Mä en jaksa enää ikävöidä ja miettiä. Asetin takarajan. Tällä viikolla kerron sulle, mitä tunnen. En ehkä tänään, mutta perjantaina työpäivän päätteeksi mä tiedän. Tiedän, onko meillä mitään mahdollisuuksia vai ei.
Tein päätöksen, tällä viikolla tapahtuu
5+8
21832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksi lykkäät perjantaihin asti?
Jos entiset merkit pitävät paikkansa, tuo ap. alkaa kohta riehumaan ja käskee sen "kaverinsa" painua exän luo ja saavansa monta kertaa paremman ku se oli..D
Olisi tosiaan jo saatava jonkinlainen selvyys. Oikein hyviä vaihtoehtoja ei ole, mutta näinkään tämä ei voi jatkua. Pää sekoaa kohta.
En välttämättä odota perjantaihin asti. Mutta se on takaraja. Jos tilaisuus tulee, homma selviää jo tänään.
Tätä epätietoisuutta on kestänyt jo liian kauan. Nyt pitää saada tietää. Ei tätä enää kestä. Sitten voidaan jatkaa kumpikin omiin suuntiin, tai yhdessä samaan suuntaan.
Onnea yritykseen, itselläni mahdollisuus irl kohtaamiseen vasta huomenna. Saattaa olla, että sanat juuttuvat kurkkuun kuitenkin, ja kaikki jatkuu ennallaan.
Molemmat kuitenkin tietävät tilanteen.
Te mitään irl sano,,täällä vaan vatvotte samaa jaskaa hamaan tappiin asti..tää oli turha ilmo, myönnän, tehän tiesitte tuon jo itsekin.
Ei kai vaan "keppi kolahtanut"? Et ole turhaan täällä sinäkään
Pitkään olikin näin. Mutta päätös on tehty. Tämä miettiminen loppuu tähän. Tällä viikolla. Niin se vaan on.
Tämä siis nimimerkille "kiikkissää"
ei kolahtanut, mä en ikävöi ketään, turhaan täällä kaikki taitaa olla, lähenkin kahville
Voi että, olet rohkea! Kerro sitten, miten kävi. Noin pitäis kyllä itselläkin tehdä. Kun kerran selvittää asiat, ei tarvitse sen jälkeen elää jatkuvassa epävarmuudessa.
Rakastan! Meidän yht. aikajakso alkaa kesällä Jaksa sinne asti...toivon...pyydän...
Nyt se on tehty! Pyysin tyyppiä kanssani lounaalle. Ihan arkisesti vain omaan työpaikkaruokalaan, mutta lounaan lopuksi sain kuitenkin kakaistua asiani ulos!!
Hän oli jo nousemassa pöydästä, mutta pyysin vielä jäämään hetkeksi, sanoin että haluaisin puhua yhdestä asiasta. Hän istui takaisin alas. Sanoin, että olen miettinyt jo pidemmän aikaa, että haluaisin pyytää häntä ulos, ja ehdotin että menisimme perjantaina töiden jälkeen syömään. Kahdestaan.
Vastaus oli, että valitettavasti ensi viikonloppu ei käy, mutta että seuraavana perjantaina lähtisi oikein mielellään! Sovittiin, että katsotaan tarkempi aika ja paikka sitten lähempänä ensi viikonloppua.
Ei tää nyt sit hullummin mennyt. Ainakin nyt näyttää lupaavalta!
Hieno homma! Kiva kun kerroit meillekin näin positiivisen jutun! Lykkyä pyttyyn jatkoonkin :)!
jos tuo oli totta, olen tosi iloinen sun puolesta, mutta jos syötit pajunköyttä meille, niin kiroan sut loppuelämäks viettämään nunnan elämää, niin että värkkis hitsautuu umpeen:))
ap, eiks sua vähä hirvitä, kun kerroit tuon,,jos se kaverisikin lueskelee näitä ja osaa matematiikan...
No jos lukee, niin sitten lukee :) Tietääpähän sitten ainakin vähän taustoja. En usko, että siitä mikään ongelma kuitenkaan tulisi.
Mikä ihana uutinen? Keksii omassa päässään näitä juttuja onneton.
Hei, joillekin tapahtuu oikeassa elämässäkin jotain :).
Juu kyllähän näitä ja jotkut meistä saa jopa aikaseks sanoa asiat suoraan. Itellään tosin lopputulos vähän aikaa sitten oli negatiivinen :(
Mutta tsempiä vaan kaikille kaipailijoille ja ihastuneille, että saisitte kakistettua ne tunteet ulos. Pääsee ainakin jatkamaan eteenpäin elämässä, eikä jää ikuisesti kaipailemaan!
Eipä mullakaan- meillä- yhtään hassummin mene, puheet käyvät rohkeammiksi, hipaisut pitkittyneet pitemmiksi kosketuksiksi, silmät suorastaan juuttuu toisiinsa...Antaapa ajan näyttää, nyt ei passaa soheltaa :)