Neijon laulu

Kultani kukkuu
Raskas on olla,
viettää täytyy mun aikani kullatta
Keto kun on kukatonna kuihtuva.

Olisipa kotkan lentimet,
Jopa meri jäisi ja aaltoise
Taikka jos ankara tuuli mun veisi,
lennättaisi kun lehtenä;
Emp’olis viikkoja viipyvä,
Ikiäni surusena itkevä.
En kotkalta ma siipiä saa,
en pääse mä turvasa tuulenkaan,

Eikä ne pilvet taivaankaan
Ota mua mukahansa kulkemaan.
Kuiskaa korvaan kullallen,
Surunen on syämeni raukkaisen.
Sittep’ en itkis, kultani rinnoin päivä
kun autuas päätyisi;

Suupa ja huulet on kultani
Makiammat hunajata, mettäki.
Sylisäpä kultani istuvan
Palavaki olisi mun ainian
Jos en minä sinua nyt nähäkseni saa.