...En uskalla enää antautua rakkaudelle,en uskalla rakastaa ja sanoa sitä ääneen toiselle.
Moneen kertaan kun sydän särjetään ei enää uskalla.Pelko että taas käy huonosti.Sydän murskataan.Olen niin väsynyt yrittämään mitään.En vaan kykene.Haluaisin mutta pelkään rakastua jos tunne on taas yksipuolista.
Moneen kertaan kun sydän särjetään ei enää uskalla.Pelko että taas käy huonosti.Sydän murskataan.Olen niin väsynyt yrittämään mitään.En vaan kykene.Haluaisin mutta pelkään rakastua jos tunne on taas yksipuolista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samoin.. Aivan samoin!
Kumpa rohkeus riittäisi.. kumpa sydän kestäisi.. kumpa tunteet olisi..
http://www.youtube.com/watch?v=Ql2RcwNY5Eo
Ei ihan nyt osunut tuo.. vapaus.. siinähän tämä onkin.
En tiedä mitä tuosta kappaleesta tuumin oikeasti. Hankala tietää. Kun tunteet eivät muutu vaikka "päästää irti"
athina, olen pahoillani että olen niin paljon vaivaa aiheuttanut. sä oot ihana
Itse taas olen tilanteessa, missä rakastan miesystävääni kovasti. Yli vuosi sitten olin oman eroni jälkeen nin rikki, etten voinut edes kuvitella pystyväni oikeasti rakastamaan ketään. Ongelmana on se, että miesystäväni on rikkoontunut omassa erossaan ja oman elämänhistoriansa vuoksi niin pahoin, ettei hän pysty rakastamaan aidosti. Vuoden olen nyt odottanut sitä, "korjaantuuko" hän tämän asian suhteen. Taidan odottaa turhaan... Hän pitää/tykkää minusta, mutta siinä se taitaa sitten olla. Yhdessäolomme on luontevaa, ja nautimme toistemme seurasta. Tämä tunteiden yksipuolisuus vaan tuntuu niin pahalta. Tein viikonloppuna päätöksen, että en enää edes yritä. Antaa kaiken mennä omalla painollaan, ja yritän saada omia tunteitani jotenkin kahlittua. Hän ei rakkauttani ansaitse, mutta mitä minä omille tunteilleni teen?