Uskon, että olette onnellisempia eläkeläisiä, koska totutte aikaisin olemaan yksin. Itse en tiedä miten selviäisin ilman rakasta puolisoa, lapsia aina tulen kaipaamaan, perheeni on mulle maailman tärkein asia.
Kun olen 80, puoliso kuollut, kaverit vanhainkodeissa ja lapset tekemässä omia asioita, menen makaamaan ja kuolen. Yksinäisillä ja sinkuilla on vaan uus päivä - taas kerran.
Sinkut ja yksinäiset onnellisempia eläkeläisiä
aubautaumau
17
279
Vastaukset
- Impivaarasta
Jotkut osaavat olla yksin ja jotkut eivät. Omat pelkonsa kohdanneet ja itsensä ja elämänsä kanssa kanssa sinut eivät pelkää kuolemaa. Kaiken yksinäisyyden pelon takana on kuoleman pelko ja hylätyksi tulemisen pelko, joka juontaa evoluution alkuajoilta. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin sillä hän tarvitsee toista antamaan hänelle tunteen siitä, että Jumala on olemassa, rakastaa, välittää, huolehtii ja ei hylkää häntä. Ihmiselle tärkeää on jatkuvuuden tunne. Elämässä ei olisi mitään mieltä, jos se olisi vain tarkoitettu koettavaksi yksin. Jakaminen, lisääntyminen, uusien asioiden kokeminen yhdessä on elämää. Yksin ei kukaan saisi jäädä, eikä ketään yksinäisyyteen hylätä, sillä se on ihmisen pahin pelko.
Yksinäisyys pitää olla vapaaehtoista, mutta hylätyksi tulemiseen tarvitaan anteeksiantamaton kokemus, joka loukkaa niin syvältä, että on mahdoton ajatella pääsevänsä enää yhteyteen sen kanssa, jonka petti ja jota piti pilkkanaan vaikka toinen antoi hänelle kalleimpansa - rakkauden.- AnonyymiUUSI
Useimmat osaavat olla ja jopa viihtyvät sekä yksin että kaksin ja isommassakin joukossa. Kokonaan ilman yhteisöä ihminen ei kauan pärjää. Nekin, jotka viihtyvät parhaiten yksin, tarvitsevat välttämättä myös muiden tukea ja työn tuloksia. Mutta mitään kotityrannia kukaan tuskin vierelleen kaipaa ainakaan jatkuvasti.
Itse väsyn, jos kimpussa on koko ajan joku tai pitää seurustella isossa joukossa koko päivä. Silloin nautin, kun pääsen omaan rauhaan.
- onnellinen sinkku
Olet mummu oikeassa. Olen elänyt jo 15 vuotta sinkkuna eron jälkeen. Lapsia ei ole ja vähän sukulasia. Ystäväpiiri on kattava. On harrastuksia ja toimintaa. Ei pelota vanhuus ja eläkeikä. Olen tottunut elämään vapaasti aj yskin.
- 1413
En ole erityisen uskovainen tai yksinäinen tylsään elämään sidottu tyyppi, minä vain viihdyn omissa oloissani paremmin kuin porukassa, vaikka käyn paljon paikoissa ja juhlissa ym. Ja minä tunnen kuinka minua ei ahdista kuolema tai eläkeikä lainkaan, yksin synnytään, yksin kuollaan. Parisuhteen loppuminen tai elämäntilanteen muutoskaan ei ahdista, kun pärjää itsekseen. Joten jahka eläkeikä sitten tulee, ei minua pelota pelailla itsekseni ristikoita ja katsella televisiota, muita mummoja voin sitten nähdä jossain käsityöryhmässä.
Omaiseni nukkui pois tänään ja sitä luulisi, että pelkäisi omaakin kuolemaansa nyt kun se tulee konkreettisesti esille, mutta ei, maallisista asioista siinä vain vapautuu.- Anonyymi
laita viesti minulle olen 54 vuotias nainen ota yhtyttä laita viesti t marita
- Nautitaan
Olen 60v. ja asunut jo vuosia yksin.En ole lainkaan uskovainen,enkä minäkään viihdy isoissa porukoissa.
Käyn lenkillä ja kaupoissa,katselen kaikkea kivaa.
Välillä olen kierellyt kaupungilla ja juttelen ihmisten kanssa.
Yksin on hyvä olla ,voi tehdä mitä huvittaa,nukkua,syödä milloin ja mitä haluaa ja olla tekemättä yhtään mitään.Ei tarvi passata ketään.
Ihmisiä näkee tarpeeksi tuolla kaupungilla ja ruuhkabussissa.
Kukaan ei ole mankumassa ruokaa tai sanomassa ,että pitäis siivota.Ihanaa aikaa
tämä on.
Voihan sitä sitten mennä johonkin käymään jos huvittaa nähdä ja tavata ihmisiä.- Anonyymi
Samaa mieltä kanssasi. Itse olen kohta 70 ja ollut yksin jo reilu parikymmentä vuotta lapseni muutettua omilleen. Hänellä jo perhettä ja viikottain nähdään kun lähekkäin asutaan. Lapsenlapset viettävät joskus viikonloppua luonani, mutta muuten ei vieraita juuri käy.
Joskus teen pikku matkoja kun sattuu sopiva hotellitarjous toiselle paikkakunnalle tai sopiva risteilytarjous matkatoimistolta, ulkomaat ei kiinnosta. Päivät menee harrastusten parissa välillä liiankin nopsaan. Ainoa mitä joskus kaipaan on juttuseura jonka kanssa soitella ja turista vaikka joutavia, mutta sekään ei ole välttämättömyys kun kuitenkin usein noilla reissuilla tulee jonkun kanssa enemmänkin juteltua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä kanssasi. Itse olen kohta 70 ja ollut yksin jo reilu parikymmentä vuotta lapseni muutettua omilleen. Hänellä jo perhettä ja viikottain nähdään kun lähekkäin asutaan. Lapsenlapset viettävät joskus viikonloppua luonani, mutta muuten ei vieraita juuri käy.
Joskus teen pikku matkoja kun sattuu sopiva hotellitarjous toiselle paikkakunnalle tai sopiva risteilytarjous matkatoimistolta, ulkomaat ei kiinnosta. Päivät menee harrastusten parissa välillä liiankin nopsaan. Ainoa mitä joskus kaipaan on juttuseura jonka kanssa soitella ja turista vaikka joutavia, mutta sekään ei ole välttämättömyys kun kuitenkin usein noilla reissuilla tulee jonkun kanssa enemmänkin juteltua.Hyvä sinä!
- Anonyymi
Minä olen yli 70 vuotta. Elän elämäni parasta aikaa. Puoliso kuoli jo 5 vuotta sitten, mutta yksinäisyyttä en pode. Lapsetkin ja lastenlapset ovat kaukana, mutta maailma on täynnä ihmisiä. Harrastusmahdollisuuksia on joka lähtöön.
Joku nyt sanoo, että eihän mikään rakasta puolisoa korvaa. Se on tietysti totta, ei korvaa mikään ei. Silti elämässä on paljon mukavia asioita. Minulle puoliso, niin rakas ja hyvä kuin olikin, ei koskaan ollut koko elämä.
Jos on toimivat jalat ja järkeä vielä päässä, yksin ei tarvitse olla. - Anonyymi
Mitä hullua aloittaja tarkoittaa? Ei eläkeläisen tarvitse olla yksin! Eläkeläisiä on paljon, ja niillä on yhteisiä harrastuksia, retkiä, vapaaehtoishommia, matkoja, kielten opiskelua, kuorolaulua, keilaamista... Moni puuhaa lastenlasten kanssa, toiset kouluvaarina ja ties mitä. Aina kiire!
- AnonyymiUUSI
Niinpä. Minäkin aikoinaan eläkkeelle päästyäni liityin erääseen eläkeläisyhdistykseen jota oli minulle kehuttu. No , oli niin sisäänlämpiävää touhua että paikalle mennessäni ei edes tervehdykseen vastattu, yksin sain pöydässä istua paria poikkeuskertaa lukuunottamatta. Kukaan ei halunnut tulla juttelemaan kanssani, kun en itse ole sellainen joka suunapäänä on vieraaseen seuraan heti tunkemassa. En koko aikana mitä tilaisuuksissa kävin parin vuoden aikana, osa jopa viikottain, tuntenut oloani tervetulleeksi, joten jättäydyin pois ja erosin koko yhdistyksestä. Kynnys liittyä johonkin toiseen nousi niin korkealle että on jäänyt sikseen.
- Anonyymi
Jos olet oppinut (opetellut) olemaan yksin ja toimimaan itsenäisesti, ei se yksinäinen vanhuus ole pelote.
Olen vähän nuorempi, mutta väitän näin.
Kyse ei ole niinkään siitä jäätkö itkemään yksin, vaan osaatko itkeä myös yksin. Siihen kun ei kuole.
Uusi päivä koittaa aina ja kunhan pysyy liikkeessä, fyysisesti ja/tai henkisesti eikä unohdu liian pitkäksi aikaa paikalleen- tekee paljon tai edes ajattelee asioita ja kiinnostuu niistä - on suojassa masennukselta.
Masennus on eläkeläisen vihulainen nro 1, ei leskeys.- Anonyymi
Siinähän se onkin, jos on tottunut elämään ja toimimaan itsenäisesti, ja tuleekin tilanne, että tarvitsee apua, eikä enää pärjääkään yksin.
On iso kynnys pyytää apua, tai ottaa sitä vastaan, kun on aina ennen toiminut itse.
Sekin saattaa pahimmillaan syrjäyttää eläkeläisen, ja voi tulla masennustakin, eläkeläinen saattaa vetäytyä, erakoitua.
Niin kauan kuin pysyy kunnossa, niin ei mikään oikeastaan estä menemästä ja tekemästä.
Omalla kohdallani, jos joskus vanhaksi tulen, haluaisin johonkin laitokseen, vanhainkotiin, ettei tarvitsisi jäädä yksin kotiin, odottelemaan jotain kotihoitoa, tuleeko se käymään vai ei. Ja niin että se olisi sitten ainoa ihmiskontakti, ei kiitos.
Lapsettomana ei ole jälkeläisiäkään, jotka kävisivät katsomassa, vaikka ei sekään tarkoita että jos olisi, niin kävisivät. On myös eläkeläisiä ja vanhuksia, joilla on huonot, olemattomat välit lastensa kanssa, kenellä mistäkin syystä.
- Anonyymi
Kun kaverit on vanhainkodeissa, siellähän sinäkin olet!
- AnonyymiUUSI
Niille, jotka eivät selviydy kotona yksin, on olemassa kotipalvelua. Pientä maksua vastaan tietysti. Sosiaalitoimi voi tehdä tarvekartoituksen.
Kannattaisi ajatella ja selvittää jo etukäteen, miten järjestää elämänsä, jos toimintakyky heikkenee vuosien karttuessa.
Elämä muuttuu jokaisella vuosien vieriessä. Parempi on ajatella, että kaikesta selvitään eikä luulla, ettei selviä. Muutkin ovat selviytyneet!- AnonyymiUUSI
Ei voi sanoa, että muutkin ovat selviytyneet, koska on ollut myös heitä, jotka eivät ole selviytyneet. Osa on toki selviytynyt.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Ei voi sanoa, että muutkin ovat selviytyneet, koska on ollut myös heitä, jotka eivät ole selviytyneet. Osa on toki selviytynyt.
Mitä tarkoitat sillä, että eivät ole selviytyneet?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1802035
Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1611758Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I461706- 1231483
Liian paljon hylättyjä ääniä
Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus1561248Ikäero suhteessa
Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia541165Tiedän kyllä sen
Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen581010- 70929
Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat
Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P26907- 15899