Ilta Auringon punaiset säteet

jatkan itsekseni tätä kun muualla en voi, en jaksa.
Tänään olen muistellut kohtaamisiamme, miten tunteeni käveli edellä tietoisuutta ja mitä hän/sinä sanoit, miten katsoit, mitä kerroit ja miten sinä olit minun kanssani läsnä tai olit pois jossain muualla. Niissä ihmisrykelmissä joissa me olimme osallisina, jouduin olemaan kuin mikään ei koskettaisi, kun tunteet elävät niinkin voimakkasti ne peittää naamioon jotta kukaan ei näe jos ja kun sielu palaa tai itkee.
MInulla on niin ikävä sitä samaisuutta, sitä voimaa jonka me voimme kehittää kahdesta sielusta käsin. että minä olen sinulle jotenkin liian paljon, tämä ei ole itsekehua -ei sitä, mutta jokin aavistus minulla on, vaikka tunnen itseni niin ujoksi, pieneksi ja särkyväksi suhteessani sinuun niin sinä voi kai tuntea samoin suhteessani minuun. Usein me ihmiset luulemme toisen olevan rohkeampi kun itse olemme ja näin jäämme kehään josta ulos pääsy vaatii voimia ja rohkeutta.
Aika on ollut hyvä meille molemmille parantua meneestä, vaikka en tiedäkään missä menet tällä hetkellä, mutta uskon kuitenkin niin.
Voi näitä menneitä tunteita jotka niin elävänä ovat minussa, näitä tunteitani Epäilensinuun......niin lämpimiä, rakkaita....ikävöin sinua sieluni ihminen

jatkan itsekseni tätä kun muualla en voi, en jaksa.
Tänään olen muistellut kohtaamisiamme, miten tunteeni käveli edellä tietoisuutta ja mitä hän/sinä sanoit, miten katsoit, mitä kerroit ja miten sinä olit minun kanssani läsnä tai olit pois jossain muualla. Niissä ihmisrykelmissä joissa me olimme osallisina, jouduin olemaan kuin mikään ei koskettaisi, kun tunteet elävät niinkin voimakkasti ne peittää naamioon jotta kukaan ei näe jos ja kun sielu palaa tai itkee.
MInulla on niin ikävä sitä samaisuutta, sitä voimaa jonka me voimme kehittää kahdesta sielusta käsin. että minä olen sinulle jotenkin liian paljon, tämä ei ole itsekehua -ei sitä, mutta jokin aavistus minulla on, vaikka tunnen itseni niin ujoksi, pieneksi ja särkyväksi suhteessani sinuun niin sinä voi kai tuntea samoin suhteessani minuun. Usein me ihmiset luulemme toisen olevan rohkeampi kun itse olemme ja näin jäämme kehään josta ulos pääsy vaatii voimia ja rohkeutta.
Aika on ollut hyvä meille molemmille parantua meneestä, vaikka en tiedäkään missä menet tällä hetkellä, mutta uskon kuitenkin niin.
Voi näitä menneitä tunteita jotka niin elävänä ovat minussa, näitä tunteitani Epäilensinuun......niin lämpimiä, rakkaita....ikävöin sinua sieluni ihminen

"Epäilen" sana oli väärärssä paikassa
lauseen piti alkaa: Epäilen että minä olen sinulle jotenkin .........

viimeinen lause meni näin:
Voi näitä menneitä tunteita jotka niin elävänä ovat minussa, näitä tunteitani sinuun......niin lämpimiä, rakkaita....ikävöin sinua sieluni ihminen

Kaunista! Olisi juuri mulle kirjoitettu...

Mä en mitään muuta toivokkaan kuin että jaksaisit ja ihmettelen aina että kuinka ihmeessä sä olit sellainen silloin?

Olet muuten ihan oikeassa että susta saa yliannostuksen helposti ja olo on melkolailla täysinäinen jo muutaman sanan kuulemisen jälkeen -voiko ollakaan mitään rakastettavampaa kuin se tunne ja se että juuri sinä/hän saa sen aikaan....

Heikoksi se kyllä saa tietysti olon, kun oikeasti on vaikeata kohdata ! Sen äärellä hiljenee ja ei voi kuin myöntää hiljaa että tunne on todellinen.

"Kauneutta on se, mikä viehättää sieluasi, ja
kauneudelle on tärkeämpää antaa kuin
ottaa. Kohdatessasi kauneuden tunnet,
kuinka kädet syvällä sisimmässäsi ojentuvat
vastaanottamaan ja saattamaan sen sydämesi
valtaistuimelle. Kauneus ja loisto, jonka
suru ja ilo yhdessä luovat. Se on Näkymätön
jonka näet, Käsittämätön jonka ymmärrät ja
Äänetön jonka kuulet - se on Kaikkein
Pyhin, joka alkaa itsestäsi joka päättyy sinne,
minne maalliset kuvitelmasi eivät ulotu"

K. Gibran