Tehtaita jää (siirrot muihin maihin)

Tuo politiikka kuuluu ehdottomasti valtiovallalle , ei niin kään
saurakunnalle . Mutta vero ym. sellaiseksi että täältä ei lähde yksikään tehas enää minnekään , elikkä sanktio kuin Brasiliassa
jos valmiita laitteita /koneita tulee , tulli on 150% -300% .

Kyllä tehtäät toimii taas voimakkaasti ja järki , koska silloin
pitää taas alkaa ohitus ajattelu , ja junittelu että voisi muistaa
mitä todellista hallaa on EU: saanut aikaiseksi se on iso
miinus , ensinnökin , Suomen maanviljelyn kannalta .

Kuinka moni , muistaa että sodan jälkeen meni maatila
konkkurrsiin , Tai - 50 luvun , tänä päivänä enemmän kuin
tila /päivä , pöyristyttävää , ja vielä pannaan rahaa EU:hun
kaikki mikä sinee menee , se sinne myös jää .snokoon,
Pääministeri mitä tahansa .

No nyt puhutaan väärää asiaa väärällä palstalla. Mutta ei se mitään. Puhutaan sitten.
Se on vain sillee, että markkinat nykyään pyörittää kaikkea. Jos ei ole vientiä, ei voida paljon tuodakkaan.

Lobalisaatio on tuonut hyvinvointia rikkaille ja näennästä hyvinvoitia köyhemmille. On myös totuttu saamaan aina enemmän aineellista "hyvää" ja se vie ihmisiltä leivän kädestä. Jos oikein pelaa se pysyy kädessä ja voi jopa lisääntyä. Ne ihmiset jotka eivä osaa nykyajan pelisääntöjä, ne ovat aina pyytämässä. Ne jotka osaavat pelisäännöt, he ovat lisää ottamassa.

Jos sitten puhutaa nykymaalaisuudesta. Siellä pärjää suuret rikkaat tilat omilla ja EU:n varoilla. Koneilla pelataan, ihmistyövoimaa ei enää tarvita. Peräkamarin pojat nukkuvat pankoilla työttömyyskorvauksineen. Perheen äidit lasten huoltajuusrahoilla ja lapsilisillä.
1950-60-70 luvuilla oli kaikille jotain työtä Maajussit myivät viljansa Valtion viljavarastolle kovasta hinnasta 70-80% valtiolta. Valtio otti takkiinsa myi sitten viljat leipomomoille ja muille kuluttajille alihintaan.
Tämä oli Maalaisliiton/keskustan kulta- aikaa. Joka vuosi uusi traktori. Pari autoa pihassa. Pää tuli vetäjän käteen.

EU oli maalaisten surma. Työtä saivat pikkunilkit mepissään. Pari suurta pääkauppaliikettä hallitsee hintoja. Vetää välistä rahaa tuottajalta ja kuluttajalta. On itsepalvelut poikaa. Kohta ei tarvita kaupoissa kun turvamiehet sumuttineen ja patukoineen.

Vaikka Suomella on velkaa, sillä on myös rahaa. Ne ovat vain eräitten hallussa jotka sen osaavat piilottaa. Kokoomus on heidän suuri tukijansa. Ei siinä persuilla ja muilla purnareilla ole mitään sanomista. Ja jos sanoo kansan suulla, joutuu syytteeseen.

Muistelen kaiholla entistä 1940-1970 aikaa. Oli pikkukauppoja jossa palveltiin. Ei ollut keskikaljaa perheen äideille kassiin pantavaksi.
Oli irtomaitoa-pussimaitoa. Lenkkimakkaraa, ranskanpullaa. Pikkukaupoissa sai kumiteräsaappaista pussitetuihin irtojauhoihin,toppasokereihin ja vaarinkaljaan.ym.

Kaupoissa kerrottiin kylän juorut, tupakka tai piippu suussa. Ei ollut dikitaalisia kassoja, vaan kynällä paperille laskettiin ostokset jotka oli punnittu talousvaa´alla tai muuten talouspaperiin käärityttynä.
Ja jos mennään vieläkin kauemmaksi, oli kortti-aika joka toi lisää mielenkiintoa niin kauppiaalle kuin köyhälle ostajalle. Tiskinalusmyynti oli suhdetoimintaa kauppiaan ja rikkaiden välillä.

Mutta Jumala se oli sama silloinkin. Oli synnintekijöitä yhtälailla kuin nykyäänkin. Silloin oli ainakin yksi asia paremmin kuin nykyään. Rattijuoppoja oli vähemmän. Auton omistajat, rikkaiden talon pojat. Ja rangaistus oli sitten kuokkatöihin aidatulle alueelle. Se ei nyt vai enää käy, kun alueet loppuu kesken, ja kuokkia ei enää ole.

Kerron lisää jos haluatte....

Kahvista sen verran, että kun olin pikkupoika enen sotaa ja en oikein sitä kahvin makua muistanut. Sitten sota-aikan juotiin korviketta. Sikurilla vahvistettuna. Siihen sitten tottui,kai. Kun sitten ensimmäisi kahvilähetyksiä sodan jälkeen suomeenkin saapui, metsämiehet saivat kahvia kun tekivät määrätyn määrän motteja. Kun sitten rännärissä niitä raakoja kahvipapuja ruskistettiin, eli paahdettiin, tuli siitä käryä. Ja sitten kun sitä kahvia maistelin, niin ei se miltään ihmeeeliseltä tuntunut. päin vastoi oudolta, vaikka naiset sitä suut maireasti höröllään hörppivät "tassilta" niin kuin siihen aikaan oli tapana sanoa ja hörppiä.

Sokeri oli myös kortilla. 1/4 kilo nuppia kohti. Minä kun sitä oman osani aina söin jo alkukuusta, olin äidin sokereissa loppukuun.

Vaatteet oli sitä ja tätä.
Vanhoista aikuisten takeista nurinpäin käännettynä saatiin aina uudennäköisiä puseroita ja housuja. Äiti ompeli, kun oli se
ihme jo silloin ompelukone Husvarna, jaloin poljettava.

Jos katselee nyt koulukuvia ja vertaa sota-ajan kuolulaiskuviin. Niin siinä näkee sen eron mikä oli elintaso silloin verraten nykypäivään. Ja jos mennään vielä kauemmaksi, 20 luvulle. siellä niitä resupekkoja vasta koulusta löytyi, kuvista päätellen.

Ja sitten paperi oli muotia. Lakanat, ikkunaverhot ja paperista tehdyt puupohjakengät. Oli niillä "viranomaisillakin" keksimistä, että heikommat ja köyhemmät ihmiset saivat jotain murua rinnan alle ja peittoa syntiseen vartaloonsa.

Suomi selvisi hyvin "sortokaudestaan" isompi kun sanoo aina pienemmälle sinä aloitit, ja minä otan. Kai siinä oli tuo taivaan isaäkin meillä apuna, vaikka se paljon uhreja vaati.


Mutta luulisin, että oltiimpa jossin määrin onnellisimpia silloin vaikka sota oli ohikin. Ihminen kun on sellainen jos se aina parempaa haluaa, vaikka asiat olisivat jotenkin hyvin.