Olen niin turtunut ja tottunut tähän. 25v. takana niin lääkkeitä kuin psykoterapiaa. Osa-aikainen sairaseläke lähes koko aikuisikäni. Puolisokin on sopeutunut asiaan ja tekee lähes kaiken puolestani. Ylipainoakin on niin paljon, etten kovin monesta asiasta oikeastikaan selviä.
Uusi lääkäri oli sitä mieltä, että nautin tästä zombietilanteesta niin paljon, että keksin aina uusia ja uusia suremisen syitä, enkä enää tajua tavallista elämää, kuinka muut selviävät työstressistä, työttömyydestä, läheisten menetyksistä, taloudellisista vaikeuksista, dementoituneiden vanhempiensa hoidosta ja ties mistä asioista, joista itse en edes tiedä (omat vanhempani edelleen "hoivaavat" minua, 50vuotiasta). Luulen, että muilla ihmisillä ei ole mitään huolia...
Nyt on niin lääkäri, kuin mieskin alkanut huomautella, että nappimäärää olisi saatava pienennettyä.
Uusi lääkäri oli sitä mieltä, että nautin tästä zombietilanteesta niin paljon, että keksin aina uusia ja uusia suremisen syitä, enkä enää tajua tavallista elämää, kuinka muut selviävät työstressistä, työttömyydestä, läheisten menetyksistä, taloudellisista vaikeuksista, dementoituneiden vanhempiensa hoidosta ja ties mistä asioista, joista itse en edes tiedä (omat vanhempani edelleen "hoivaavat" minua, 50vuotiasta). Luulen, että muilla ihmisillä ei ole mitään huolia...
Nyt on niin lääkäri, kuin mieskin alkanut huomautella, että nappimäärää olisi saatava pienennettyä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.