Viimeinen toivo...

No mitäpä siinä menetätkään kerta mies on tällä hetkellä on jokatapauksessa sillä mallilla että ero edessä.

Rittävän monta kertaa kun pettää luopauksensa, kannattaa lähteä katsomaan oikeata elämää.
Oma mieheni lupaili kaikkea 10 v ajanja minä uskoin aina parempaan. Rakkaus sokaisi....
Nyt ollaan erottu. Elämä ei juuri muuttunut muuten kuin ettei tarvitse enää uskoa asioihin, joita ei koskaan tule. Nyt tulee kaikki mitä päätetään.

Jos mies, jolla on perhettä ja lapsi lähtee salaa juomaan, on jo niin vastuuntunnotonta, että minä en katselisi moista hetkeäkään. Ei ole aikuinen eikä selkärankainen tuo miehesi, haloo ihan oikeasti. Ei niillä tehdyillä lapsilla leikitä, niistä kannetaan vastuu ja jos lapsia tehdään, sitten myös eletään sen mukaan.

Vittuako sä kyttäät miehes juomista? Mitä helvettiäkään sillä on väliä, että jos se on pois sun luotas isänsä kanssa ja ryyppää siellä? Mitä se sulle pitäis kuulua, ethän sä ole siellä sitä kattomassa.

Sun kaltaisest kapiset huoranpillut pitäis polttaa noitana roviolla !!

Eli Miehenkö ei tartte ottaa vastuuta lapsestaan. Mies saa tehä mitä vaan ja että kyllä äiti lapsesta hoitaa. Hmm millonkohan äiti sais käydä tuulettuun ku ukko luijaa mis haluu. Ei lasta noin vain voi jättää yksin ja lähtee. Onneksi me äitit osataan pistää asiat tärkeys järjestykseen. Eka tuleen lapsen hyvin vointi sit vasta omat menot. Jos on tollanen mies joka ei lupausta osaa pitää ja salaa pitää lähtee juomaan niin miks tollasta pitäis kattoo/sietää. ite ainakin jättäsin tollasen miehen jolla ei oo selkärankaa pitää perhestään huolta vaan pistää ittensä etusijalle. ota ero niin onpa yks huoli vähemmän.
"öhö öhö öhö" sulla ei taida olla lasta eikä sitä emäntää ja eikä juuri järkeekään siel korvien välissä

En varmaan jäisi katselemaan moista. Miehelle pitää tehdä selväksi että tilanteen on muututtava. Mies lopettaa ryyppäämisen tai hakeutuu selvittelemään ongelmiaan.

Joskus mietin sitä, mikä ihmeen lapsentekovietti naisilla on ? Ollaan nuoria, kauniita ja meneviä naisia, joilla on aina hauskaa. Menestytään hyvin työssä ja asutaan mukavasti. Ei ole ketään riippakiveä perässä vedettävänä (älytön mies, lauma kakaroita, tms.). Sitten diskosta löytyy joku ihana tyyppi, joka täytyy ehdottomasti saada aviomieheksi ja lastensa isäksi ja puoliväkisin se sitten vihille raahataan.

Sitten niitä lapsia tulee ja rouva menettää kaiken kauneutensa ja istuskelee hiekkalaatikolla mkuloitten kanssa todella turhautuneena, painelee sitten kotiin laittelemaan ruokia ja kämppää siivoilemaan ja ihmettelee siinä sivussa, missähän se siippa viipyy, kun ei tule päivälliselle. Siippa soittaa iloisesti, että onkin lounas työasioitten puitteissa ja menee vähän pitkäksi. Siellä se sitten pitää hauskaa ja rupattelee naisten kanssa muustakin kuin vaippojen vaihdosta. No, tuleehan se sitten aamuyöstä kotiinkin ja hönkäilee rouvalle raks, raks mä rakstan sua ja sammua simahtaa niille sijoilleen. Pikkurouva huokaa helpotuksesta valvottuaan aamuyöhön : kyllähän se mua rakastaa. Kärsii tippurinsa ja klamydiat uskoen ukon selityksiin likaisista saunanlauteista.

Miehet voi aina työn puitteissa ja sen varjolla mennä ja pitää hauskaa, niitä ei sido mitkään velvollisuudet perheeseen : kato mähän tienaan meille rahaa. Naiset jää aina näivettymään kotiin, eikä niillä ole edes kuntosalivuoroa. Ja mikä saa naiset aina uudelleen ja uudelleen ottamaan sen vieraalta hajuvedeltä haisevan äijän viereensä nukkumaan känniään pois.

Vähintään kaksikymmentä vuotta naiset nukkuvat huonosti ollessaan huolissaan jälkikasvustaan, mutta miehet kuorsaavat tyytyväisinä, onhan heillä muija joka huolehtii kakaroista. Sitten kun lapset valmistuvat ylioppilaiksi ja ammatteihinsa, isiä onnitellaan upeasta jälkikasvusta, äitiäkin kätellään, että sinäkin teit osuutesi, keitithän heille hyvää ruokaa. Todellisuudessa isä ei ole tiennyt pätkääkään lasten elämästä, ennenkuin hänelle sanotaan, että ylioppilasjuhla on 1.6.

Tämä purkaus vain siksi, että en ymmärrä miksi kaikkien pitäisi tulla äideiksi. Tuo oli ote omasta näivettyneestä elämästäni. Lapsistani ja heidän lapsistaan olen tietenkin onnellinen, mutta olisin toki halunnut itsellenikin sellaisen elämän, josta olisin voinut nauttia yhdessä kumppanin ja lasten kanssa. Kumppani nautti elämästään täysillä.

Kukaan ei osaa sanoa toimisiko teillä tuo kaverisi toimintatapa. Jos lähdet elämään yksin, varaudu edelleen lupauksien pitämättömyyksiin. Miten järjestätte lapsen oikeuden tavata isäänsä? Isä lupaa tulla katsomaan, isä lupaa ottaa viikonlopuksi tai lomillaan, pitääkö lupauksensa? Lapsella kuitenkin olisi oikeus siihen.

Suunnittelet menojasi sen mukaan mitä isä on luvannut. Jos hän ei tulekaaan joudut muuttamaan kaikki suunnitelmasi.

Toisaalta elämä voi olla helpompaa, kun voi tehdä niinkuin itse haluaa. tai ainakin melkein. Onko vauvasta yhteishuoltajuus? Tunnustaminen tehty (ette ole naimisissa)?