Ennen olit iloinen ja hymyilevä. Rakastuitko? Samoin taisi käydä minullekin. Toteutumaton rakkaustarina teki sen meille molemmille - nyt kasvoistamme näkee sen. Olemme herkkiä ja surullisia. Onneksi on kyyneleet.
Sinä olet...minä olen...
-me olemme-
14450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eiköhän meille molemmille ole varattu muuta kuin toisemme . ..
Tiedän tunteen :(
Ikävän tutun tuntuista, ilo kasvoiltamme kadonnut. Onneksi kukaan ei huomaa näkymättömiä kyyneleitä. Tsemppiä kuitenkin, meille kaikille.
Itsepä asiat niin järjestit - olkoot sitten niin!!!
Hyvä kirjoitus, vaikka ootkin noin saamaton..
Saamattomuus, ja tosiasioiden tunnustaminen on kaksi eri asiaa. Tämän todellisuuden kanssa en ole yksin.
Tää on niin perseestä, tää on niin perseestä, tää on niin perseestä, eikä tänne aurinko paista!!! Hymy voi olla herkemmässäkin, mutta kun se on niin herkässä, että se on kuin haavanlehti, värisee ja vapisee, tuntuu ihan liian isolta nyt kaikki. Mutta se minä nyt vaan olen.
Tänään pyöri aamulla yksi biisi mielessä, sanat meni jotenkin näin:
.. Jatkaa on hyvä, kun on kädet täynnä voimaa kuljettaa tätä laivaa, myrsky tuo vain rikkautta tullessaan... Neljää ruusua.
http://www.youtube.com/watch?v=gx5lrxVige4
Tule lähemmäs baby, viereeni jää, etkö nää, että minäkin sua pelkään...
Joo se pelkosi on tullut varsin selväksi. Älähän hätäile, sillä minä otan viekkuuni miehen, joka tietää että vieressäni on hyvä olla ja osaa nauttia siitä. Ja joka välittää tunteistamme
Rakastan
Mitäpä sillä enää on väliä, tunteillani leikittiin.
Tämä meni siis naiselta miehelle :)
Ei meitä ole enää on vain sinä ja minä . Kiitos siitä sinulle petturi