Marja Björk kertoo kirjastaan Kalle Haatasen haastattelussa:
http://areena.yle.fi/audio/1334218085631
http://areena.yle.fi/audio/1334218085631
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
joo se pitää luketa
Kiitos vinkistä ja linkistä. Olipa todella pitkät varausjonot.
Luulempa olevani hänen luokkakaverinsa, jos tyttönimi alkoi P:llä. Hän oli hyvä kirjoittaja jo koulussa.
Minä myös olin hänen luokallaan keskikoulussa. Eipä ole kovin hyvät muistot tästä "kirjailijattaresta". Ehkäpä hänen suhtautumisensa minuun saman luokan oppilaana oli verrattavissa koulukiusaamiseen..Nytkö hän käypi läpi näissä kirjoissaan oman elämänsä traumoja..ja myös muille aiheutettuja..No, tämä tästä, mutta en tule lukemaan hänen teoksia.
Enpä usko sitten, että kyse on tuosta Marja P:stä. Hän oli ehkä hieman originelli henkilö, mutta ei kiusaaja tyyppi. Tosin olin hänen kanssaan vain ysillä yhtäaikaa. Silloinhan oli jo peruskoulu, siksi niitä luokkiakin uudelleen muodostettiin. Piti saada luokkakoko säädödten mukaiseksi.
Onkos tämä manne-episodi käsitelty, ja millä tavoin?
Lyhyt viittaus on siihen vertauksena miten erilaisuutta ei suvaita.
Ai siis niin kuin rikollisuutta?
Lue kirja niin ei tarvitse kysellä.
Luin juuri romaanin ja se kertoo enimmäkseen 70-luvusta. Kirja oli kiinnostava ajankuva. On todella totta miten eriytyneet nuorten maailmat silloin olivat. Vaikka olen samaa ikäluokkaa, en tuntenut yhtään pankakoskelaista. (Ehkä kuitenkin tämän kirjailijan, koska hän ilmeisesti oli samassa koulussa) Niinpä uskon myös kuvauksiin Pankakosken sisäisestä luokkajaosta, jopa urheilukentät olivat erikseen.
Elämää oli silloin enemmän. Aigabrihan. Kaatran ja Kulman illassa tapahtui heti kaikenlaista. Nythän kylä on kuollut kuin huopatossa muutamaa kesäviikkoa lukuunottamatta.
Erityisen miellyttävää oli lukea sitä kieltä. Monet jo unohtuneet paikalliset ilmaukset palautuivat mieleen. Suosittelen kirjaa muillekin. Ei se huono ole, olisin lukenut loppuun vaikka en olisikaan lieksalainen. Nyt vaan ne aikaisemmat lainaamaan.
Minustako kirjailija? aivan, eli piakkoin.
Kirjan tekeminen tarvitsee todenperäistä aiheasiaa, josta on hyvä muokata draama kertomuksia ja asiaa, jota ei yleisesti ympäristö muuten huomaa. Kirjan tekijä automaattisesti tulee esille, mutta aiheeseen sisältyvät muut henkilöt piiloutuvat muunto nimien taakse ja näin säilyttävät koskemattomuutensa, ainoastaan voidaan arvailla ja tätä kautta saadaankin ympäristössä uusi, sekä todellinen näkökulma aiheasioiden todellisesta tilasta. Kirjantekijä voi myös perustella asiat viitaten todisteisiin, tai todistamattomat seikat kirjoittaa niin, kuin asiat olisivat kertomuksia, kuin trilleri kuunaan, eli lukija tekee lopullisen tuomionsa juonteelle, mikä se sitten lieneekin? Kirjailija syntyy siitä, kun hänelle annetaan riittävästi aihetta tuoda julki, niin hyvää, kuin pahaa mieltä.
Tässä Prolessa kuten muissakin kaunokirjallisissa teoksissa fiktion ja faktan erottaminen on tietenkin mahdotonta ja tarpeetontakin. Romaanien tarkoitus on avata näkymätöntä, muutoin tavoittamatonta kirjallisuuden keinoin. Teemana tässä on identiteetin rakentuminen.
Kirja ei ole omaelämänkerrallinen, eikä edes autofiktio.
Kuka on Marja Björk? En tunne, minkä ikäinen ja miten liittyy Lieksaan?
Kuuntele hänen haastattelunsa tuosta aloituksen linkistä niin sitten tiedät.
On varmaa, että lähitulevaisuudessa syntyy myös Lieksaan uusia kirjailijoita, näitä niin sanottuja elämän tarinan raapustajia!? Nyky tekniikka mahdollistaa tarkat muistiinpanot, sekä oikeinkirjoitus ei myös ole mikään ongelma, joten nämä hyvävireiset eläkeläiset raapustavat ajankulukseen tekstiä, jota ympäristöstä voi ammentaa mielin, määrin. Odotellaan mielenkiinnolla. Marja Björkin fani
Minä luin vasta nyt kaikki hänen kolme romaaniaan. Hän on selvästi kehittynyt kirjoittajana tai kustannustoimittaja on ollut parempi. Kyllä Prole on parhaiten kirjoitettu näistä kolmesta, vaikka muutkaan eivät ole huonoja.
Tietenkin teemat vaikuttavat myös omaan mieltymykseen. Vaikka olen kai puumaiässä, se ei minua koskettanut. Huumori on siinä hyvää ja härskiä.
Posliinissa taas olin hieman vihainen, kun mielestäni edes kaunokirjallisuudessa pedofiilia ei saa "armahtaa". Ja uhrin laittaminen joissain paikoin ihastumaan väärinkäyttäjäänsä ärsytti, vaikka se lienee mahdollista oikeassa elämässäkin.
Jään odottelemaan hänen seuraavaa kirjaansa.
Viime vuodet ovat olleet huikeita nuorten suomalaisten kirjailijoiden esiinmarssia: Katja Kettu, Laura Gustafsson, Janne Ora, Sami Hilvo, joiden kaikkien kirjat ovat myös tuoneet uuden tarkastelunäkökulman tärkeisiin aiheisiin. Ovat osin turhaan jääneet eniten julkisuutta saaneiden, sinänsä loistavien Oksasen, Pulkkisen ja Itkosen katveeseen.
Varmaankin olisi vahvoilla valittaessa suomen huonoina kirjailijaa.
No ei kyllä olisi. Kirjat ovat saaneet ihan kohtuulliset, jopa hyvät arvioinnit.
Jos sinä et niistä pidä, jos ylipäätään olet ne lukenut, se ei tarkoita, että kirjat olisivat huonoja. Kaikkien ei tarvitse pitää samanlaisesta kirjallisuudesta, mutta kirjoja voidaan arvottaa kirjallisuuden tutkimuksen keinoin, jolloin pitäminen ei ole tärkein tekijä.
Muutamia esimerkkejä arvioinneista:
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/marja-bjork-prole/1177977
http://www.like.fi/kirjat/posliini
http://www.like.fi/kirjat/puuma
http://kirjaintenvirrassa.blogspot.fi/2010/11/ehka-hanesta-nakyisi-etta-han-oli.html