Huono äitisuhde harmittaa

Jotkut äidit oireilevat tuolla tavalla tyttären tullessa raskaaksi. Kai se on jotain traumojen purkamista ja kyvyttömyyttä suhtautua. Voi olla myös pientä kateutta siitä, että oma hedelmällinen aika on ohi. Itselläni oli välit omaan äitiini poikki 4kk omasta raskaudesta. Katkaise yhteydet tarvittaessa, jos alkaa ahdistaa liikaa. Oma jaksamisesi on nyt etusijalla, unohda itsekäs äitisi. Hän kyllä sitten taas järkiintyy, kun soma lapsenlapsi on maailmassa. Voi silloinkin kyllä yrittää neuvoa, mutta voit jättää nekin horinat taas omaan arvoonsa.

Inhottavaa että joudut kokemaan tuollaista käytöstä ja vielä noinkin ihanan asian tiimoilta! :(
Minulla ei ole kokemusta äidistä, mutta isäni suhtautui raskauteen aivan alussa epäilevästi, koska hän pelkäsi tosissaan että saisin keskenmenon...Hän ei suoraan pelkoaan minulle myöntänyt, mutta asia oli helposti tulkittavissa rivin välistä.
Kun puhuin..tai yritin puhua isäni kanssa raskaudesta, niin hän vaihtoi heti puheenaihetta ja jos mainitsin asiasta hän vetosi siihen ettei asiasta tarvitse puhua, koska raskaus on vasta alussa ym. Se teki kipeää mun raskaushormonien sekoittamaan ja turruttamaan mieleeni, mutta annoin asian olla, koska ymmärsin melko nopeasti mistä oli kyse. Toki isä oli alusta lähtien onnellinnen puolestani, mutta huolesta sekaisin. Nyt hänkin on jo rauhoittunut ja erittäin onnellinen, koska raskaus on edennyt jo yli puolivälin ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Meillä asiaan vaikutti varmasti myös se, että kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi, eli aivan uusi tilanne.
Voisiko äitisi käytöksen taustalla olla myös pelkoa, ettei kaikki menekään hyvin? Toki mikään asia tai ongelma ei oikeuta tuollaiseen käytökseen...

Komppaan täysin edellistä kirjoittajaa välien katkaisemisessa, jos käytös ei muutu ja varsinkin jos se pahenee. Nyt Sinun raskaus ja lapsesi hyvinvointi on tärkeintä.
Eihän välien katkaisu ole kamalan kypsä ratkaisu, mutta ei ole äitisikään toiminta!
Yritä jaksaa ja tsemppiä raskauteesi!

MOi.

Mulla ihan samaa. Sympatiani ovat puolellasi.

Neuvo: anna äitisi olla sellainen kuin on. Hän ei muutu. Selitystä luultavasti et koskaan saa häneltä mihinkään, ainakaan toivomaasi. Älä hae hyväksyntää hänen kauttaan, vaan ole juuri sellainen kuin haluat olla. Luota itseesi!!! Suodata.... Lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttuu ja sen jälkeen voi olla yllättävää, kuinka tunteet ovat pinnassa ja alat kelata omaa lapsuuttasi. Ehkä näet asiat hyvänäkin, mutta itselleni kävi päin vastoin. Jouduin keskelle identiteettikriisiä ja aloin vasta lapseni syntymän jälkeen ottaa etäisyyttä äitiini... tosin välillä vieläkin huonolla menestyksellä.

Sinä et ole syypää äitisi ongelmiin. Muista se.

Tsemppiä odotukseen ja onnea tulevaan!!

Täällä samanmoinen tilanne ollut.

Raskaudestani äitini ei nähnyt mitään hyvää. Voivotteli vain ja sanoikin eräälle sukulaiselle ettei voi iloita raskaudestani.

Lapsi syntyi ja äitin kanssa tilanne meni lopulta aivan mahdottomaksi. Viimein sain sanottua etten jaksa tuollaista kohtelua...arvostelua,negatiivisuutta. Haukkui mieheni (lapsen isän) ja oli tyytymätön häneenkin vaikka mieheni ei koskaan ollut edes yhtäkään pahaa sanaa sanonut äidilleni
Hän loukkaantui eikä ole ollut yhteyksissä minuun yli puoleen vuoteen. Eikä ole halunut ainoaa lapsenlastaan nähdä.