Sossupojut väittävät aina silloin tällöin -ilmeisesti itse uskoen- että Lipposen hallitukset nostivat Suomen ylös lamasta.
Väite on niin täyttä puppua kuin vain olla voi.
Tarkastellaanpa kansantalouden terveydentilan tärkeimmän mittarin, vaihtotaseen kehitystä 90-luvulla.
1990 .... -4487 Milj. euroa
1991 .... -4565
1992 .... -3835
1993 .... -1079
1994 .... 959
1995 .... 4051
Mainittakoon vielä, että Ahon hallitus aloitti työnsä keväällä 91 ja joutui aloittamaan talouden tervehdyttämisen Holkerin hallituksen edellisenä syksynä poltetun maan taktiikalla laatiman vaalibudjetin vaikeuttamana.
Eikä siinä vielä kaikki. Vaalitappion katkeroittama SDP alkoi heitellä kapuloita rattaisiin oppositiosta käsin saaden varsin tehokasta apua ulkoparlamentaarisiiveltään Hakaniemestä.
Kaikkihan me varmaan muistamme ne lukuisat yleislakkouhkaukset kun hallitus yritti tehdä parhaansa välttääkseen maamme ajautumisen kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen.
Että sellaista vastuullista sosialidemokratiaa.
Väite on niin täyttä puppua kuin vain olla voi.
Tarkastellaanpa kansantalouden terveydentilan tärkeimmän mittarin, vaihtotaseen kehitystä 90-luvulla.
1990 .... -4487 Milj. euroa
1991 .... -4565
1992 .... -3835
1993 .... -1079
1994 .... 959
1995 .... 4051
Mainittakoon vielä, että Ahon hallitus aloitti työnsä keväällä 91 ja joutui aloittamaan talouden tervehdyttämisen Holkerin hallituksen edellisenä syksynä poltetun maan taktiikalla laatiman vaalibudjetin vaikeuttamana.
Eikä siinä vielä kaikki. Vaalitappion katkeroittama SDP alkoi heitellä kapuloita rattaisiin oppositiosta käsin saaden varsin tehokasta apua ulkoparlamentaarisiiveltään Hakaniemestä.
Kaikkihan me varmaan muistamme ne lukuisat yleislakkouhkaukset kun hallitus yritti tehdä parhaansa välttääkseen maamme ajautumisen kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen.
Että sellaista vastuullista sosialidemokratiaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Holkerin hallituksen aikana Keskustaoppositio yritti joka vuosi lisätä valtion menoja hurjilla summilla, mutta hallitusrintama piti menot edes joten kuten kurissa.
Joten jos Keskusta olisi saanut tahtonsa läpi, olisi Ahon tehtäväksi jäänyt lähinnä maan vieminen konkurssiin.
Joten älkääs kepunappulat tukehtuko omahyväisyyteenne.
Holkeri tuhlasi suomen kansanvarannon. Yritti hoitaa "pöhötautia", mutta väärillä lääkkeillä.
Suomen lama oli itseaiheutettu, tai ainakin itsesyvennetty.
Muutama teko:
Markan revalvointi ylivahvaksi, josta syystä kilpailukyky meni ja se piti korot sietämättömän korkealla. Samalla valtio otti holtittomasti ulkomaista velkaa uskoen että markka kestää korkeiden korkojen varassa.
Rakennuskielto. Joka aiheutti heti suurtyöttömyyden rakennus- ja sen liitännäisaloilla.
Hallituksen taholta tullut yllytys yrityksien ulkomaanvaluutalainojen ottamiseen.
Väärään aikaan tateutetut liian suuret veronkevennykset. Sai ihmiset uskomaan että rahaa riittää määrättömästi. Samalla kuitenkin muiden veroluontoisten maksujen korotusa, joka vei enemmän kuin veronkevennykset olivat. ihmiset elivät "veroparatiisiharhassa", joka aiheutti holtittoman rahankäytön.
Holkerin hallituksen "valehtelu" että valtiontalous on kunnossa. Olihan se "rapakunnossa".
Täässä niitä muutama. lissääki löytyy.
Maailmanmarkkinoiden elpymisestä johtui suurimmalta osin taseen paraneminen. Voidaan hyvin sanoa, että Ahosta huolimatta maa saatiin nousuun. Mm. pankkikriisin tolkuttoman huono hoito on yksi osoitus Ahon-Viinasen epäpätevyydestä.
Kummia nämä kepulaiset tukiaissedät. Kepu-hallituksen aikana mikä tahansa positiivinen talousindikaattori on Kepun ansiota, mutta muut puolueet vain vastaavasti kulkevat tuurilla ja mikään positiivinen ei ole niiden ansiota.
Taitaa edellisen kirjoittajaa harmittaa se, että kepulaiset talousasiantuntijat on maailman lyhimpiä listoja...
Siis korkeasuhdanne nosti Suomen lamasta Ahon hallituksen aikana, mutta "Lipponen loi 300000 uutta työpaikkaa". Siis Lipponen, ei korkeasuhdanteessa porskuttaneet firmat?
Ahon hallitusta voidaan minunkin mielestä kritisoida pankkikriisin hoidosta, mutta aina kun ryhdytään syyttämään palokuntaa väärin sammutetusta tulipalosta, niin on vaarana, että unohtuu tulipalon sytyttäjä.
Ja mitä talousasiantuntijoihin tulee, niin tuskin Pellervon tutkijoiden tarvitsee yhtään hävetä osaamistaan ainakaan niiden "talousasiantuntijoiden" rinnalla, jotka pistivät punapääoman kanttuvei.
Poliitikkojen vaikutusmahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Ahot ja Lipposet ovat pikkutekijöitä, kun globaalitalouden voimat jylläävät. On yhtä hullua sanoa, että Aho pelasti Suomen kuin että Lipponen loi 300.000 uutta työpaikkaa. Täällä vain näytetään pidettävän Ahoa jonkinlaisena messiaana, mihin näyttää pääasiallisena syynä olevan kyseisen herran puoluekanta. Lipponen ei ole sen kummempi, vaan ei huonompikaan.
Asia on juuri näin kuin sanot. Poliitikoilla on ollut rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen. Itse näkisin kuitenkin, että työttömyystilanteen muodostuminen näin pitkäaikaiseksi johtuu osaltaan myös harjoitetusta politiikasta ja siinä kyllä syyttävä sormi osuus tälläkin kertaa keskeisimmin Kepuun.
Rakneteellista työttömyyttä ei nimittäin olisi päässyt syntymään, jos olisi noudatettu pitkäjänteisemmin markkinatalouden pelisääntjä. Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen ja KePu yhdessä punaSDP:n kanssa loivat kuitenkin idänkauppapainotuksella ja protektionismilla erittäin epäterveen tilanteen. Kun tämä kupla sitten puheksi, huomattiin, että meillä on kyllä joukottain kainen maailman metsureita ja sukankutojia, mutta ei enää työtilaisuuksia tällaisille ammatiharjoittajille.
Hetkinen, otetaanpas pikkuisen takaisin...
Kekkonen loi olosuhteiden pakosta suhteet Neuvostoliittoon jotta Suomi säilyi itsenäisenä. Samalla Kekkonen avasi suomalaiselle teollisuudelle bilateraalisen kaupan kautta loppumattoman suuret markkinat.
Useassa yrityksessä painotettiin länsimarkkinoiden tärkeyttä, mutta myös moni yritys ummisti silmänsä ja suuntautui mieluummin voimakkaasti itään.
Suurelta osin idänkauppaan suuntautumista ajoi kaksi asiaa..ahneuden ohella.
1) Kulutustuotteiden ja lyhyiden investointitavaroiden laatuvaatimukset olivat Neuvostoliiton kaupassa alemmat suhteessa länsieuroopan markkinoihin.
2) Idänkaupassa Neuvostoliiton viennistä voitiin saada suorastaaan röyhkeän korkea hinta suhteessa laatuun ja jopa länsimarkkinoihin tavaravaihdon kautta.
Idänmarkkinoiden vaaroista tuli vuosien mittaan moni varoituksia, mutta vielä Neuvostoliiton johtavien poliitikkojen varoituksetkin vain vuotta ennen Neuvostoliiton romahdusta kaikuivat kuuroille korville.
Kun romahduksen hetki tuli, se muuten tuli yhdessä yössä, niin moni yritys lopetti tuotantonsa lähes välittömästi, moni myöhemin konkurssin kautta ja selviytyneet joutuivat itsetutkiskelun kautta nostamaan laatua länsimaisia vaatimuksia vastaavaksi sekä vielä nostamaan kustannustehokkuutta nopeassa tahdissa.
Kuinka moni teistä harrastelijoista muistaa päivän kun Suomen suurinta teknologiaveturia tarjottiin Ruotsalaiselle kilpailijalle naurettavasta summasta, joka oli pienempi kuin yhtiön likvidit kassavarat ? Tuskinpa moni muistaa, kun Ericson sanoi "kiitos ei". Ja muutamaa vuotta myöhemmin Nokia olikin sitten jotain aivan muuta kuin konkurssin partaalla.
Poliittikkoja voidaan toki syyttää monestakin asiasta.
Tärkein, mistä poliittikoja pitääkin syyttää on SUOMALAISEN VEROJÄRJESTELMÄN ENNUSTAMATTOMUUS !
Kuinka ihmeessä kukaan voi suunnitella pitemmällä aikavälillä, jos poliitikot muuttavat verotuksen pelisääntöjä jatkuvasti, varsinkin silloin kuin yritykset alkavat toimia täsmälleen verolakien mukaisesti viimeistä pilkkua ja pistettä myöten.
Silloin yritykset syyllistyvät verosuunnitteluun, tai veronkiertoyritykseen verottajan mielestä.
Jos verojärjestelmän tarkoitus on jakaa mahdollisimman suuri osa yrityksen voitosta yhteiskunnan kautta, niin eikä olisi paljon reilumpaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Olisi paljon helpompaa yritystenkin laskea annetun veroprosentin mukaisesti kuinka suuri osa yrityksen tuloksesta tilitetään suoraan yhteiskunnalle "TULONTASAUSVERO":n muodossa.
Vasta sitten tulee verojärjestelmän järkyttävän korkeat palkkaverotaulukot ja yritysverotuksen käsittämätön uudistus, joita kumpaakin joudutaan muuttamaan jatkossa jokatapauksessa.
Suomalainen yhteiskunta suojautui, aivan kuten monet muutkin maat, protektionistisillä säännöksillä, osittain perustellusti, osittain ylireagoiden.
Nyt näitä kilpailua rajoittavia säännöksiä puretaan ja DARVININ LAIT alkavat vaikuttaa yritysmaailmassa.
Moni yritys on lopetettu kannattamattomana, moni yritys on siirtynyt lähemmäksi ulkomaisia markkinoita ja moni yritys yrittää pärjätä siirtymällä halvemman työvoiman maahan.
Ainut taho Suomessa, joka ei usko meneillään olevaa kehitystä, pyrkii nostamaan työntekijöitä yrityksiä vastaan nopeuttaen yritysten päätöksiä niin lopettamisen kuin siirtymisen suhteen.
Tämä ainut sosialistiseen kehitysteoriaan luottava taho istuu norsunluutornissa ja julistaa ikuista saavutettujen etujen "fatwaa".
Kun vielä otetaan sekin tosiasia huomioon, että sotakorvausten maksun aikaan lakkoilemalla nämä tahot pyrkivät siirtämään Suomen NeuvostoSuomeksi.
Nämä samat tahot torpeidoivat kaikki mahdolliset uudistukset vuosina 1991-1995 pahentaen työttömyyttä lähelle 20%.
Tänäpäivänä nämä samat tahot ovat linnoittautuneet Hakaniemeen ammattiyhdistyksen suojiin niinkin tehokkaasti, että SAK:n johtopaikat on jaettu Vasemmistoliiton ja SDP:n sopimuspohjalta.
Vasemmistoliitto on pyrkimässä irti kommunismin haamuista, aaveista ja sorronyöstä, mutta edelleenkin sorrontyö jatkuu SAK:ssa.
SDP:ssä sorrontyö ja sorronyö jatkuu, eikä edes uuden puheenjohtajan valinta tule vaikuttamaan muulla tavalla kuin, että siinä missä aikaisemmin öykkäröi Lipponen, tulee vastine hyvin suurella todennäköisyydellä Heinäluomasta, joka on yhtä kuin SAK.
Sikäli mikäli Suomessa on vielä yrityksiä ensi kesän jälkeen, tulevat kovat ajat koittamaan niin metsureille kuin sukankutojille, sekä muillekin työntekijöille, sillä niin pahoin on SAK:n pyrkimyksiään edistänyt lakoilla ja kaikella mahdollisella yhteiskunnan pysäyttämisellä - saadakseen valtaa vastuusta välittämättä, että suomalaisten osaksi jää kuihtua muutaman huippualansa kanssa yritysten yrittäessä tuotekehittää Suomessa varsinaisen tuotannon siirtyessä yhä enemmän ulos maasta.
SAK:n tehtäväksi tässä valtapelissä jää pyhä sota yhteiskuntaa vastaan, jossa junat ovat yhä useammin seisoksissa erilaisten syiden takia.
SAK:n tehtäväksi jää tässä pelissä pyrkiä estämään vaikutusvallallaan SDP:n ja Vasemmistoliitonkin kautta kaikki yhteiskuntakehitys, joka vaati yksilötason omaehtoista kasvamista niin kykyjen,asenteiden kuin osaamisen suhteen.
Kun Euroopan Unionin laajuinen alue on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä, niin yllättäen ollaankin vaatimassa, että EU:n pitäisi muuttua täsmälleen samalla lailla säännellyksi alueeksi, jotta yhteiskunta voitaisiin alistaa vähemmistön päämäärien työkaluksi. Ja miten suurempi itku kuuluu, sitä punaisemmat taistelulaulut kajahtavat.
Euroopalla on kuitenkin toivoa, kunhan muistetaan, että "kansalliset sosialistit" eivät ongelmaa ratkaisseet ikuisiksi ajoiksi, eikä tuossa onnistunut vielä hurjempi Josef Setä Aurinkoinen.
Natsien toteutus oli tehokas valjastamalla yhteiskunta koko päämäärän eteen, Lebenstraumin hankkimiseen omille kansalaisille. Päämäärääkään ei ollut kovin huono, ainostaan tapa millä tuota Lebenstraumia hankittiin oli kyseenalainen niin aluevalloitusten kautta kuin vähemmistöihin kohdistunut puhdistus.
Josef taas pyrki pitämään kansalaisten "Lebenstraumin" liikkumavapauden hyvin vähäisenä, jotta valtiolle jäisi enemmän..
Jokatapauksessa nyt Euroopan Unionin laajuinen alue on niin työvoiman kuin tavaran osalta vapaasti käytettävissä.
Ainut mikä rajoittaa on oma kekseliäisyys.
Tämä tietysti on suurin kompastuskivi yhteisomistukseen tottuneille, kun työstä maksetaan vain ja ainostaan käypä hinta työn aikaansaaman lisäarvon mukaan.
Vapaa kilpailu on saavutetuista eduista kiinnipitävälle hyvinkin traumaattista aikaa.
Jos se, mitä työssä vaaditaan ei löydy itsestä, ja asennevammainen ajattelu estää hankkimasta tarvittavia taitoja, niin edessä on umpikuja.
Ja mikäli työssä tarvittavia taitoja löytyy, mutta työpanoksen aikaansaama lisäarvo on niin vähäistä , että yrityksen kannattaa teetättää työpanos siellä missä työntekijän palkka vastaa työpanoksen aikaansaama lisäarvoa, niin taas on edessä asennevamman aikaansaama kehityksen pysähtyminen, kun työntekijä ei halua kehittää omia taitojaan tavalla, jolloin palkkatoiveet vastaavat työpanoksen tuottamaa lisäarvoa.
Usein työntekijä pitää odottaa, että isä tai äiti tulee pyyhkimään pyllyn tai ainakin työnantaja kouluttaa, mutta missään nimessä työntekijä itse omaehtoisesti ei pyri tekemään itse itsensä eteen mitään. Tämä on itsepetoksen muodoista vaarallisin, mutta silti juuri tätä SAK jaksaa paukuttaa päivästä toiseen.
Ehkä poliittikojen viaksi voidaan laskea se, että ulkoparlaamentaariset voimat, kuten SAK, ovat saaneet sellaista vaikutusvaltaa parlamentaristisen järjestelmän toimintaan, joka niille ei kuulu parlamentaarisessa järjestelmässä.
Mutta, Darvinin lait ratkaiset asiat tavalla tai toisella. The fittest survive. Eli kauniit ja rohkeat pärjää. Aikanaan sitten arkeologit ihmettelevat ylimääräistä kuoppaa sukupuuttoon kuolleiden "homo sosialismuksien" kallokopassa, kunnes jostain vanhojen keskustelupalstojen säilyneistä backuptallenteista löytyy maininta lajista, jota aikoinaan vaivasi asennevammainen ajattelu. Myöhäisimmissä kalloissa tämä asennevamman paikka on pullistuma kallon sisässä, mutta tiettynä aikoina 1880-1989 eläneissä yksilöissä pullistuman paikalla on reikä, mutta taas otsaluu puuttuu kokonaan, ikäänkuin kyseessä olisi ollut luodinomaisen esineen tunkeutuminen takaraivosta tietoisuutta lisäämään hyvin nopeasti ja hyvin brutaalisti.
Ehkä arkeologit tulkitsevat nämä aatteensa uhreina kaatuneiden jäänteet oikein ja erottavat aikakauden jolloin tämä "homo sosialismus" menehtyi- tosin hitaammin- asennevammaisen ajattelunsa vuoksi ...nälkään ja itsepetokseen...
Aamupilleri ottamatta!
Hakaniemestä on Viagra loppu, lerssi taskussa ja vielä pitäisi raiskata pari roskista, betonisossu, eikun possu...
Hei mistä raiskaavat metallimiehet saa tähän aikaan Viagraa, vai joutuuko vetämään veltolla nahkapuikolla vaikkei olisi mitään saumaa...??
Kerro nyt toveri hyvä..?
Suomalainen metallimies ei viagraa tarvitse, vain kotimaisen, halukkaan naisen.
Eikä ole väliksi vaikkei olisi halukas
taikka edes suomalainen,
pääasia ei ole reikä, vaan ne reunat.
Ja tiukanpaikan tullen ei väliksi vaikkei olisi nainenkaan...
On sitä ennenkin rasvatut tapit törkeällä väkivallalla reikään saatu pohjaan asti tai ainakin juurta myöten...
Metallimies vie naisensa kaupungille, tarjoaa päivällisen ja shamppanjaa. Hän keskustelee naisensa kanssa maailmaa ja lähiympäristöä koskettelevista asioista, antaen ymmärtää omaavansa oikean tiedon asioiden laadusta(toki näin onkin).
Naisen hameenhelmat heiluvat, leijuvat leppeässä kesän aamuyössä, hän hymyilee metallimiehelle. Metallimies on tehnyt pohjat hyvin, nainen on samaa mieltä.
Metallimies esittää naiselle sitä luontoa, mitä teollisuus ei ole pystynyt muuttamaan.
Mihinkä unohtuu Ahon hallituksesta puhuttaessa sinä aikana (vuoteen -94 asti) presidenttinä toimineen Mauno Koiviston vaikutus.
Silloin presidentti oli vielä maan ehdoton johtaja ja pääministeri hänen politiikkaansa toteuttava käskyläinen.
Koivisto piti itseään maan johtavana talousasioiden tuntijana oltuaan pitkään Suomen Pankin johtajana. Hänet oli valittu virkaan poliittisin perustein kuten tuleva johtaja Erkki Liikanenkin. Mauno Koivistolla ei ollut mitään ylempää tutkintoa taloudesta. Hän oli aikoinaan väitellyt tohtoriksi aiheena sosiaaliset suhteet Turun satamassa. Häntä voi siis pitää talousasioissa innokkaana puuhastelijana. Juuri tälläinen innokkuus yhdistettynä ehdottomaan valtaan johtaa usein suurimpiin vahinkoihin.
90-luvun alun laman amatöörimäinen hoito on Koiviston uran suurimpia epäonnistumisia. Kun verrataan Koiviston ajaman talouspolitiikan naapurimme Ruotsin vastaavaan, ei voi kuin ihmetellä sitä härkäpäistä varmuutta, millä hän sitä ajoi.
"Asennevamman ytimeen" on tämän ketjun ylivoimaisesti ansiokkain kirjoitus, sinun kommenttisi typerin.
Koiviston patologinen vahvan markan puolustus ja Ahon synnynnäinen luonnevika pikkunäppäränä valtiomiehenä aiheuttivat miljardien menetykset kansantaloudelle. Näitä sitten kyykkyjärveläiset ihastelevat?
Viittasin vastaustani edeltävään kirjoitukseen, mikä mielestäni oli harhainen.
Menet yhä syvellämme suohon. Vähin mitä voit tehdä tilanteen parantamiseksi, on esittää perusteluja käsityksesi tueksi.
Mikä, tai mitkä kohdat kirjoitusessa olivat "harhaisia" ja millä tavoin? Kerro, niin voimme eritellä niiden mahdollista harhaisuutta tarkemmin.
lasketaan vuodet 1991 - 1994 Ahon piikkiin (1995 oli jo pääasiassa Lipposen aikaa), on tuon tilaston mukan Ahon saavutus -8520 miljoonaa euroa. Onkohan tuossa kehumisen aihetta. Mikähän on Lipposen kauden kokonaistulos.
Kukaan henkilö - pääministeri tai muu poliitikko - taikka mikään puolue ei nostanut Suomea lamasta.
Suomi nousi lamasta kohtuullisen siedettävästi, koska silloiset hallitukset tekivät toimenpiteitä, jotka auttoivat viennin kasvuun.
Itse kasvu, parhaimmillaan liki 7% ja keskimäärinkin lähes 5%, tuli kyllä pääasiassa siitä, että euro oli kovin heikko vahvaan US-dollariin nähden, kun viennin pääosa laskutettiin dollareissa.