Asiat menettävät merkityksen iän

Voisi tietysti olla hieman positiivisempi ja sanoa, että menettävät merkitystään iän myötä. Miksipä tämä tästä muuttuisi? Pakkohan se on myöntää, että 44-vuotiaana monet asiat tuntuvat jo loppuunkuluneilta ja jo kertalleen (tai jo moneen kertaan koetuilta). Jotenkin minusta on aina tuntunut siltä, että olen oppinut asiat aina liian myöhään tai sitten vasta, kun on jo vähän liian myöhäistä. En ole koskaan ottanut pahempaa stressiä asioista ja kohtuullisen hyvinhän nuo asiat ovat sujuneet silti.
Kaikkia ei voi tietenkään miellyttää ja sen on saanut huomata monta kertaa, että monet ihmiset eivät ole jaksaneet olla ystävinä, milloin minkäkin syyn vuoksi. Näytän onnekseni ikäistäni nuoremmalta, joten hyvin menen vielä 34-vuotiaasta ja pystyn ehkä näin "pidentämään nuoruuttani vielä muutaman vuoden". Välillä tuntuu, että en tunne itseäni edes aikuiseksi, vaan pikemminkin murrosikäiseksi. Otan tämän positiivisena asiana, sillä en ole iän puolesta vieläkään mikään ikäloppu. Vaikeaa on tosin löytää enää uusia ystäviä tässä iässä, kun se on ollut vaikeaa jo nuorempanakin. Mikä on elämän lopullinen tarkoitus? Sitä voi kysyä, mutta se on eri asia, saako siihen vielä pitkään aikaan mitään todellista vastausta "Ehkä sitten seuraavassa elämässä" saa vastauksen tähän kaikkeen, syyn siihen, miksi olen niin erilainen, miksi on niin vaikeaa saada ystäviä tai elämänkumppania :(