viimeinkin tunnen olevani parantunu. tajusin että käyn aika usein raxeissa(usein vaa salaattibuffet),kiinalaisis, lounaspaikois, buffeteissa ku ne o nii halpoja..Ja mulla ei oo enään läskifiilistä sen jälkee tai harvemmi muulloinkaan eikä ees ahmimishimoa siellä syödessä! tai on sillain että ruoka himottaa ja nautin, syön paljon mut tunnen nahoissani suunnilleen sen sopivan määrän/kalorimäärän jne mitä per ateria kannattaa syödä jne :))
kiitokset parantumisesta yksin omaan itselleni, koska löysin ilman suurempaa päänsärkyä keinoni päästä elämässäni eteenpäin. suurin avain ongelmiin on meditaatio. ja rauhottiminen ylipäätään, joten rakkaudella sitä teille kaikille suosittelen myös.
Harmittaa teidän puolesta jotka sokeesti meette kaikille pillereille mitä määrätää yms tai laitoksiin... Ite olin muutaman viikon joskus pari vuotta sitten "päivähoidossa" ja siitä oli kuukaudeksi korkeintaan sillon apua mulle ja sitten taas jatkui ja vielä kun muutin omilleni kun olin sillon 16-17v nii paheni vaa yksinasuessa...
Mulla ei oo juurikaan luottoa koko syömishäiriö-hoito järjestelmään, tuntuu pelkältä huijaukselta koko sh-homma ylipäätään, ainakin bulimia koska se on ruokaRIIPPUVUUS ja siitä pääsee eroon niinku muistaki riippuvuuksista 1.Pitää olla jotain minkä vuoksi elää!(koska riippuvuus on hidas itsemurha) 2. meditaatio!(auttaa palaamaan nykyhetkeen, pois menneistä, pois utopiasta, se auttaa samassa näkemään mitä elämällään halua tehdä jne eli minkä vuoksi sitä haluaa elää.)Anoreksiasta en tiiä vaikka alipainone nykyäänki oon mutten liian alipainone(nyt on bmi16.5), mutta itellä aina ollu/on masennuskin ja siihenkin meditaatio ja realismi elämänfilosofiana auttaa aina. "kaikkea kohtuudella" ja sillai... Tsemppiä kaikille! Tsemppii anorektikoille ja ylisyöjille että tekin opitte rakastaan kehoanne, urheilkaa ja syökää terveellisesti, heittäkää light-myrkyt ja eläinrasvat menemään. Tsemppii bulimikoille, herätkää todellisuuteen
kiitokset parantumisesta yksin omaan itselleni, koska löysin ilman suurempaa päänsärkyä keinoni päästä elämässäni eteenpäin. suurin avain ongelmiin on meditaatio. ja rauhottiminen ylipäätään, joten rakkaudella sitä teille kaikille suosittelen myös.
Harmittaa teidän puolesta jotka sokeesti meette kaikille pillereille mitä määrätää yms tai laitoksiin... Ite olin muutaman viikon joskus pari vuotta sitten "päivähoidossa" ja siitä oli kuukaudeksi korkeintaan sillon apua mulle ja sitten taas jatkui ja vielä kun muutin omilleni kun olin sillon 16-17v nii paheni vaa yksinasuessa...
Mulla ei oo juurikaan luottoa koko syömishäiriö-hoito järjestelmään, tuntuu pelkältä huijaukselta koko sh-homma ylipäätään, ainakin bulimia koska se on ruokaRIIPPUVUUS ja siitä pääsee eroon niinku muistaki riippuvuuksista 1.Pitää olla jotain minkä vuoksi elää!(koska riippuvuus on hidas itsemurha) 2. meditaatio!(auttaa palaamaan nykyhetkeen, pois menneistä, pois utopiasta, se auttaa samassa näkemään mitä elämällään halua tehdä jne eli minkä vuoksi sitä haluaa elää.)Anoreksiasta en tiiä vaikka alipainone nykyäänki oon mutten liian alipainone(nyt on bmi16.5), mutta itellä aina ollu/on masennuskin ja siihenkin meditaatio ja realismi elämänfilosofiana auttaa aina. "kaikkea kohtuudella" ja sillai... Tsemppiä kaikille! Tsemppii anorektikoille ja ylisyöjille että tekin opitte rakastaan kehoanne, urheilkaa ja syökää terveellisesti, heittäkää light-myrkyt ja eläinrasvat menemään. Tsemppii bulimikoille, herätkää todellisuuteen
Vastaukset 2
Vanhimmat
PS: en tie onko "parantunut" oikee termi, kun en nyt sanois sairaskaan olleeni, vähä vaa pimee kun huonoo-ihoo ja hampaita koittanu hommata oksentelemalla... ne saa roskaruualla ilman oksentamistakin ;)
Hyvä että olet taas saanut elämästä kiinni; etenkin tuon kohdan kun kirjoitit "pitää olla jotain minkä vuoksi elää" allekirjoitan täysin.
Kaikkea hyvää sinulle! :)