Apua muistiongelmaan!

Et ole dementoitumassa. Kaikki palautuu ennalleen pikkuhiljaa. Ole nyt itsellesi armollinen ja älä vaivaa tarpeettomasti itseäsi. Kun uhohdat tämän ongelman niin eiköhän alas taas mustamaan.

Alkuperäinen kertoi pikästä masennusjaksosta. Olet ilmeisesti syönyt useampaa neuroleptilääkettä samaan aikaan, mahdollisesti vielä rauhoittavaa bentsoa ja vielä unilääkettäkin koska neuroleptit aiheuttavat unettomuutta. Tämä on lääkäreiden normaali lääkeputki masennukseen.

Niin kauan kun olet huumattuna, ei muistisi tule palautumaan. Lääkkeet muuttavat aivojen reseptoreja ja ohjelmoivat aivot uudenlaiseen toimintaan. Lääkeen lopettaminen, vieroitusoireiden kärsiminen ja muutaman kuukauden/vuoden toipuminen palauttaa elimistön luomutilaan. Unohtamisella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.

Enpäs oo syöny useampia neuroleptilääkkeitä enkä unilääkkeitä. Joskus jotain lääkettä kokeilin, mut menin ihan sekaisin!! Olis kyl aikoinaan kannattanu ehkä hetken aikaa popsia jotain silloin ku kärsin vielä pahemmasta univaikeudesta ym. Ei se hirveä valvominenkaan oo keholle hyväksi... Paraneminen alkoi ilman lääkkeitä. Ne eivät minua pelastaneet. Oma arvioni on, etten ehkä enää koskaan tule yhtä terveeksi kuin olin ennen masentumista. Eiköhän tuolla pääkopassa oo sen verran tapahtunu tuhoa 10v. aikana. Paranemista on kyl tapahtunu sen ansiosta, että rupesin esim. syömään terveellisesti ja liikkumaan. Univaikeuksiin tällä hetkellä lääke, jonka ei pitäis aiheuttaa muistiongelmia. Ei vaan taida olla tarpeeks tehokas.

Lääkärille turha mennä asiasta kauheesti valittaa, kirjoittaa vaan masennuslääkereseptin. Ja mähän en niillä mömmöillä laita itteeni sekaisin..... ;D Jospa tää tästä. Olis vaan kiva kuulla onko joku saman läpi käynyt saanut muistin täysin ennalleen??? Ja todellakin pitää olla takana vuosia kestänyt vaikea masennus.

Jos mulla esim. avaimet jää jollekkin pöydälle, minuutin päästä en välttämättä muista kirveelläkään, missä ovat jos ei satu näkysälle. Myöskin monien muiden pikkuesineiden kans sama juttu. Tätä vaivaa oli tosin vähäisenä jo 23v. iässä.
Saatan myös unohtaa kesken lauseen, mitä olinkaan sanomassa. Se vaihtelee enkä ole näihin muistiongelmiin hakenut apua. Mielen lääkkeitä en koskaan suostunut käyttämään, tarjottiin kyllä monesti,
Eikä nää unohtelut ole menneet ohi, on tainneet tulla jäädäkseen, sen kanssa on vain oppinut elämään. Uniongelmat ovat myöskin tuttuja pitkältä ajalta. Eiköhän tuota olotilaa ole jo lähes 10v. takana ja jaksaminen on jo melko rajoittunutta. Vielä tuosta muistista, ei se ole mulla palannut ennalleen, mitä nuorempana, mutta sitten kyllä on pikkuasioiden muistin tilalle tullut kyky nähdä metsä puilta aina vaan paremmin.

Itellä n. 3v kestäni vaikea masennus.
Melkein aina kun puhun puhelimessa ja sovin tapaamisia, ni huomaan unohtaneeni tapaamisen ajankohdan puhelun jälkeen taikka sitten jos keskustellessa ajattelen jotain asiaan liittyvää liikaa, ni unohan mitä olin sanomassa.

Olen jo hiukan vanhempi ,kuin sinä ja kärsin muisti ongelmista.Olen käynyt lääkärissä ja sain lähetteen muisti testiin ja sitä kautta sairaalaan.
Otettiin paljon myös kokeita.
Sain alustavan diegnoosin Alzhaimerin taudista ja lääkkeet.Mutta vain alustavan,tutkimukset jatkuu.
Sairastaako joku lähisukulaisesi dementiaa tai altzhaimeria ?
Vai miksi epäilet ,että sairastat muistisairautta.
Muisti voi pettää vaikkapa juuri masennuksen vuoksikin tai voi löytyä jokin muu syy.
Oman mielenrauhasi vuoksi kannattaa käydä lääkärissä ,sillä ajoissa anettu apu on paras,saa myös itsellesi rauhan asiassa.

Suvussa on ollut Alzhaimeria. Tiiän, että olen siihen sairauteen vielä liian nuori, mutta sehän voi ilmetä jo 40-vuotiaalla ja jos on ollu masennusta, nii on kai sit suurempi riski sairastua....

Varmasti minulla tuo aikaisempi podettu vaikea masennus on aiheuttanut muistiongelmat. Ottaa vaan päähän ku ei vieläkään pää pelaa niinku pitäis. Eikä taida enää pelkät mustikat ym auttaa.. Varsinkaan kuullut asiat eivät meinaa jäädä mieleen. Kaveri jos selittää jotain nii pitäis varmaan kirjoittaa muistivihkoon ylös mitä selittää. ;) Masennuksen alkuaikoina oli tietysti jo muistivaikeuksia, mut pystyin kuitenki opiskelemaan ja pärjäsinki koulussa ihan hyvin. Mut sit ku vajosin ihan pohjalle vuosiksi, unohdin paljon opittuja asioita, enkä noilta vuosiltakaan muista kunnolla asioita. Nyt pitäis palata takas koulunpenkille, mut tiiän etten ole vielä valmis. Pitää vielä treenata tuota uuden oppimista... Sitä ei kaikki terveet tajua. Pitävät laiskana, tyhmänä ja heikkona, vaikka kyse on ihan fyysisestä vammasta. Eräs kaverini kysyi olenko tällä hetkellä töissä tai koulussa. Vastaukseni kuultua sanoi:" Ai lorvailet vaan kotona!" Ai kun lämmitti sydäntä!!
Noh, asiat vois aina olla pahemminkin. Hengissähän tässä vielä ollaan ja kuitenki vielä tunnistan oman peilikuvani... ;D

Minulla toistuvia masennusjaksoja, joista kuitenkin työkyvyttömänä ja sairaslomalla olen ollut pahimmillaankin vain 3 kuukautta. Ei sairaalahoitojaksoja tms. Lääkkeet aika mietoja.

Silti kognitiiviset kyvyt ovat sairauden myötä heikentyneet pysyvästi. Muisti reistaa ja keskittymiskyky on heikentynyt. Onneksi on mistä ottaa, eli lähtötaso on ollut ihan hyvä. Eihän tää kivalta tunnu, mutta täytyy vaan hyväksyä tilanne ja mennä eteenpäin sillä mitä on.

Minäkin taisin jäädä pysyvästi päävammaiseksi. Sairaushistoria ja nykyoireet ovat samoja kuin aloittajalla. Vielä haaveilen paluusta normaaliin elämään, mutta se voi olla liian ruusuinen haave. Vaikea pitkään jatkunut masennus voi vaurioittaa pysyvästi muistia ja muita ajattelutoimintoja.

Ihan oikeassa olet puupäätollo. Valitettavasti. Pitäisi olla edes siitä kiitollinen, että on tapahtunut muutosta entiseen, mutta katkeruus meinaa väkisinkin nousta pintaan. Joskus melkein toivon, että olisin kuollut sinne sängynpohjalle....
Yritän oikeanlaisilla omega-3-rasvahapoilla ym. saada edes vähän korjattua aivojen surkastumista. Olen todella pettynyt siihen mitä masennuksen hoito on! Yksikään lääkäri, psykiatri tai terapeutti ei ollut kiinnostunut siitä, saanko ravinnostani tarvittavat ravintoaineet, pelaako muistini ja keskittymiskykyni!!!! Tekisi mieli antaa muutamalle henkilölle vähän palautetta siitä miten niitä potilaita tulee hoitaa!!!! Eikä edes perheeni tehnyt tai sanonut mitään, vaikka olivatkin huomanneet, ettei minulla ollut kaikki kohdallaan...

Jostain vaan pakko yrittää ammentaa positiivisuutta. Ei voi muuta. Voimia vaan kaikille samasta ongelmasta kärsiville!!!!