Jossain ketjussa oli hyv ä kuvaus siitä, kuinka jotkut synnit eivät enää tunnukaan niin synneiltä. Ensin on olo, että tietää tekevänsä väärin. Sitten huomaa, että niin tekee moni muukin, jopa itse arvostamansa uskovat. Enää ei tunnu ihan niin pahalta, ja kun aikaa on kulut, ei enää omatunto soimaa. Kun se silloin tällöin kipristelee, alkaa löytää aina vain parempia puolusteluja sille, ettei tarvitse enää muuttaa yhtään mitään.
Mistäkö synnistä puhun? Puhun ahneudesta. Kun on vuosikymmenien aikana pikkuhiljaa ”aivopesty” eli kuullut ympärillään, ettei ahneudessa ole oikeastaan yhtään mitään pahaa, niin uskoohan sen lopulta. Ahneus ei ole ahneutta, vaan sille annetaan joku sellainen muoto, johon ei itse syyllisty sillä hetkellä lainakaan.
Kuinka moni on ottanut lainaa, jotta olisi saanut sen, mitä haluaa? Asuntoon, autoon, kesämökkiin, televisioon, pakastimeen, kännykään, jne.. ….??? Niin, monikohan on tullut miettineeksi, olisiko kaikki se maallinen hyvä, jos ei olisi ottanut lainaa? Miten se houkuttaa, siitä saa jopa verovähennyksiä.
Harva tulee hahmottaneeksi, mitä se isommassa mittakaavassa merkitsee. Jokaisella on olo, että on ”ansainnut” hyvinvointia sekä ”turvallisuutta”. On oikein että tekee niin. Olihan se aikoinaan merkki siitä että Jumala siunaa, kun maallista hyvää alkaa samaan.
Mutta mitäpä aikamme apostolit sanovat? Tässä tarinaa yhden apostolin ”evankeliumista”;
”Björn Wahlroosin kirja Markkinat ja valta - Loppu enemmistön tyrannialle.”
Mitä hän on sitten mieltä;
”…mielestä ihmisen perusominaisuus on olla luonteeltaan omaa etuaan ajatteleva.”
”Nordean hallituksessa istuva Wahlroos sanoi Ruotsin televisiolle, että ihmisen täytyy asua jossain eikä pidä vaatia, että Clausen ostaisi asuntonsa itse.” (eli mitä varakkaampi, sitä enemmän etuja)
”…mielestä myös vapaa-aikaa pitäsi alkaa verottaa.”
”…ehdotti, että sosiaalietuuksia leikattaisi alle 25-vuotiailta.”
”…mielessä on myös käynyt muutto ulkomaille kevyemmän verotuksen perässä.” (tunnettua on ettei rahalla ole kotimaata.)
”..totesi, ettei köyhien ihmisten ja hajonneiden perheiden tukemista voida jatkaa.”
”Jos olisin poliittisesti oikein epäkorrekti, sanoisin, että suurin yksittäinen leikkauskohde on kehitysapu...” Eli puolueet tulisivat toimeen vain sen rahan turvin, mitä niille lahjoitetaan.
”Wahlroos sanoi syyskuussa 2009 Ylen A-plussassa, että puoluerahoittamisella tuetaan demokratiaa.” Rikkaimmat on siis enemmän oikeassa.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2012/04/bjorn_wahlroos_kuohuttaa_jalleen_3404975.html
Tämä oli vain yksi esimerkki. Mutta miksi niin moni kannattaa noita ajatuksia? Ne ovat olleet helppoja omaksua, pikkuhiljaa.
Mitä Raamattu niistä sanoo?
Kuinka tuo ahneuden synti hiipii keskuuteemme;
”Hyväosaiset ovat köyhiä taipuvaisempia epäeettiseen ajatteluun – kuten ajattelemaan "gordongekkomaisesti", että ahneus on hyvästä.”
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/02/28/tutkimus-rikas-huijaa-ja-kiilaa-enemman-kuin-koyha/201224160/12
Hyväosaiset eivät enää kykene asettumaan huono-osaisten tilanteeseen, koska omakohtaista kokemusta eli ole. Näinkö se sydämen kylmeneminen lähtee liikkeelle? En tiedä, en ymmärrä, joten ei tarvitse välittää.
Kun jokainen ahnehtii tuota hyväosaisuuden rollia, alkaako näitä uutisia olla yhä enemmän?
”Asiakastieto sanoo tiedotteessaan, että kasvuvauhti maksuhäiriöissä on hälyttävä…”
http://www.taloussanomat.fi/raha/2012/04/13/maksuhairioissa-lahestytaan-synkkia-vuosia/201227303/139
Kuinka siis herättää se synnintunto näiden ihmisien keskuudessa? Niitä ovat niin minä itse kuin sinä, että moni tuttavasi. Voimme toki vähän liennyttää sitä omaa tuntoa sanomalla, että etenkin heitä ovat ne, jotka ovat piilossa katseiltamme. Valta on piilossa ja salassa, mutta ei suinkaan henkimaailman käsissä.
Siis mikä on sinun käsityksesi kristittynä tästä tilanteesta?
Mistäkö synnistä puhun? Puhun ahneudesta. Kun on vuosikymmenien aikana pikkuhiljaa ”aivopesty” eli kuullut ympärillään, ettei ahneudessa ole oikeastaan yhtään mitään pahaa, niin uskoohan sen lopulta. Ahneus ei ole ahneutta, vaan sille annetaan joku sellainen muoto, johon ei itse syyllisty sillä hetkellä lainakaan.
Kuinka moni on ottanut lainaa, jotta olisi saanut sen, mitä haluaa? Asuntoon, autoon, kesämökkiin, televisioon, pakastimeen, kännykään, jne.. ….??? Niin, monikohan on tullut miettineeksi, olisiko kaikki se maallinen hyvä, jos ei olisi ottanut lainaa? Miten se houkuttaa, siitä saa jopa verovähennyksiä.
Harva tulee hahmottaneeksi, mitä se isommassa mittakaavassa merkitsee. Jokaisella on olo, että on ”ansainnut” hyvinvointia sekä ”turvallisuutta”. On oikein että tekee niin. Olihan se aikoinaan merkki siitä että Jumala siunaa, kun maallista hyvää alkaa samaan.
Mutta mitäpä aikamme apostolit sanovat? Tässä tarinaa yhden apostolin ”evankeliumista”;
”Björn Wahlroosin kirja Markkinat ja valta - Loppu enemmistön tyrannialle.”
Mitä hän on sitten mieltä;
”…mielestä ihmisen perusominaisuus on olla luonteeltaan omaa etuaan ajatteleva.”
”Nordean hallituksessa istuva Wahlroos sanoi Ruotsin televisiolle, että ihmisen täytyy asua jossain eikä pidä vaatia, että Clausen ostaisi asuntonsa itse.” (eli mitä varakkaampi, sitä enemmän etuja)
”…mielestä myös vapaa-aikaa pitäsi alkaa verottaa.”
”…ehdotti, että sosiaalietuuksia leikattaisi alle 25-vuotiailta.”
”…mielessä on myös käynyt muutto ulkomaille kevyemmän verotuksen perässä.” (tunnettua on ettei rahalla ole kotimaata.)
”..totesi, ettei köyhien ihmisten ja hajonneiden perheiden tukemista voida jatkaa.”
”Jos olisin poliittisesti oikein epäkorrekti, sanoisin, että suurin yksittäinen leikkauskohde on kehitysapu...” Eli puolueet tulisivat toimeen vain sen rahan turvin, mitä niille lahjoitetaan.
”Wahlroos sanoi syyskuussa 2009 Ylen A-plussassa, että puoluerahoittamisella tuetaan demokratiaa.” Rikkaimmat on siis enemmän oikeassa.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2012/04/bjorn_wahlroos_kuohuttaa_jalleen_3404975.html
Tämä oli vain yksi esimerkki. Mutta miksi niin moni kannattaa noita ajatuksia? Ne ovat olleet helppoja omaksua, pikkuhiljaa.
Mitä Raamattu niistä sanoo?
Kuinka tuo ahneuden synti hiipii keskuuteemme;
”Hyväosaiset ovat köyhiä taipuvaisempia epäeettiseen ajatteluun – kuten ajattelemaan "gordongekkomaisesti", että ahneus on hyvästä.”
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/02/28/tutkimus-rikas-huijaa-ja-kiilaa-enemman-kuin-koyha/201224160/12
Hyväosaiset eivät enää kykene asettumaan huono-osaisten tilanteeseen, koska omakohtaista kokemusta eli ole. Näinkö se sydämen kylmeneminen lähtee liikkeelle? En tiedä, en ymmärrä, joten ei tarvitse välittää.
Kun jokainen ahnehtii tuota hyväosaisuuden rollia, alkaako näitä uutisia olla yhä enemmän?
”Asiakastieto sanoo tiedotteessaan, että kasvuvauhti maksuhäiriöissä on hälyttävä…”
http://www.taloussanomat.fi/raha/2012/04/13/maksuhairioissa-lahestytaan-synkkia-vuosia/201227303/139
Kuinka siis herättää se synnintunto näiden ihmisien keskuudessa? Niitä ovat niin minä itse kuin sinä, että moni tuttavasi. Voimme toki vähän liennyttää sitä omaa tuntoa sanomalla, että etenkin heitä ovat ne, jotka ovat piilossa katseiltamme. Valta on piilossa ja salassa, mutta ei suinkaan henkimaailman käsissä.
Siis mikä on sinun käsityksesi kristittynä tästä tilanteesta?
Vastaukset 76
Vanhimmat
"jotkut synnit eivät enää tunnukaan niin synneiltä. Ensin on olo, että tietää tekevänsä väärin. Sitten huomaa, että niin tekee moni muukin, jopa itse arvostamansa uskovat. Enää ei tunnu ihan niin pahalta, ja kun aikaa on kulut, ei enää omatunto soimaa. Kun se silloin tällöin kipristelee, alkaa löytää aina vain parempia puolusteluja sille, ettei tarvitse enää muuttaa yhtään mitään."
Kuten homous
Onko näin että homoudesta on helpompi puhua, jos itse ei ole sellainen?
Ahneudesta on jo vaikeampaa puhua samaan sävyyn, koska se oma synnintunto herää ja estää siitä puhumisen? SE on aivan liian lähellä itseä....
Seitsemän kuolemansyntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, himo, ahneus ja ylensyönti.
Yleisiä mutta eivät kenties juuri siksi herätä keskustelua. Paitsi himo jos siihen liittyy homot.
Ahneudesta ei muuten ole edes artikkelia wikipediassa. Joskus vain huomasin.
Valsscity sanoi :
jotkut........ | Kuten homous
_____________________
Sitä nimitetään paatumiseksi.
Eli olemmeko jo niin paatuneita?
"Kuinka siis herättää se synnintunto näiden ihmisien keskuudessa? Niitä ovat niin minä itse kuin sinä, että moni tuttavasi."
Miksi haluaisit herätellä synnintuntoa? Jospa keskityisit vain omaan synnintuntoosi! Onko se sinussa jo herännyt? Tarvitsetko jotain apua, jotta se heräisi, vai tarvitsisitko jotain apua, jotta toimisit sen mukaisesti? Jokin Anonyymit Ahnehtijat -itseapuryhmä vaikka?
Kyllä se on parasta aloittaa vain itsestään ja koettaa löytää suunnilleen samanhenkisiä kavereita. Ruvetaanko kimppaan ja jätetään ne Wahlroosit sun muut kerrankin huomiotta? Tuttavat tulevat mukaan omia aikojaan, jos ovat tullakseen. Ei niille saarnata kannata.
No mutta mummomuorin on vain suvaittava ahneita. Ei saa syyllistää.
Ahneudella on oikeat negatiiviset vaikutukset luontoon ja siinä eläviin.
Eikä vain luontoon, vaan myös toisiin ihmisiin. Ahneus saa ihmisen riistämään muilta itselle. Ahne haluaa omistaa ja unohtaa, ettei mikään täällä ihmisen omaa ole.
On joo, mutta kun se syyllistäminen ei saa ahnetta muuttamaan käytöstään, niin pitäisi keksiä jotain parempaa.
Syyllistäjälle ehkä siitä tulee hyvä mieli hetkeksi.
Puhuin kyllä synnintunnosta;
”…syyllistäminen ei saa ahnetta muuttamaan käytöstään…”
Niinpä, mikä saisi asenteet muuttumaan? Entä jos ei enää tulisikaan ihailevia katseita ja hyssyttelyä, kuten tähän saakka? joutuisi joka paikassa selittelemään sitä, miksi on langennut ahneuteen?
Jättäisin yritykset muuttaa muiden asenteita ja keskittyisin siihen, mitä ehkä voin muuttaa, eli itseäni.
Jos pystyy itse elämään vaatimattomasti mutta iloiten ja omastaan jakaen, se parasta. Sehän voisi vaikka tarttua muihinkin.
Totta ja siksi kirjoitinkin "ja siinä eläviin" ;)
Tuohan se on kaiken takana, sosiaalisen hyväksynnän tarve. Kun aineellinen menestyminen on ihailtua, sitä yritetään tavoitella. Kuinka moni tosiasiassa välittäisi itse käyttää niin paljon aikaansa ja voimiaan mammonan hankkimiseen kuin nyt käytetään? Sen mammonan avulla halutaan kelvata muille.
Jos turha mammonan tavoittelu muuttuukin sosiaalisesti paheksutuksi, sitä tekevät enää ne, joilla ahneus on jonkinlainen riippuvuussairaus.
Muutokset lähtevät aina itsestä, kyllä. Mutta koska ahneuden synti on koko maailmaa ja koko yhteiskuntaa koskevaa, sillä on myös yleinen ulottuvuus. Kyllä yksilö kuuntelee sitä, mitä ympärillä puhutaan. Jos koko ajan ja kaikin tavoin ihmisiä kannustetaan ahneuteen, siitä tehdäänkin hyvä ja tavoiteltava asia, kuinka yksilö kykenee havaitsemaan vääryyden?
Niin kauan kuin meillä on tämä hiljainen hyväksyntä sekä palkkio järjestelmä (johon muuten itse kukin saatamme osallistua huomaamatta) on aika tekopyhää sanoa, ettei ahneuden synti kuulu kuin jokaiselle itselleen.
Kuinka ahneuden syntiä vastaan voidaan taistella, jos sitä ei edes tunnisteta omassa itsessä? Ahneuden synti tekee paljon enemmän tuhoa, kuin mitä esim. homoseksuaalit saavat (joidenkin mielestä) aikaan. Eikö tätä vastaan tekeminen olisi paljon tärkeämpää?
mummomuori sanoi :
Siis mikä on sinun käsityksesi kristittynä tästä tilanteesta?
________________
Wahlroos sanoi kerran että pankille piensäästäjät ovat vain riesa ja tuli täten
myöntäneeksi epäsuorasti mistä pankkien jättimäiset tulot syntyvät.
Pankki elää lainojen jakelusta eli rahan luomisesta ja siitä syntyvistä ylisuurista korkotuloista - siksihän Björniltä tuo huomautus tuli.
Saattaisi ajatella ,että on vain oikeudenmukaista ahneille etteivät he edes tiedä
miten heitä riistetään,mutta on väärin että myös ei - ahneet joutuvat maksamaan
pahojen ja tyhmien touhuista.
Tilanne kutkuttaa kuitenkin ainakin minun(!) huumorintajuani mitä keskivertoahneeseen tulee :-) :-) :-)
Eivät tiedä olevansa nykyaikaisia orjia.
Ahneudesta pääsee eroon ainakin prosentuaalisessa mielessä alkamalla auttaa
ympäristössään eläviä ihmisiä taloudellisesti ja heitä yleensä monilla löytyy
etsimättäkin.
Autettavien etsinnässä on vain oltava silmät ja korvat auki joka hetki ja
tilaisuudesta on sitten vain otettava kiinni heti.
Voimme parantaa ainoastaan itseämme tuon ahneuden suhteen ja ehkä voimme
horjuttaa ahneen ihmisen mielenrauhaa osoittamalla hänelle miten häntä
petetään kaiken aikaa - ei siitä haittaakaan ole :-)
Hän voi jopa alkaa tervehtyä , kun huomaa asioitten mittasuhteet.
pertsa2012 sanoi:
> Ahneudesta pääsee eroon ainakin prosentuaalisessa mielessä alkamalla auttaa ympäristössään eläviä ihmisiä taloudellisesti
Olen joskus suunnitellut mielessäni, että maksaisin vaikkapa kassajonossa edelläni kulkevan ihmisen ostokset. Sanoisin vain kassalle, että nuo ostokset saa veloittaa minulta. Mitähän siitä seuraisi?
Loukkaantuisiko edellä kulkenut ihminen esim. ajatuksesta, että "näytänkö minä köyhältä?" Nostaisiko metelin, että "en minä tarvitse sinun almujasi"? Tällaisiin tilanteisiin meidän ylpeytemme saattaa johtaa. Itsekin olisin varmasti hyvin hämmentynyt, jos jonossa perässä tulevani yhtäkkiä maksaisi minun ostokseni.
Toisaalta, ajatus tuntuu jotenkin todella kivalta: Pyyteetön apu tuntemattomalle ihmiselle ilman minkäänlaista vastapalveluksen edellytystä tai edes mahdollisuutta. En ole vielä uskaltanut kokeilla :).
TMIV
tmiv sanoi :
Toisaalta, ajatus tuntuu jotenkin todella kivalta: Pyyteetön apu tuntemattomalle ihmiselle ilman minkäänlaista vastapalveluksen edellytystä tai edes mahdollisuutta. En ole vielä uskaltanut kokeilla :).
_________
Olisi hyvä jos ko. henkilöllä olisi todellisia vaikeuksia elämässään sen
toimeentulonsa kanssa.
Jokaisen on keksittävä itse nuo omat tapansa auttaa muita.
Avun ei tarvitse olla yksinomaan rahaa vaan yksinäisiä vanhuksia voi auttaa
muutoinkin.
Paikallinen sosiaalitoimistokin voi ehkä auttaa jos omassa tiedossa ei ole
sopivia avustuskohteita.
Omaa ahneutta toki voi hillitä muutenkin, kuin auttamalla rahalla. Auttajan ensimmäinen sääntö on, että autettava itse päättää haluaako tulla autettavaksi vai ei. Emme me voi nousta yläpuolelle, ”kun minä hyväosainen tässä nyt sinua autan” mentaliteetilla.
Apua voi olla vaikeaa ottaa vastaan, siinä jäädän kiitollisuuden velkaan tavalla tai toisella. Jos autettava kokee, ettei voi tuota velkaa maksaa takaisin, niin miksi hän ottaisi apua vastaan? Taakkaa lisäämällä ei avusta koidu hyvää. Mitä muuten odotat heiltä, joita autat? Odotatko esim. kiitollisuutta?
> Mitä muuten odotat heiltä, joita autat? Odotatko esim. kiitollisuutta?
Olisi kivaa, jos innostuisivat joskus tekemään jotain vastaavaa jollekin toiselle. Itselleni en odota mitään, lahjaksihan olen kaiken saanut itsekin.
TMIV
"Jos autettava kokee, ettei voi tuota velkaa maksaa takaisin, niin miksi hän ottaisi apua vastaan?"
Vaikka siksi, että on lapset elätettävänä. Ei aina voi ajatella vain itseään.
Rahaa voi antaa anonyymisti erilaisiin keräyksiin niin ei synny henkilökohtaisia kiitollisuudenvelkoja. Eiköhän ne järjestäjät tiedä, missä apu kelpaa?
Aivan, jos kykenee elämään siinä ahdistavassa ristiriidassa, että jää aina maksajan puolelle avun saamisessa. Onneksi on kuitenkin heitä, jotka osaavat kysyä, mitä apua haluaa. Antaa sitä, eikä ala päällepäsmäröidä omien näkemystensä mukaiseksi sitä apuaan.
Totta on että keräykset ovat hyviä. Kuinka moni vain osaa tai ymmärtää anoa tuota apua keräyksen järjestäjiltä? Apua voi antaa ihan työnä, tavarana tai muuna apuna. Tiesitkö että n. 30% toimeentulotukeen oikeutettua ei hae tuota tukea, osa vain siksi, että hakumenettely on monimutkainen ja alentava. Siinä voi antaa sitä apua, että yhdessä täyttää papereita!
mummo sanoi :
Omaa ahneutta toki voi hillitä muutenkin, kuin auttamalla rahalla.
____________
Jos pystyt luopumaan omasta rahastasi niin kai ymmärrät sen olevan merkki
jostakin hyvästä??
Autettavalta ei saa odottaa mitään takaisin itselle vaan hänelle pitää sanoa että
tee jollekin toiselle samalla tavoin kuin itsellesi on tehty.
___________________________________________________________________
"Jos autettava kokee, ettei voi tuota velkaa maksaa takaisin, niin miksi hän ottaisi apua vastaan?"
Kyllä ottaa mummo!!
Nälkä ei ole kiva kaveri :-)
_________________________________________________________________
"Taakkaa lisäämällä ei avusta koidu hyvää."
Et taida tietää mitä on nälkä tai kylmä??
Kyllä koituu hyvää.
________________________________________________________________
"Mitä muuten odotat heiltä, joita autat? Odotatko esim. kiitollisuutta? "
Vain sitä että mahdollisuuksiensa mukaan tekee jollekin toiselle sen mitä
itsellleen on tehty.
Jos ei tee niin ei ole minun murheeni.
_________________________________________________________________
Puolusteletko ehkä sitä ettet ole auttanyt jotakuta vaikka olisi ollut TILAISUUS?
Koitas nyt selvittää mahdollisimman lyhytsanaisesti asenteitasi.
Pertsa lukee kuin piru raamattua... Muorikin varmaan vastaa, mutta huomasitko hänen ajatustensa lähteneen tmivin pohdinnasta, että maksaisi tuntemattoman ostokset kassajonossa? Sen lisäksi, mitä muori kommentoi, mitä ideaa olisi tuollaisessa avussa? Ei tietoa, olisiko avustettava avun tarpeessa tai ottaisiko asian törkeänä tunkeiluna tai todellakin yläpuolelleen asettumisena. Jos joku minulle sellaista tarjoaisi, pitäisin häntä epäilyttävänä "mitä tuo minusta haluaa vai onko hän ihan sekaisin". Kummassakaan tapauksessa en haluaisi tietää sellaisesta ihmisestä mitään. Ja maksaisin itse oman laskuni.
Jos haluaa avustaa tarvitsevia rahalla tai tavaralla, on olemassa mitä moninaisimpia järjestöjä, joiden kautta apuaan voi kanavoida. Menee taatusti varmemmin tarpeeseen kuin satunnaisen kassajonossa tavatun henkilön kohdalla.
Mutta muorin ansiokkaan avauksen ongelmaa, ahneuden syntiä se ei auttaisi mitenkään. Ei ahneutta poista se, että annamme avustuksia satunnaisesti tai vakituisestikaan. Omaa ahneuttamme vähentää vain se, jos jokaisen haluamamme tavaran ja asian kohdalla mietimme, tarvitsemmeko sitä todella. Voisimmeko olla kokonaan ilman, käyttää aiemmin hankittua vastaavaa tavaraa tai asiaa, korjata vanhaa, lainata tai vuokrata jne.
Ahneutta on haluta joka palkkaneuvottelukierroksella itsellemme lisää. Ahneutta on haluta saavutetulla palkallamme lisää tavaroita ja asioita. Ahneutta on tarvita isoja asuntoja, joissa on paljon säilytystilaa, koska meillä on niin paljon materiaalista omaisuutta, ettei se pieniin tiloihin mahdu. Jonnekin meidän täytyy kaikki aiemmat hankintamme tunkea, jotta voimme unohtaa ne seuraavaan muuttoomme saakka. Yksi ahnehtii yhtä asiaa, toinen toista, mutta lähes poikkeuksetta jokainen jotain.
Joskus kuulee vanhemman sanovan klassisesti "haluan että lapsellani on paremmin kuin minulla". Eikö vain hän tarkoita, että lapsella tulisi olla materiaalisesti paremmin kuin hänellä on ollut? Kuinka monen mieleen tulee, että vanhempi tarkoittaa "tulkoon lapsesta mitä tahansa, kun vain olisi onnellinen elämässään". Oletus on, että riittävä määrä materiaa tuottaa onnellisuuden. Ja riittävästi ei tunnu olevan koskaan, koska lisää pitää saada. Ahneus opitaan tosiaankin jo kotoa, kun vanhemmat määrittelevät lapsilleen, mikä on elämässä tärkeää. Mutta jokainen voi katkaista ketjun kohdallaan, jos haluaa.
Tiesin kyllä että sosiaalietuuksia jätetään käyttämättä, prosenttimäärää en.
Työssäkäyvänä ihmisenä tuntuu, että raha (anonyymisti) on se paras, mitä voin antaa. Aikaa ei aina ole, eikä esimerkiksi tuota mainitsemaasi sosiaalibyrokratian osaamistakaan.
Joku Kirkon ulkomaanapu käsittääkseni toimittaa aika hyvin avustukset perille juuri sinne, missä niitä tarvitaan ja suostutaan myös ottamaan vastaan. Kuvittelen, että oman seurakuntani diakoniatoimisto on kanssa aika etevä.
Tuo oli täyttä asiaa!
Olen itse ollut myös se avuntarvitsija mutta myös auttaja. Katson molemmista suunnista. Apua annetaan yleensä niille, jotka katsotaan olevan kyllin ”oikeita” kohteita. Sellaiselle ei apua annetta mielellään, joka ei ole ”ansainnut” sitä. Ajatellaan vaikka monet alkoholistit tai muuten ongelmaiset. On oltava oikeanlainen köyhä, ja siiheen kuuluu tietysti että on myös kiitollinen ja osoittaa sen oikealla tavalla.
Olen kieltäytynyt sellaisesta avusta, joka olisi johtanut joko vääränlaisiin vastapalveluksiin tai riippuvuuden tunteeseen. Köyhälläkin on oma ylpeytensä eikä hän halua myydä omia arvojaan edes auttajan takia. Parhainta apua on ollut, kun apu on johtanut johonkin mistä itse pääsee eteenpäin. Raha, jos sillä maksetaan vaikka opinnot (tai osa) tai muu vastaava, on sitä. Ei aina se, että muutamalla satasella saa ruokaa.
Kun olen muuttanut, tai lapset ovat halunneet harrastaa, parasta apua on että tullaan paikalle ja tehdään. Lapset otetaan mukaan omien lasten harrastuksiin. Tai annetaan pieniksi jääneitä välineitä. Itse olen antanut ruoka-apua niin, että mennään kauppaan ja maksan. En yleensä anna rahaa vaan mieluummin otan vaikka laskun ja maksan sen toisen puolesta. Samaan aikaan otan vastaan autettavan apua. Se tuntuu monesta hyvältä, että voi tekemällä maksaa velkansa – vaikka lastenhoitoapuna tai ikkunan pesussa tai vaikka kyytiapuna.
Joten, kysy autettavalta, mitä mieltä hän itse on!
toisintulkitsija sanoi :
Ei ahneutta poista se, että annamme avustuksia satunnaisesti tai vakituisestikaan.
______
Jos siis avustamme SUORAAN jotakuta henkilöä vakituisesti se siis mielestäsi
lisää ahneutta ja on vain negatiivinen asia?
Pertsalla on lukutaito ihan hukassa! Tai muuten vaan tahallinen väärintulkinta mielessä. Se, että avustamme jotakuta suoraan vakituisesti ei ole yhtään sama kuin mitä tmiv hahmotteli. En tiedä, miten se käytännössä tapahtuisi muuta kuin jollain kummilapsi kehitysmaasta -systeemillä. Mutta se ei ole pääasia.
Oleellista on, että vaikka avustaisimme kuinka paljon tahansa jotakuta satunnaisesti tai vakituisesti, se ei poista kenenkään ahneutta. Sinä väität minun puhuneen lisääntymisestä! Palstan nerokasta käänteislogiikkaa parhaimmillaan!
Oma ahneutemme ja sen seuraukset vähenee vain sillä, että mietimme mitä omia tahtomisiamme voimme jättää hankkimatta. Kuten muori alempana pohtii, eipä tule lainaongelmiakaan! Sen autettavan ahneuksiin meillä taas ei ole vaikutusvaltaa, ellemme sitten hyvällä esimerkillämme onnistu vaikuttamaan.
Pertsa Pertsa, miksi ahneuden synnistä keskusteleminen on sinulle niin vaikiaa? Jos sinulla siitä jotain sanottavaa on, se on sitä salaliittoteoriaasi, mutta yleensä vaikenet ja nyt väännät päinvastaiseksi voidaksesi olla eri mieltä. Missä ovat Pertsan rakentavat kommentit yksityisen ihmisen ahneuden synnin ongelmaan, synneistä kun tunnetusti osaat keskustella ummet ja lammet.
toisintulkitsija sanoi :
Oleellista on, että vaikka avustaisimme kuinka paljon tahansa jotakuta satunnaisesti tai vakituisesti, se ei poista kenenkään ahneutta.
_________
Se maksaja ei olisi ainakaan ahne koska pystyy luopumaan omastaan.
Lörpöttely on erikseen ja ratkaisumallit ovat se mitä minulla on mielessäni.
Ymmärrän kyllä ,että sinua rupeaa ehkä ahdistamaan jos pitää keskustella
käytännön tekemisistä eikä höpötellä vain lämpimikseen :-)
Voi sinua Pertsa! Ihminen voi aivan mainiosti olla omassa elämässään ahne, vaikka avustaisikin jotakuta toista. Hyvin monet lahjoittavat esim. hyväntekeväisyyteen. Joku enemmän, joku vähemmän, joku leskenrovon. Tekeekö se heistä kaikinpuolin ei-ahneita automaattisesti? No niin, eipä todellakaan tee, paitsi siitä leskestä.
"Lörpöttely on erikseen ja ratkaisumallit ovat se mitä minulla on mielessäni"
Täh??? Minua ahdistaa ajoittain ihmisten ahneus. Yleensä yritän olla sillä mieltäni turhia rasittamatta, kun en yksityisenä ihmisenä muuta voi kuin oman osani. Palstakeskustelu ei ahdista ollenkaan, pysyn pois, jos ahdistaa. Sinun panoksesi jokapojan ahneuden synti -keskusteluun on vielä näkemättä. Odotan jännityksellä, mitä syntisille tuomioita jylisevästä sanaisesta arkustasi esiin kumpuaa.
tmiv sanoi :
{> Mitä muuten odotat heiltä, joita autat? Odotatko esim. kiitollisuutta?}
Olisi kivaa, jos innostuisivat joskus tekemään jotain vastaavaa jollekin toiselle. Itselleni en odota mitään, lahjaksihan olen kaiken saanut itsekin.
_______________
Juuri noin sen pitää mennä se on myös sitä evankeliumien periaatetta.
toisintulkitsija sanoi :
Sinun panoksesi jokapojan ahneuden synti -keskusteluun on vielä näkemättä.
___________
Alustus on minun osaltani tehty - jos joku ei ymmärtänyt niin minkäs sille
sitten voi - mutta vielä rautalangasta :
1)Käy pilkkomassa vanhan leskirouvan hella saunapuut
2)Maksa hänelle lisäeläkettä arvioidun tarpeen mukaan.
3)Jos huomaat lähimmäisesi tarvitsevan taloudellista apua niin auta häntä
vaikka tuo tilanne olisikin hänen omaa syytään esimerkiksi juopottelun
takia - jos kuitenkin asunto uhkaa mennä alta pois keskellä talvea
niin sehän tarkoittaa yleensä "ikävyyksiä."
4)Jos vähävarainen lähimmäisesi tarvitsee aktuellisti jotakin niin osta se hänelle.
Jos tuon jälkeen huomaat ahneutesi syrjäytyvän jonkun muuun voiman
vaikutuksesta olet ilmeisesti hyvällä tiellä.
Jatka samalla lailla niin Herra siunaa sinua.
_______________________________________________________________
Se mitä voimme jättää ostamatta on oma lukunsa ja se mitä voimme
hankkia lähimmäisellemme oma juttunsa ja se mitä siitä seuraa on jokaisen
toimistaan saama Siunaus.
Me ehkä ymmärrämme ahneuden hiukan eri tavalla. Nuo jutut ovat mielestäni hyväntekeväisyyttä ja osoituksia lähimmäisenrakkaudesta, erinomaisen hyviä ja kannatettavia asioita!
Ahneuden ymmärrän niin, että ihminen haluaa itselleen aina vain lisää. Tavaraa, kokemuksia, mitä tahansa yli oman todellisen tarpeen. Ja ahneus ilmenee yleensä nin, että halut ilmaistaan tarpeina "minä tarvitsen tuon", vaikka tosiasiassa kyse on vain haluamisesta ja sen pukemisesta siveellisempään tarpeen kaapuun. Katso meidän nykysuomalaisten keskimääräistä elintasoa, ja ymmärrät, mitä tarkoitan.
Ahne voi silti olla, vaikka samalla harjoittaisi hyväntekeväisyyttä toisaalle. Tavallaan sanot sen itse "Jos tuon jälkeen huomaat ahneutesi syrjäytyvän jonkun muuun voiman vaikutuksesta olet ilmeisesti hyvällä tiellä". Eli jos huomaa, että hyväntekeväisyys rajoittaa omaa ahneutta, kaikki hienosti. Mutta mikään ehdoton syy-ja-seuraus-suhde niiden välillä ei ole.
Palstalla puhutaan paljon synneistä, ja erityisesti sellaisista, joissa joku voidaan yksilöidä ja sanoa "sinä syntinen". Osa niistä on kuitenkin sellaisia, että ne eivät vahingoita ketään ulkopuolista eli jos synnintoitottajat ovatkin oikeassa, niin vahinko koituu silti vain syntisille itselleen oletetun jumalantuomion muodossa. Mutta ahneuden synti on erilainen, koska se on koko ajan meiltä jokaiselta pois. Lopulta myös ahnehtijalta itseltään esim. supistuvien luonnonvarojen (sitä kautta taas esim. nousevien hintojen) ja pilaantuvan ympäristön muodossa. Ja ahneuden synnin kannalta oleellista on jokaisen toiminta, eikä joku ihmerakennelma pyramidin huipulla. Siksi siitä puhuminen on niin vaikeaa, kun muutos pitäisi tapahtua omassa itsessä.
"tulkoon lapsesta mitä tahansa" - vaikka kusipää - "kun vain olisi onnellinen elämässään"
Tuon takia en erityisemmin fanita onnellisuustärkeilijöitä.
Oma onnellisuus nostetaan silloin perusteluksi mille tahansa, vaikkapa ahneudelle.
Niin että parempi sitten suoraan kannustaa lasta materiaalisen hyvän haalintaan, jotta tällä olisi paremmin kuin vanhemmalla on ollut?!?! Vai oliko viestissäsi jokin oikeakin pointti? Siis sen lisäksi, että samaistat itsekkyyden, ahneuden tms. suht ikävän luonteenpiirteen ja onnellisuuden.
"oikeakin pointti?"
Kyllä.
Keinoja kaihtamaton onnellisuudentavoittelu tuottaa juuri sitä mitä vastaan olet.
Edelleen, vaikka kaikki hyväntekeväisyys ja parannuksenteko alkaa itsestä, se ei saa jäädä siihen. Vaikka heittäytyisit oman elämäsi Ekomieheksi, kollektiivinen vastuusi ei jäisi siihen. Täytyy olla valveutunut ja toimia sen mukaisesti. Muussa tapauksessa saatat vaikkapa antaa hölmöllä naurulla hyväksyntäsi sen kaverisi toiminnalle, joka vain esitti jonkin rikoksensa 'hassuna' jäynänä.
En kiellä sinua olemasta onnellinen, että siitä vain. Muista silti:
"The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing"
Mistä tuli mieleesi juuri "keinoja kaihtamaton onnellisuudentavoittelu"? Tarkoitan, että onnellisuutta maailmassa monellakaan ei taida olla liikaa. Kaikenlaista tavaraa ja muita helpommin ahnehdittavia asioita kylläkin. Mutta mitä tahansa voi tietysti haluta itselleen keinoja kaihtamatta, siis ahnehtia, mikä ketjun aiheeseen sopiikin. Hämmentää silti, että onnellisuus tavoiteltavana tilana tuottaa sinulle mieleen nimenomaisesti keinoja kaihtamattomuuden. Liittyvätkö ne mielestäsi erityisesti yhteen, ja jos, niin miksi? Vai tuliko keinoja kaihtamattomuus muuten vain mieleesi, ja osaatko kertoa, miksi siinä tapauksessa noin yllättävän negatiivisessa sävyssä onnellisuuteen nähden?
Olen hiukan eri mieltä, mikä on meidän kunkin vastuu. Siinä nimittäin olemme hyvin äkkiä ottamassa oikeutta omiin käsiimme, astumassa kuvaannollisesti naapurin tontille, jos ryhdymme toisia ihmisiä mestaroimaan. Siksi oman elämänsä Ekomieheksi ryhtyminen (hauska ilmaus sinulla) on mitä tavoiteltavinta, mutta on muistettava, että muita ihmisiä emme voi mestaroida. Sen sijaan omalla esimerkillämme voimme toivottavasti saada jonkun toisenkin ajattelemaan asioita. Mutta näin palstan syntikeskeisessä kontekstissa ahneuden synnistä puhuminen on minusta tärkeää. Rikosesimerkkiäsi en tajunnut lainkaan.
"En kiellä sinua olemasta onnellinen, että siitä vain. Muista silti:"
No, kiitos tästä..? Tosin en tiedä, miten voisitkaan kieltää. Tai miksi haluaisit tehdä niin? Mitä onnellisuus sinulle merkitsee, kun siitä tulee sinulle noin negatiivisia mielteitä koko ajan?
Pitääkö kaikkeen vääryyteen suhtautua mielestäsi tuolla tavalla, että riittää kun hoidan oman tonttini? Ja miksi näet ahneuteen puuttumisen yksittäisten ihmisten mestarointina? Mikset julkisena ja yleisenä asian esillä pitämisenä?
toisintulkitsija sanoi :
Ahneuden ymmärrän niin, että ihminen haluaa itselleen aina vain lisää. Tavaraa, kokemuksia, mitä tahansa yli oman todellisen tarpeen. Ja ahneus ilmenee yleensä nin, että halut ilmaistaan tarpeina "minä tarvitsen tuon", vaikka tosiasiassa kyse on vain haluamisesta ja sen pukemisesta siveellisempään tarpeen kaapuun.
_____________
Tuo tapasi tarkastella ahneuden ilmentymiä on sinulle itsellesi varsin TURVALLINEN.
Et joudu ottamaan kantaa "menetyksiisi" jos ruvetaankin puhumaan sen oman
rahasi "jakelusta" köyhillle.
Sinä siirrät keskustelun alueelle jonka synnit , ihmiset mieltävät pieniksi
rikkeiksi jolloin et JOUDU vastaamaan kysymykseen miksi et ruokkinut nälkäistä
miksi et ostanut vaatteita tarvitsevalle.........!
Nuo olivat niitä kipupisteitä joista tämän päivän onnellisuuden tavoittelijat eivät
halua kuulla mitään vaan kuolevat iloinen hymy huulillaan "tietäen"
taivasosansa varmaksi.
_________________________________________________________________
evoluutti sanoi :
Rahaa voi antaa anonyymisti erilaisiin keräyksiin niin ei synny henkilökohtaisia kiitollisuudenvelkoja. Eiköhän ne järjestäjät tiedä, missä apu kelpaa?
__
mummo vastasi :
15.4.2012 14:04 mummo sanoi :
Aivan, jos kykenee elämään siinä ahdistavassa ristiriidassa, että jää aina maksajan puolelle avun saamisessa.
___________
Tuossa on osa vastauksestani mummolle.
15.4.2012 14:15 pertsa2012 sanoi :
Puolusteletko ehkä sitä ettet ole auttanyt jotakuta vaikka olisi ollut TILAISUUS?
Koitas nyt selvittää mahdollisimman lyhytsanaisesti asenteitasi.
___________
Sitten ilmestyi "toisintulkitsija paikalle ja kertoo :
Pertsa lukee kuin piru raamattua...
___
Mummoahan rupeaa ahdistamaan jos joutuu jatkuvasti olemaan
maksajan osassa - eli ei luopuisi omastaan vakituisesti.
Eli kukahan sitä pirua lukuhommissa vikaeerasi??
En tavallisesti ala oikomaan tuollaisia väittämiä kuin esitit,mutta nyt sen
kuitenkin tein.
______________________________________________________________
Vaikka olenkin mielestäsi jollakin lailla lukihäiriöinen ja moraaliselta
ilmentymältäni puutteellinen niin kirjoitin nyt sitten jotakin kun sitä tuolla
toisaalla niin kovasti halusit :-)
Huomasin vain eräässä vaiheessa , että keskustelu meni vähän tuollaiseksi
small talkiksi ja persoonattomaksi huulenheitoksi siksi en oikein jaksanut
sillä erää kiinnostua...
"Tuo tapasi tarkastella ahneuden ilmentymiä on sinulle itsellesi varsin TURVALLINEN"
En täysin ymmärtänyt. Minusta asioiden ruohonjuuritason pohtiminen on päinvastoin riski, siinä ihminen joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan. Mutta palataan tähän, kun selität ajatustasi.
"Et joudu ottamaan kantaa "menetyksiisi" jos ruvetaankin puhumaan sen oman
rahasi "jakelusta" köyhillle"
Tämäkin jää auki. Mihin minun pitäisi ottaa kantaa, mihin en sinun mukaasi joudu ottamaan kantaa?
"Sinä siirrät keskustelun alueelle jonka synnit , ihmiset mieltävät pieniksi rikkeiksi jolloin et JOUDU vastaamaan kysymykseen miksi et ruokkinut nälkäistä miksi et ostanut vaatteita tarvitsevalle""
Anteeksi kuinka?? On totta, että ihmiset mieltävät ahneuden pieneksi synniksi, mutta juuri siksi siitä pitäisi puhua. Sen sijaan, että puhutaan esim. homoudesta, jonka merkittävyys ei ole mitään samaa luokkaakaan, olipa syntiä tai ei. Minusta sinun on turha yrittää kääntää keskustelua ahneudesta hyväntekeväisyyteen, koska se juuri on yksi tapa häivyttää ahneuden syntiä näkyvistä, ja poissa silmistä, poissa mielestä. "Enhän minä ole ahne, minähän annoin juuri rahaa kolehtiinkin, mitä te vielä minulta vaaditte", noin se ajatus menee.
Mitä tulee keskusteluihisi muiden kanssa tai näiden keskinäisiin, en kommentoi. Se, mihin puutuin sinun ja muorin keskustelussa, oli kommenttisi "Puolusteletko ehkä sitä ettet ole auttanyt jotakuta vaikka olisi ollut TILAISUUS?". Minusta se oli aika veto, kun huomioidaan muorin panos keskustelussa ahneudesta. En todella tiedä edelleenkään, mihin sillä viittasit, mutta piruraamattua-menetelmältä se näyttää edelleen.
toisintulkitsija
____________
Et siis suostunut vastaamaan mihinkään vaan pyörittelet vain sanoja edestakaisin ja
toteat aina lopuksi tämäkin jää auki... :-)
Jos et saanut selvää sanomisistani niin sille ei voi sitten kukaan mitään.
"Hämmentää silti, että onnellisuus tavoiteltavana tilana tuottaa sinulle mieleen nimenomaisesti keinoja kaihtamattomuuden."
Ei itsessään tuotakaan, vaan aloituksen kontekstissa, jonka otsikko oli Ahneus ja synnintunto.
"Siinä nimittäin olemme hyvin äkkiä ottamassa oikeutta omiin käsiimme, astumassa kuvaannollisesti naapurin tontille, jos ryhdymme toisia ihmisiä mestaroimaan."
Kun olen kirjoittanut ahneudesta, olen pyrkinyt tuomaan esiin aivan selviä vääryyksiä. Niiden osalta, jotka eivät sitä suoranaisesti harjoita, voi todeta miten moraalinen vääryys ei tapahdu siinä, että asia tuodaan julki, vaan siinä että siitä vaietaan. Luterilainen kirkko tekee saaatanalle ison palveluksen kun on päättänyt olla väärällä tavalla diplomaattinen.
"Rikosesimerkkiäsi en tajunnut lainkaan."
Saatat todistaa kiusaamista, vaikka vain nauraisitkin hyvälle herjalle.
Toisaalla kenties annat hyväksyntäsi miehekkäälle ajotyylille, vaikka monien henki vaarannetaan. Ehkä puollat jonkun uskottomuutta vain olemalla osa sitä ilmapiiriä, joka on suopea sellaiselle, tai sitten annat kaverisi noukkia ravintolassa kuittisi, kun hän on yrittäjä ja naureskeli pokkana. Kenties olet huomannut, että joissakin porukoissa selkiä rapsutetaan vuorotellen ja tekee hyvää uralle sekä taloudelle, kun ollaan korostuneen lojaaleja toisille.
"Mitä onnellisuus sinulle merkitsee"
Montaakin asiaa, mutta ainakin tämä vanha sanonta tulee mieleen:
Hyvä omatunto on paras päänalunen.
Kristityllä tuo tietenkin liittyy omaan uskoon. Oikeamielisyys, armollisuus, laupeus, sävyisyys kuuluvat tietenkin kristillisiin hyveisiin, mutta elämän koko kirjosta tässä ammennetaan. Kyllä maallisestakin hyvästä voi olla onnellinen, mutta jotta ymmärtäisit miten se ei saa muodostua liian korostuneeksi saati itsetarkoitukselliseksi, kristityn tulee mieluummin olla kiitollinen ja hyvillään, kuin että olisi ylpeä, joka siis ei kuulu kristillisyyteen.
Laitatte nyt vastakkain hyväntekeväisyyden ja ahneuden?
Rahan antaminen on se helpoin muoto ”auttaa”. Siinä ei tarvitse laittaa itseään likoon. Hyväntekeväisyydessä on myös kuoppa, sillä voidaan ”ostaa” omatunto puhtaaksi. Kun on antanut tietyn rahanmäärän johonkin, lopuilla voikin sitten ravita ahnetta itseään? Ei niin omatunto soimaa…
Kyllä itsekin näin teen mm. verojen muodossa. Ihan ilolla maksan veroni, koska tiedän sitä kautta rahan menevän suurimmilta osin juuri niihin hyviin asioihin, kuten kouluihin, terveydenhuoltoon, sosiaalitoimeen jne. Joskus osallistun keräyksiin, mutta pääosin pyrin auttamaan siinä, että auttaminen johtaisi kestävään tilanteeseen.
Jos omistaisin vaikka 6 asuntoa, mitä niillä voisi tehdä? Tai saisin korkotuloina (ns. ilmaista rahnaa), voisinko käyttää niitä vain itseeni, vai käyttäisinkö niitä niin, että mahdollisimman moni saisi eväitä elämään?
Minusta ahneuden synnin yksi perusta on, että kuvittelemme sitä kautta tulevamme ”kuolemattomaksi”, olemme sitä mitä omistamme. Että kaikki tämä tavara ja omaisuus määrä jollain tapaa auttaa meitä kuoleman hetkellä ja takaa ”taivaspaikan” tai ainakin paremmat olot siellä?
Ei auttaminen ole väärin, mutta eikö sitä tulisi miettiä, mikä on auttamista ja mikä vain eriarvoisuuden ylläpitämistä?
MUMMO SANOI :
Rahan antaminen on se helpoin muoto ”auttaa”. Siinä ei tarvitse laittaa itseään likoon.
_________
-Sillä rahalla voidaan pelastaa sen ihmisen henki jos on häätö uhkaamassa.
-Sillä rahalla voidaan pelastaa sen ihmisen henki jos on nälkäkuolema uhkaamassa.
-Sillä rahalla voidaan pelastaa se ihminen paleltumisvammoilta jos ostat
hänelle vaatteita.
Jos käy maksamassa vuokrarahat pankkiin sen alkoholistin kanssa kuten myös
sen ruokakassin kun hänelle ei voi antaa rahaa käteen niin silloin on kyseessä
ahneuden synnin prosentuaalinen väheneminen omalta kohdaltasi.
Olet myös silloin laittanut itsesi likoon suoralla toiminnalla ja se ei ole lihottanut
avustusjärjestöjjen johtajia ja henkilökuntaa.
KAIKKEIN KIPEIN asia ihmiselle on jos joutuu luopumaan euroistaan toisen
hyväksi ja sen väitän tietäväni.
Joka ei tuohon pysty on ahne koska haluaa pitää kaiken itsellään.
Tuosta muustakin ahnehtimisesta tulee ehdottomasti pidättäytyä ja se
on muutenkin aika hyvä rauhanomaisen kapinan muoto.
"Laitatte nyt vastakkain hyväntekeväisyyden ja ahneuden?"
Tästä samasta olen yrittänyt Pertsalle puhua. Eli nämä eivät ole vastakkaisia eivätkä myöskään sellaisia, että panos hyväntekeväisyyteen tekisi ihmisestä epäahneen. Mutta Pertsa ei halua keskustella ahneuden synnistä, koska hänestä on mielekkäämpää puhua homouden synnistä. Ja siksi hän yrittää siivota ahneusaiheen hyväntekeväisyyden ja toisaalta sen salaliittoteoriansa mattojen alle.
Pertsa, kaikki esittämäsi asiat ovat kunniakkaita. On erinomaista pelastaa ihminen nälkäkuolemalta tai häädöltä.
"silloin on kyseessä ahneuden synnin prosentuaalinen väheneminen omalta kohdaltasi"
Näin ei silti tarvitse olla. Sinulla tosin on silloin vähemmän rahaa, jolla ahnehtia materiaalista hyvää. Mutta ajatuksesi perustuu oletetukseen, että ihmiset yleisesti ja massana antaisivat viimeisestään, mutta suurin osa ei taida antaa hyväntekeväisyyteen leskenropoaan. Ei, siihen annetaan paljosta, ja annetaan vähän suhteessa omaan hyvään. Jäljelle jää vielä paljon, jolla voimme vaikka säästää aivan hurjasti, kun shoppaamme oikein rajulla kädellä hulluillapäivillä! Emme tosin tarvitse suurinta osaa siitä, mitä sieltä saa huimalla alennuksella, mutta johan sen vanha telkkarisarja tiesi sanoa, että "kun halvalla sai".
"KAIKKEIN KIPEIN asia ihmiselle on jos joutuu luopumaan euroistaan toisen
hyväksi ja sen väitän tietäväni"
Monille on, ja se juuri on ahneuden synnin yksi ilmentymä. Mutta näytä minulle massoittain ihmisiä, jotka antavat viimeisestään. Eivät ne muutamat, jotka niin ehkä tekevät, ratkaise. Ahneuden synti on jokaisen ominaisuus. Eikä sitä kannattaisi silitellä pois, tai kuten muori sanoi "”ostaa” omatunto puhtaaksi" puhumalla hyväntekeväisyydestä.
"Tuosta muustakin ahnehtimisesta tulee ehdottomasti pidättäytyä"
Niin, siitä juuri minäkin olen puhunut. Ja ihmetellyt parissakin ketjussa vuoroon, miksi tämä synti ei esim. sinua tai palstan muita vakaumuksellisia synnistäpuhujia kiinnosta nimeksikään toisin kuin eräs toinen synniksi nimetty asia.
Mummomuori kysyi: "Siis mikä on sinun käsityksesi kristittynä tästä tilanteesta?"
Lyhyesti sanottuna kyse on ensimmäisen käskyn rikkomisesta. Siis epäjumalien palvonnasta. Jos tämän päivän ihmiset ottaisivat edes ensimmäisen käskyn vakavasti, tämä maailma olisi paljon parempi paikka. Amerikassa uskonnolliset piirit näyttävät tiedostaneet ongelman, ja viime aikoina useammatkin kristilliset ja juutalaiset elokuvantekijät, muusikot, toimittajat ym. ovat tarttuneet aiheeseen.
Jos ja kun ihminen pitää elämänsä keskipisteenä Jumalaa, elämä pysyy raiteillaan, tapahtui mitä hyvänsä. Ihminen voi luottaa siihen, että Jumala pysyy hänen rinnallaan, vaikka hän menettäisi työnsä, omaisuutensa, puolisonsa tai mitä hyvänsä. Mutta jos jokin maallinen hyvä (työ, raha, omaisuus, maine, toinen ihminen ym.) muodostuu ihmiselle Jumalaa tärkeämmäksi, elämä ajautuu huteralle pohjalle. Se on syntiä ja synti erottaa ihmisen Jumalasta. Esim. työn suhteen ihmiset joutuvat helposti tuolle Mummomuorin tarkoittamalle "harmaalle alueelle", jolloin ei enää ymmärretä, mikä on oikein ja mikä väärin. Jokaisen kannattaisi siis kysyä itseltään: Mikä on välttämätöntä ja tarpeellista toimeentulon kannalta, ja mikä on ahneutta? Ja onko suhteeni Jumalaan varmasti tärkeämpi kuin suhteeni materiaan tai toiseen ihmiseen?
Taisit löytää ydinkohdat? Mikä romahduttaa tämän päivän ihmisen? Yleensä se on taloudellinen romahdus ja sen kautta kasvojen menetys. Onkohan jotenkin häpeällisempää tulla köyhäksi ja avuntarvitsijaksi kuin tappaa perheensä tai itsensä?
”…voi luottaa siihen, että Jumala pysyy hänen rinnallaan, vaikka hän menettäisi työnsä, omaisuutensa, puolisonsa tai mitä hyvänsä.”
Mihinkähän tämä usko on kadonnut? Näin sen koen ja juuri tuo usko on auttanut jaksamaan eteenpäin ja sivumennen sanoen muuttanut myös arvomaailmaa. Miksi ihmiset pelkäävät muutoksia niin hirvittävästi, vaikka useimmiten on kyse vain tavarasta ja sen menettämisestä? Maallisesta hyvästä on tullut ihmistäkin (saati Jumalasta) tärkeämpää.
Esität oikein hyvän kysymyksen;
”Mikä on välttämätöntä ja tarpeellista toimeentulon kannalta, ja mikä on ahneutta?”
Niin, mikä on se minimi?
Olemmehan sen minimin yhteiskuntana ystävällisesti määritelleet.
Katso asumistukimääräyksistä, mikä on kohtuullinen asumistaso, ja asu sen mukaan. Ja siihen päälle minimitoimeentulotuen verran muuhun kulutukseen.
Se varaus tuohon kyllä on esitettävä, että pienistä halvoista asunnoista on isoilla paikkakunnilla pulaa jo nyt, eikä ehkä ole kohtuullista viedä sellaista oikesti köyhältä jos varaa on isompaan. Ehkä jotain kimppakämppäsysteemiä olisi kokeiltava, uhrattava oma rauha. Osattiinhan sitä ennenkin.
Romahdus tulee ihmiselle epäjumalan menettämisen kautta. Kun yhteys Jumalaan ei ole kunnossa, koko elämältä menee pohja pois epäjumalan mukana. Tämän on kovin moni kokenut. Minä myös.
Jos ihminen ei ole menettänyt uskoaan Jumalaan täysin, romahdus antaa mahdollisuuden uuteen, parempaan elämään, mutta jos uskoa ei ole, romahdus voi koitua pahimmillaan omaksi tai lähimmäisten kohtaloksi.
Tämän päivän individualistisessa maailmassa ei ole varaa olla heikko. Jos näyttää heikkoutensa, saa heti kilpailijat ja vihamiehet kippuunsa. Esimieheltä ja puolisoltakin voi saada haukut, ja tarjolla on myös monia vääränlaisia auttajia. Koko länsimainen kulttuuri on nykyään kovin materialistinen ja Suomi on kulkenut siinä kehityksessä mukana. Kaikkialla maailmassa asiat eivät kuitenkaan ole samoin. Sen olen omin silmin nähnyt.
Luin nuorena jostain, että ihminen on onnellisin, kun hänellä on vain kaksi matkalaukullista tavaraa. Ainakin omassa elämässäni tämä on ollut totta. Olen pärjännyt pitkiä aikoja ulkomailla kahdella matkalaukullisella tavaraa eikä mitään ole tuntunut puuttuvan!
"mikä on ahneutta?”
Eiköhän ahneuden ja ahneen raja ole useimmille selvä: 'Kaikki, jotka tienaavat enemmän kuin minä, ovat ahneita'.
edesa sanoi :
Eiköhän ahneuden ja ahneen raja ole useimmille selvä: 'Kaikki, jotka tienaavat enemmän kuin minä, ovat ahneita'.
_____________
Makoisa määritelmä.
Hm. tienaaminen eli ansaitseminen johtaa sinusta kateuteen, ja ahneus on pelkkä ilkkumissana?
Työmies on palkkansa ansainnut, se lienee selvää? Jospa se raja menee siinä, että ansaitsee vain sen verran, että sillä saa tarpeellisen?
Sitten on ”ansaitsemista” joka ei perustu työhön tai mihinkään suoritukseen vaan pelkkään omistamiseen. Siitähän sinäkin olet kirjoittanut kun puhut ”pyramidihuijauksesta”. Siitä voidaankin kysyä, missä on ahneuden raja? Onko se siinä, kun rahaa on jo vaikka koko kaupungin elättämiseen, mutta ne rahat tungetaan vain omiin taskuihin ja noilla rahoilla ”ansaitaan” lisää rahaa?
Ei ahneus ole tienaamista, vaan sitä, mitä sitä rahaa käyttää. Etenkin kun puhutaan palkkatöistä. Miksi kenenkään pitäisi omistaa niin valtavia määriä, ettei elinaikanaan niitä kykene kuluttamaan?
Tuomiosaarna.. Erotteleeko mummis hyvä-ja huono-osaiset keskenään? Voiko sellainen lisätä ahneutta? Huono-osainen haalii omaisuutta jotta välttäisi huono-osaisen leiman?
Eiköhän tätä erottelua käytetä aivan joka paikassa?
Ahneus lisääntyy siitä, että aletaan arvottaa tuon omaisuuden kautta hyviin ja vähemmän hyviin kansalaisiin. Ajatellaan esimerkiksi vaikka ettei nykyään olla ihmisiä, kansalaisia vaan kuluttajia. Kun pienestä pitäen tolkutetaan, että täytyy olla sitä ja tätä, jotta muut hyväksyisivät joukkoonsa ja arvostaisivat sinua – vain ahneet ja piittaamattomat pärjäävät ideologialla, mitä muuta siitä voi seurata kuin ahneutta?
Miksi huono-osaisia täytyy leimata?
Enemmän kuin huono-osaisten leimaamista, olen kyllä kohdannut sitä että suhteellisen hyväosaiset keskituloiset ihmiset valittavat kuinka ovat köyhiä, kuinka on liian korkeat verot eikä riitä rahat laskuihin ja omasta mielestä kohtuulliseen elintasoon. Johon siis kuuluu omakotitalo, kesämökki, kaksi autoa ja pari - kolme ulkomaanmatkaa vuodessa, ja se että voi piipahtaa leivoskahveilla milloin huvittaa, joka senttiä laskematta.
En tiedä onko se niin sitä tunnetta että muuten ei hyväksytä joukkoon, vai sitä että halutaan kokea samoja asioita kuin muutkin. Onko teillä oikeasti tuollaisia kokemuksia että joukkoon ei hyväksytä ilman jotain statussymboleja? Minulla ei.
Sinähän tuon erottelun aloitit.
Muuta sisältöä en aloituksestasi löytänyt sillä joko ahneutta ei ole tai sitä on vaikea nähdä.
Hyvin toimeentulevien ongelma on mielestäni ennemminkin ylpeys. Ja huonompiosaisia leimaamalla se ylpeys näkyy.
Köyhyyteen ei suoraan puututa, mutta asenne näkyy kaikessa. Itsellä meni muutaman vuoden vähän huonommin, ja ei ollut edes sohvia talossa. Ihmiset kun tulivat kyläilemään niin kehuivat materiaa, esim.kahvikuppia, kuinka on kaunis. Aivan kuin ei olis puutetta huomanneet.
Ongelmiin puututtiin ja niistä tivattiin, aivan kuin heillä olisi ollut oikeus puuttua. Esm.parisuhde-asioihin."Kaikki on ok"-vastaus ei riittänyt,vaan porattiin vielä syvemmälle,alettiin opettamaan seksiäkin, itsestäänselvyyksiä.
Eräänlaista henkistä ahneutta.
Nousin siitä. Nyt nuo samat ihmiset voisivat tulla elämääni toteamaan että kaikki on hyvin,paremmin kuin heillä, mutta ei heitä nyt näy.
"Miksi huono-osaisia täytyy leimata?"
Sirakin kirjassa on aiheesta monta osuvaa kohtaa, tässäpä joitakin:
"Nöyrä ihminen on ylpeälle kauhistus, vähävarainen vaurautta keränneelle." (Sirak 13:20)
"Kun rikas horjuu, hän saa ystävät tuekseen, kun köyhä kompastuu, ystävätkin torjuvat hänet luotaan." (Sirak 13:21)
"Kun rikas puhuu, kaikki ovat vaiti, ja hänen sanansa kohotetaan pilviin asti. Kun köyhä puhuu, kysytään: "Kuka hän on?", ja jos hän kompastuu, häntä vielä tyrkätään." (Sirak 13:23)
"Rikkaus on hyvästä, jos se ei rakennu synnille, köyhyys on pahasta, jos jumalattomalta kysytään." (Sirak 13:24)
Arvelisin siis, että huono-osaisia leimataan omien pelkojen vuoksi.
Tottakai ”huono-osaiset” leimataan, sillä eihän sillä omalla omaisuudella olisi muuten mitään merkitystä?
Kyllä ihmisiä jaotellaan, mutta onko se jo niin automaattista, ettei sitä huomata? On omat asuinalueet sekä ryhmittymät, joihin ei oteta mukaan ellei täytä tiettyjä vaatimuksia. Omistusasuja vai vuokralla asuja, kyllin uusi auto vai vanha auto tai ei auto alainkaan, mitä harrastaa, eli onko varaa maksaa erilaisia jäsenmaksuja, matkusteleeko lomilla ja missä, - voihan olla ettei ole yhteisiä puheenaiheita, joten tuttavuus kuivahtaa jo siihen.
Toki omalla omaisuudella ei kehuta kuin kautta rantain. Siksi kaikkea pitää vähätellä. Toisaalta kun mikään ei ole kylliksi, niin valittamista riittää. Moni ei oikeasti omista niin paljoa kuin luulee, vaan elää velkavankeudessa. Jos ei tulot riitä velkoihin, omaisuus lähtee alta pois. Elämä on varmasti silloin ahdistavaa ja onhan se johonkin purettava. Vaan ei siihen luonto riitä, että tunnustaisi itse olevansa vain ahne?
Elämäkoulussa sain opin, että hyvinvoivat eivät auta, mutta köyhä antaa vähästäkin. Kun itsellä oli niukkaa, siinä nopeasti oppi kuka on oikea ystävä ja kuka ei.
On omaisuudella muutakin merkitystä kuin että sen kautta leimataan. Ihan käytännöllistä merkitystä. Kun tuo vanha pyykkikoneeni tuosta leviää, minulla on tilillä sen verran rahaa, että voin heti ostaa uuden. Ihan tällaista käytännöllistä varmuutta elämässä.
Minulla ei ole autoa, aiemmin asuin vuokralla nyt ASO-asunnossa, enkä silti kokenut esim. työpaikalla mitenkään leimaantuneeni, vaikka useimmilla oli autot ja omistusasunnot. Missä sitä leimaamista tapahtuu? Okei myönnän että joskus asuinalueita koskevissa keskusteluissa, mutta niissäkin pystyy usein murtamaan ennakkoluuloja, kun kertoo asuvansa jossain pahamaiseisessa lähiössä ja viihtyvänsä.
Pakkoko sitä on pyrkiä edes sellaisiin piireihin, joihin ei oteta mukaan? Tai onko tuossa puolestaan ennakkoluuloa varakkaita kohtaan, että ne ei muka hyväksy jollei itse pidä yllä samaa elintasoa?
Minun ahneuteni on kyllä ihan silkkaa kokemuksen janoa itsessään, ei sitä että pitäisi tehdä muihin vaikutus. Voisinhan sitä joskus vaikka matkustella vielä, mutta ei niillä tarvitse muille leveillä. Millä tavoin sinä olet ahne?
Onkohan meitä muidenpaheksujia kahta sorttia?
1) Ne, jotka paheksuvat huono-osaisia: Laiskoja sosiaalipummeja, eivät edes yritä, oma vika jos on työtön, pakkoko niitä mukuloitakin yhteiskunnan elätettäväksi niin monta laittaa.
2) Ne, jotka paheksuvat hyväosaisia: Ylpeitä riistäjiä, luulevat ansainneensa asemansa itse, vaikka hyvä veli -verkoistoilla ja lipevyydessä se on hankittu, ja perityllä varallisuudella.
Kuulun jälkimmäisiin.
Siis jälkimmäiseen paheksujatyyppiin :)
Katsos, tästä se lähtee;
”Pakkoko sitä on pyrkiä edes sellaisiin piireihin, joihin ei oteta mukaan?”
Olen asunut useammalla paikkakunnalla, joten ”piirejään” ei ole voinut aina valita. Samoin kun vaihtaa työpaikkaa tai opiskelee useampaan otteeseen. Ehkä muualta tullut huomaa paremmin nuo ryhmittymät? Nyt viimeksi kun muutin kaupunginosasta toiseen, sama ilmiö. En itse siitä kärsi, mutta tiedän että moni kärsii.
Ehkä niillä on helpompaa, joilla on samat arvot sekä elämäntapa kuin muillakin? He sopeutuvat nopeammin. Pitää myös muistaa, että eri yhteiskuntaluokkien välillä on myös erilaiset tavat. Ns. keskiluokka vaikenee ja puhuu vain valituille sen, mitä todellisuudessa ajattelee. Muulloin noudatetaan ”kohteliaisuus” sääntöjä.
Kun lapset kasvoivat ja muuttivat ja samana aikaan sain työn, jossa on aika hyvä palkka, huomasin joitakin piirteitä. Ensin tietysti laitoin kotia, sitten uusin garderoopia. Investoin myös uusiin harrastusvälineisiin. Kummasti vain huusholli alkoi täyttyä. Aina vain tuntui löytyvän uusia ”hienoja” juttuja, joita olisi voinut hankkia.
Havahduin miettimään, mitä todella tarvitsen? Eikö ole jo kaikkea? Kun katselee vähän uusin silmin tavarataloissa ja muissa liikkeissä, mitä siellä onkaan tarjolla, tulee mieleen, tarvitaanko noita kaikkia ihan tosissaan? Kuinka paljon meille luodaan yhä uusia ja uusia tarpeita, noin vain huomaamatta.
Hilpein ja samalla turhauttavin hetki oli kun ajattelin käydä ostamassa itselleni hammasharjan. Niitä oli monta hyllyllistä, vaikka minkä muotista ja näköistä. Tavallista ja perinteistä harjaa sai todella etsiä. Entä sitten kaikki se muu, mitä voi käyttää hampaiden hoitoon – suuvedet, hammaslangat, erikoisharjat, sähköharjat, suuvedet, hammastahnat jne. Mien paljon moiseen saa rahaa laitettuakaan? Kun tähän lisää vaateet, asusteet, huonekalut, kodinkoneet jne. ei rahareikiä pidä puuttuman.
Aina kun alkaa tuntua siltä, että tarvitsen jotakin, avaan kaappini. Muistutan, että minulla on jo kaikki. Itseään pitää ihan tietoisesti jarrutella, sillä niin helppoa on lähteä tähän kilpavarusteluun mukaan. Tärkeintä on ettei osta mitään, mihin ei ole varaa – eli velkaa ei pidä ottaa.
Vai voisiko olla että on myös paheksujia, jotka paheksuvat näennäistä ystävällisyyttä ja ”hyväntekemistä”?
Hyväosaisuuteen kuuluu olennaisena osana, että on ymmärtänyt syntyä oikeaan perheeseen. Samoin että mitään suurempia vastoinkäymisiä (ainakaan taloudellisesti) ei ole ollut. Jos jotain onkin, on siinä esim. suku auttanut ja suoristanut turhat mutkat. Niitä pidetään sitten omina ansioina. Samoin jos on päässyt vihreämmälle oksalle vaikka hyväpalkkaisen työn kautta, unohdetaan kaikki se kuinka muut ovat auttaneet.
En paheksu kenenkään omaisuutta, vaan sitä kuinka tuo omaisuus vaikuttaa Olen itse elänyt kahden maailman välissä, on sukua jotka ovat hyväosaisia ja vanhemmat jotka olivat työläisiä. Tutkimuksen, jossa rikakiden eettisiä arvoja tutkittiin, voin jo omakin kokemuksen kautta yhtyä;
”Ylempien luokkien yleisempiä epäeettisiä taipumuksia selittää osittain se, että ryhmät suhtautuvat myönteisemmin ahneuteen, tutkija Paul Piff sanoi.”
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/02/28/tutkimus-rikas-huijaa-ja-kiilaa-enemman-kuin-koyha/201224160/12
Minä en kyllä sanoisi nuorelle, että älä ota opintovelkaa. Enkä muutenkaan juuri velanotosta pelottelisi. Kaikenmoista tarpeetonta voi hommata ilman velkaakin.
Eikö edes paikkakuntasi seurakunnan piireihin pääse, jollei jotain omista?
On tuossa perää, joskin olen kohdannut myös toisenlaisia hyväosaisia: ns. hyvään perheeseen syntyneitä, kouluttautuneita varakkaita mutta kohtuudentuntonsa säilyttäneitä ihmisiä.
Tunnistan itsessäni pyrkimyksen kadehtia ja paheksua niitä, jotka ovat saaneet itseäni paremman osan, ja siksi koetan keskittyä omaan elämääni enkä heidän elämäänsä.
Hm. olen kyllä sanonut nuorille, että älä ota opintovelkaa, ellet todella sitä tarvitse! Elämää ei ole mukavaa aloittaa, kun taakkana on 40.000 – 50.000 velkataakka, eikä töistä tietoakaan. Opintorahalla sekä osa-aikatyöllä pärjää paremmin.
Nykynuoret ovat heitä, jotka velkaantuvat nopeasti. Pikavipit ym. saattavat talouden niin kuralle, että liian moni päätyy ”velkavankeuteen”. Kun ulosotossa on kyllin, se vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Ei saa puhelinta, ei asuntoa ei mitään! Tämä lisääntyy hälyttävissä määrin. Ei ole tulevaisuutta, kun ei voi asua eikä opiskella, vaikka kuinka parantaisi tapojaan. Taakka seuraa vuosikymmeniä pahimmillaan.
Jossain tutkimuksessa oli, ettei moni nuori osaa hahmottaa, millaisia taloudellisia seuraamuksia eri veloista koituu. Moni ei edes ymmärrä korko ilmiötä! Kuinka helposti nykyään saa lainaa? Vaikka vain kun puhutaan puhelimista?
Entä nuoret perheet, jotka ottavat velkaa velan päälle, ostavat perhettä perustaessaan kaiken ja uutena – niin asunnot, kuin autot, kodinkoneet ym. Onhan se mukavaa, ainakin aluksi. Mutta tuo elämäntyyli tekee haavoittuvaksi. Ei paljoa tarvita, kun koko korttitalo romahtaa. Kun siihen lisää tämän nykyisen taloudellisen epävakauden, voiko pahemmin hiekalle elämänsä rakentaa?
En puhu vain seurakunnan ”piireistä” vaan ihan koko ympäristöstä. En tunne vielä niin hyvin seurakuntalaisia, koska olen ollut kirkon jäsen vasta reilun vuoden. Osan heistä kyllä tunnen muuten. Ihan mukavia ihmisiä, mutta koska itse olen erilainen, ei kovin montaa yhteistä tekijää ole. Siksi kai olenkin ihan omissa ”seurapiireissäni”.
Kyse ei ollut minusta, vaan ihan yleisellä tasolla siitä, kuinka itse kukin tulee mukaan kutsutuksi ja hyväksytyksi.
Toki, en niputa kaikkia samaan.
En kadehdi. Tuo on se lyömäase aina kun aletaan puhua oikeudenmukaisuudesta. Harvalla rikkaalla on mitään, mitä on syytä kadehtia. Jos syvemmin vain osaa ajatella. Omaisuus on monen vankila sekä riippa, jota koetetaan miedontaa sanomalla, että joku vain kadehtii.
Minulla on ollut hyvä osa muissa asioissa. Miksi pitää suostua tuohon manipulaatioon, että vain taloudellinen osa on se hyvä ja muu kaikki on huonoa? Entä jos se on juuri sitä harhaa, mitä meille ”taloususkovat” ovat syytäneet?
Muistan erään vanhan sanonnan; ” Rikas ei mitään muuta kadehti kuin köyhän kauniita lapsia”. Tuon voisi nykyaikaistaan että fiksuja lapsia.
Vähänkö olen kateellinen sinulle, kun osaat olla kadehtimatta :) Itse en ole niin pitkällä. Tosin en niin sitä rahaa kadehdi vaan sitä, että jotkut ovat työelämässä onnistuneet toteuttamaan tavoitteitaan ja hyödyntämään lahjojaan, toisin kuin minä.
Mutta joo, jos pointtisi koko avauksella on kysyä, miten rikkaat saataisiin huomaamaan onneton asemansa, ei minun varmaan tähän kannata osallistua, kun se ei minun pyrkimykseni ole.
Tai ahneet; eipä se ahneus aina varallisuutta kysy. Kyllä köyhäkin ahne voi olla.
Ajattelin sitä osaa opintolainasta, jolle saa valtiontakauksen; sitähän ei kotimaassa opiskeleva tuollaisia summia edes saa.
Osa-aikatyö opintojen ohessa voi olla hyvä vaihtoehto, mutta kaikilla opiskelupaikkakunnilla sitä ei ole tarjolla. Toisaalta onko sekään oikein, että jotkut vanhempiensa rahoilla voivat keskittyä ihan vain opintoihin, toisten joutuessa siinä ohessa käymään töissä?
"voiko pahemmin hiekalle elämänsä rakentaa?" Varmasti voi. Oma talous voi romahtaa, mutta vasta sitten on hiekalle rakentanut, jos oma talous ja elämäntyyli oli koko elämä.
Jonkinasteinen huolettomuus ja tulevaisuuteen luottaminen ovat hyviä asioita nekin. Ei sellainen luottaminen, että elintaso tulee aina olemaan hyvä ja että voi aina ostaa mitä haluaa, vaan sellainen, että tarvittaessa kykenee sitten tulemaan toimeen vähemmälläkin. Että elämä kantaa.
Enkä tiedä, voiko arvostella vain nuorisoa - oma isäni, aikansa nykynuorisoa tietenkin, oli noita velkakierteessä eläjiä, kun aina piti saada jotain uutta kivaa. Siihen aikaan pikavippiä kutsuttiin vekseliksi. Joskus eläkeiän kynnyksellä sitten myönsi, ettei ole koskaan osannut raha-asioitaan hoitaa. Mitä nuoria tunnen niin eivät ainakaan sen vastuuttomampia ole; ongelmana on lähinnä se ettei vakituista, talouden suunnittelun mahdollistavaa työtä ole tarjolla. Ja jos vanhemmilla on aina ollut vakituiset työpaikat, eivät hekään osaa opettaa, miten elää epäsäännöllisten tulojen varassa.
Kun on nähnyt sen rikkaan todellisen elämän, ei sitä enää voi kadehtia. Eikä heidän kohdallaan ole kyse omien lahjojen hyödyntämisestä. Jos koet, että sinulla on enemmän annettavaa kuin nyt mitä voit antaa, ala toimia. Älä hyydy näennäisiin esteisiin.
Jos Jumala on antanut sinulle lahjoja, on vain sinusta kiinni, laitatko ne vakan alle vai annatko käyttöön. Se vaati rohkeutta mutta usko ja luota Jumalaan. Vaikka sinua pelottaa, niin Hän varjelee askeleitasi, kunhan vain alat niitä ottaa!
Totta on ettei tuosta ahneuden synnistä ole köyhäkään vapaa. Päinvastoin, sitähän köyhille koko ajan koetaan kuiskailla, että tulee olla ahne, jotta saisi kaikkea sitä ”hyvää” mitä maailma tarjoaa. Eikö siitä tarjota syyllisyyttä, ellet ole kyllin ahne, niin syytä itseäsi ettet ole ”menestynyt”? Kyse on vain siitä, että ei enää vaiettaisi sellaisista synneistä, jotka on opittu hiljaa hyväksymään!
Lainaa kertyy. Jos lähdet ammattiopistoon alaikäisenä, voit aloittaa tuon lainan kerryttämisen. Kolme vuotta ja lainaa kertyy. Ehkä voit olla muutaman kuukauden töissä, mutta on muutakin hankittavaa. Jos töitä ei saa, jatketaan opintoja vaikka amk:ssa seuraavat kolme vuotta. Kuinka paljon lainaa onkaan? Vaihto ehtoina voi olla lukio ja sen jälkeen 5 vuotta yliopisto tai amk opintoja. Ehkä sitten jo saa jotain töitäkin?
Kerron, että juuri tässä voi olla se auttamisen paikka, omat vanhemmat antaa jotain, ettei tuota velkakurimusta tule. Kuinka monella onkaan, että 20 v tapaa ”hänet” ja aloitetaan perheen perustaminen?
”…huolettomuus ja tulevaisuuteen luottaminen ovat hyviä asioita nekin.”
Eikö tuo perustu sille, että on oppinut ne taidot, joilla pärjää kun ei olekaan kaikki hyvin? Ei elämä kanna, ellei noita taitoja ole oppinut jossain vaiheessa. Noita taitoja ei kehity ns. hyväosaisille, kun niitä ei ole tarvinnut koskaan. Tai niile nuorille, joita on ”suojeltu” liikaa?
Niin, kykytalous ei tunne enää mitään ”turvallista” tulevaisuutta. Me elämme qvarttaalitaloutta, eli nyt tullaan tuohon aikamme suurimaan talouskuplaan. Ellei tätä kykenen hahmottamaan, on vaikeaa enää elää, koska vanhat opit eivät päde millään muotoa! Ei jatkuvan kasvun ideologia hyödy enää mistään ”vakituisista” työpaikoista, voitot eivät kerryn kyllin suuriksi.
Liian moni on yhä tuossa prinsessa ruususen unessa, ikään kuin elämä jatkuisi niiden lakien mukaan kuin joskus 30 vuotta sitten. Nyt hyvinvointi ja elintaso perustuu vain ja ainoastaan velan päälle. Maksajina tulevat olemaan ne tavalliset työssäkäyvät. Eivät ne, jotka noita kuplia rakentavat.
Muistuipa mieleen opiskeluaikainen tapaus. Olin tavallinen köyhä opiskelija, ja minulla oli vain välttämättömät tavarat ja vaatteet. Sitten iski jokin kumma vimma, mistä lie tullut. Aloin ostella vaatteita, asusteita, meikkejä ja muuta kosmetiikkaa, koruja. Rahat siihen hankin iltatyöllä. Mitä enemmän minulla tuota kaikkea jo oli, sitä enemmän halusin lisää. Nyt tuntui olevan välttämätöntä saada se ja se. Olin kierteessä.
Sitten kävelin eräänä kevättalven päivänä torin poikki, ja näin edelläni kulkevan puolitutun tytön, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hänellä oli yllään kauhtunut vanha talvitakki, se sama, joka hänellä oli ollut niin kauan kuin muistin, ja viulukotelo kainalossa. Minuun iski hirvittävä kateus. Tuo tyttö kulki tuossa vapaana viulunsa kanssa, ja minä olin niin krääsän hankkimisen vanki, että se täytti ajatukseni.
Menin asunnolleni. Sitä ennen olin käynyt ostamassa kaupasta muovikasseja. Niihin pakkasin ne vaatteet, korut, kosmetiikan ja asusteet, jotka olin tämän buumini aikana hankkinut. Talo oli kerrostalo, ja sen jätehuolto toimi niin, että jätteet paloivat kellarissa, jonne ne pudotettiin roskakuilun kautta. Pudotin roskakuiluun muovikassillisen toisensa perään, ja kun viimeinen oli pudonnut, pudistelin käsiäni tyytyväisenä ja vahingoniloisena. Hähää, sinne menivät! Olen vapaa! Vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että olisinhan voinut lahjoittaa ne haluaville tai tarvitseville.