että nyt kun mä tiedän, minkälaista ihmistä kaipaan, niin voin sitten etsiä jonkun samanlaisen, haha :- D. Ei toist samanlaista ole ja ylipäätään sydämessä voi olla vain yksi ihminen kerrallaan. Sitähän tässä juuri katkerasti koetaan. Rakastan jo pelkkää aavistusta sinusta. Turha sanoa rakastin, ei vielä.
Ajattelin joskus
Kuin vierasta maata
13324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja vaikken mä aina jaksa uskoo ja rakastaa, niin on täällä vielä helvetisti kaunista katsottavaa..
Mitenkä tuo viesti liittyy edelliseen? Joskus on hyvin totuudellinen olo, haistaa kaikki valheet elämässään, nuistaa itsensä, omat arvonsa, kirkastuu. Ei siihen tarvita toista ihmistä, mutta voimakas rakastuminen sisältää tuon totuudellisuuden. On puhdas ja kaunis olo ja haluaa antaa eteenpäin sitä.
Ei puhtaus ole pellkästään kauneutta. Puhdas on totuus, eihän se ole pelkästään sitä tai tätä.
Turhautunut olo, kun opin niin paljon itsestä, rakkaudesya ja niin liian myöhään?
Uskoa ja rakastaa. Aika erikoista että olet etsinyt toista samanalaista. Miksi et voinut rakastaa häntä? Miksi etsit hänelle korvikkeita. Ihmiset ovat ihmisiä, jokaisella on tunteet. Kannattaa siis antaa sitä rakkautta rakkauden kohteelle itselleen. Häntä tuskin lämmittää tuo rakkauden eteenpäin jakaminen. Minäkin tiedän muuten tuon kappaleen jota ylläoleva siteerasi, Sielun veljet: Laulu.
Ei ole kahta samanlaista... sanottua, että ei pitäisi etsiä ihmistä, joka muistuttaa edellistä rakastettua (olit saanut hänet tai et) tai on hänen täydellinen vastakohtansa. Molemmissa tapauksissa näet uuden edellisen kautta, etkä yhtä ainutlaatuisena kuin näet edellisen.
Tarkoitin tiettyä yhtä luonteenpiirrettä, joka tuntui ertisen kiehtovalta, mutta kuten sanottua, tuo ajatus toisesta samanlaisesta oli syntyessään kuollut idea. Mulla oli itse asiassa joskus op.kaveri, jolla oli sama luonternpiirre, mutta muuten paketti ei ollut erityisen kiehtova muuta kuin ystävänä, eikä kyse ollut ulkonäöstä todellakaan.
Ei se rakkauden antaminen ole mikään yksisuuntainen tie, siihen tarvitaan myös se, joka ottaa vastaan rakkauden. Ja toinen juttu, mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän toivoo enää näitä kompastusliviä polulleen, ei usko enää, että voisi olla oikeasti onnellinen. Mutta kuinka moni ihminen oikeasti on kimpassa sellaisen sielunihmisen kanssa? Pidetään siis kulissit ja elintaso
No kuvaile huviksesi meille se yksi luonteenpiirre, joka tuntui erityisen kiehtovalta.
Onhan kaikkia luonteenpiirteitä loppujen lopuksi muissa ihmisissä kuin vain yhdessä. Mutta ehkä olet pitänyt monesta muustakin asiasta tuossa paketissa loppujen lopuksi
Juu näin on, koko pakettihan se on, jotkut vaan on enemmän toista kuin toista, luulin aina, etten pitäisi erityisesti tillaisista ihmisistä, ehkä se johtui siitä, minussa on itsessäni sitä samaa, enkä ole osannut sitä aina arvostaa.
Mutta mikä se luonteenpiirre on? Tuskin menetät mitään sen kertomalla.
Tunteellisuus, intuitio, luovuus
Oho siinähän tuli jo monta, mutta noi usrin kulkee käsi kädessä.
Mitenkäs tämä intuitio oikein sinussa ja hänessä ilmenee?
Ajattelin juuri tänään, että yksi syy siihen etten ole päässyt kaivatustani yli on se, että pidin myös itsestäni hänen seurassaan. Tunsin olevani enemmän oma, aito itseni kuin koskaan aiemmin ja kenenkään muun seurassa - en missään roolissa. Se siinä toisinaan oli pelottavaakin - se alastomuus toisen edessä.
Niinpä niin. Niinhän tuo menee niin meiän monen kohdalta. (huoh!)
intuitioni. Aistin sinut nyt selvemmin kuin koskaan.