Haluan terapiaan, mutta ajatuskin psykiatrille menosta ahistaa! (b-lausunnon hankkiminen)Paniikkini, jossa kaikkein pahinta on oman hulluden pelko, hulluksi tulemisen pelko, johon ei välillä auta mitkään järkeni vakuuttelut... mene siinä sitten vielä psykiatrille arvioittamaan pääsi sisältö. Mun paniikkihäiriöinen mieleni kehittelee valmiiksi kauhuskenaariota, miten saan vastaanotolla paniikkikohtauksen ja psykiatri kyyläilee mua kulmiensa alta: jaahas, jaahas, vai noin hullu.
:D mua alkaa naurattaa kun kirjoitan tätä. Älytöntä! Mutta niin totta.
Yli viisi vuotta sitten yritin hakea terapiaa ja ensimmäisessä alkuhaastattelussa kerroin KAIKEN paskan elämäni varrelta ja kun lähin kotia kohti, sain elämäni pahimman paniikkikohtauksen ja olin pitkään tooooosi ahdistunut. Haastattelukerta jäi viimeiseksi käynniksi, kun paniikkioireilu meni niin pahaksi, etten jaksanut käydä siellä ja luovutin. :(
Eli pelkään että käy samalla tavalla. Nyt voin suht ok, mutta tulevaisuus ilman terapiaa tuntuu hyvin epävarmalta. Haluan terapiaan, en usko lääkkeisiin, kokeiltu on.
:D mua alkaa naurattaa kun kirjoitan tätä. Älytöntä! Mutta niin totta.
Yli viisi vuotta sitten yritin hakea terapiaa ja ensimmäisessä alkuhaastattelussa kerroin KAIKEN paskan elämäni varrelta ja kun lähin kotia kohti, sain elämäni pahimman paniikkikohtauksen ja olin pitkään tooooosi ahdistunut. Haastattelukerta jäi viimeiseksi käynniksi, kun paniikkioireilu meni niin pahaksi, etten jaksanut käydä siellä ja luovutin. :(
Eli pelkään että käy samalla tavalla. Nyt voin suht ok, mutta tulevaisuus ilman terapiaa tuntuu hyvin epävarmalta. Haluan terapiaan, en usko lääkkeisiin, kokeiltu on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.