Elinikäinen masennus

Oletko huomannut, että vointisi huononeminen olisi jotenkin yhteydessä lääkkeisiisi, niiden vähentämiseen, lisäämiseen, mahdolliseen tilapäiseen poisjättämiseen?

Kannattaa tietoisesti seurata.

Joka tapauksessa niin kauan kuin elimistössäsi on neuroleptejä, ei elimistö, johon kuuluu myös psyyke, koskaan voi elää normaalia elämää.

Masennuksen paheneminen voi ihan hyvin olla lääkkeiden vieroitusoireita. Elämä on vähän niinkuin krapularyypyn ottamista. Jos ryyppy= lääke auttaa, lääkeriippuvaisuus voi olla olemassa.

"ihmissuhteeni ovat kunnossa, kaikki siltä osin ok"
"olen jo yli 50 v"

Et kirjoittaisi noin mikäli kärsisit vakavasta pitkäaikaisesta masennuksesta.

Puolisoni sairastui masennukseen kolme vuotta sitten. Edelleen hän pyörii hoitoputkessa. Lääkkeitä on aloitettu, sietämätömien haittavaikutuksien takia avohoidon lääkäri on ne lopettanut. Sitten on tullut niin kovat vieroitusoireet, että on tarvinnut osastohoitoa. Siellä aloitetaan taan uusi neuroleptilääkitys. Hänestä tulee kuin kävelevä robotti. Masennus pahenee lääkkeiden sivuvaikutuksena, tulee pelkoja, asioiden hahmottaminen vääristyy. Väsymys ottaa yliotteen.

Kaikki tämä lisää vain masennusta, kukaan täysijärkinen ihminen ei kestä tällaista olotilaa. Kahden vuoden unettomuus takana. Lääkkeet puretaan taas pois.

Kun lääke lopetettiin, unettomuus loppui kuin seinään ja onneksi yöt saa nyt nukuttua. Mutta sitten vieroitusoireet iskivät päälle. Fyysiset oireet kovat, itsemurha-ajatuksia, sai raivokohtauksia. Voimat alkoivat olla lopussa kestää tällaista.
Osatolla ei ymmärretä alkuunkaan vieroitusoireista mitään. Pykoottista masennusta se vaan on. Taas uusia lääkkeitä. Olo on kuin seisova vesi lätäkössä. Odottelen koska lääkkeiden vaikutukset alkavat taas haittaamaan ja kiusaamaan. Nyt näkyy jo ettei uskalla ajaa kaupungissa autoa, kun tasapaino ja ympäristön hahmotuskyky pätkii.

Niinpä niin. Tällaisella masennuksen hoidolla taitaa meilläkin olla elinikäinen masennus edessä. Lisäksi täysin uusia persoonallisuuden muutoksia, joita ei ole koskaan ollut ennen lääkitystä. Rankkaa on todella. Epäilen, että ei tule koskaan toipumaan entiselleen. Eihän kenenkään ihmisen elimistö kestä tuollaista jatkuvaa sahaamista lääkkeiden kanssa ilman pysyviä vaurioita aivoissa.

Ihmissuhteilla ei ole mitään tekemistä tämän masennuksen kanssa.

"Tuntuupa tutulta".

Tajusin tuosta lausahduksestasi, että masennuksen hoito taitaa olla joka paikassa samanlaista. Minulla nousee kiukku.

Miksi me sallitaan tällaista?? Miksi kukaan ei nosta tällaisesta ihmisten pyörityksestä niin suurta haloota, että sen tietää jokainen joka menee lääkäriin pyytämään apua masenukseensa? Hän olisi selvillä mikä häntä mahdollisesti tulee kohtaamaan. MIksi?

Millä muulla lääketieteen osa-alueella ihmisiä hoidetaan ikäänkuin piilossa. Sydänlääkärit selvittävät hyvin tarkasti hoidon kulun, syöpälääkärit samoin, kertovat mahdolliset odotettavissa olevat haitat jne. Miksi masentuneita hoidetaan ikäänkuin piilossa?

Psykiatrisesta masennuksen hoidosta pitäisi nostaa samanlainen äläkkä kuin vanhusten vaipoissa makuuttamisesta aikoinaan. Eikö ole jo tarpeeksi näyttöä ja tietoa neuroleptien käytöstä ja niiden tehottomuudesta, ennenkaikkea haittavaikutuksista. Ainakin keskustelusivut ovat pullollaan kertomuksia, kuinka ihmiset kertovat etteivät ne auta mitään. Miksi heidän elimistöään myrkytetään siitä huolimatta? Vuodesta toiseen.

Kiitos kun jaksoitte lukea kiukkuni purkauksen. Mistä löytyisi henkilöitä, jotka osaisivat ja jaksaisivat tehdä jotain. Tätä varmaan moni hartaasti toivoo.

niin se vain on, olen miettinyt koko aamun, että eläiskö vai ei. pelottaa itkettääkaikki on turhaa Miksi etes synnyin tänne kärsimään

Insetin uhri tarvitsee joskus jopa kymmenen vuoden terapian. Sinne lapsuuden törkeisiin paersoonallisuutesi rikkomiseen sinun ongelmasi juontavat. Kuitenkin älä tuomitse itseäsi niiden ikuiseksi orjaksi. Lääkkeet voivat lievittää pahaa oloa ja oireita, mitta ne eivät paranna.
Olet arvokas ihminen. Älä menetä toivoasi parantua.