Opettajan reaktio oli näin jälkikäteenkin ajateltuna hämmentävä. Hän muitta mutkitta julisti minut valehtelijaksi, sanoi ettei asia voinut pitää paikkansa ja torui minut vahvasti.
Näin vahva siis oli ihmisten usko Kekkosen kaikkivoipaisuuteen, etteivät edes aikuiset ihmiset tahtoneet sitä uskoa. Mielikuvaa hänen suuruudestaan oli rakennettu huolella. Koulussa kaikkien piti hiihtää UKK-hiihto. Tästä sai rintaansa UKK-merkin, jollainen sitten kaikilla oli toppatakin rinnuksessa. Ei siis ihme, että kaikilla oli mielikuva kuolemattomasta suuresta johtajasta. Jopa siis opettajilla.