missä teillä menee raja, että on haettava apua?

Itsensä vahingoittamisen ajattelu on jo vakava oire ja sillon pitää hakeutua avunsaantiin ettei pääse vielä pahemmaksi ajatukset ja jopa teot.
Olet aivan varmasti nyt ulkopuolisen avun tarpeessa !!
Sinulla on täysi oikeus saada itsesi tutkituksi ja jos diagnoosi niin siihen hoitoa ,lääkitystä yms.Älä enää epäröi vaan auta itseäsi !!!

Mene päivystykseen, sitä vartenhan se on.

Kysyjä itse todisti milloin pitää pyytää apua sanomalla "apua?" jos siltä tuntuu itsestä.

Mun mielialalääkepakkauksen sisällä olevassa lapussa lukee, että

"Jos ajattelet itsesi vahingoittamista tai itsemurhaa, ota heti yhteys lääkäriin tai mene heti sairaalaan."

Eli sinne vain. Eikä toi ollut mikään lääkkeeseen sinänsä liittyvä ohje.

mulla on kans raja noissa itseni vahingoittamis ajatuksissa sikäli mikäli ne ovat jatkuvia tai toistuvat säännöllisesti ( esim. kerran tunnissa)

ennakoivana oireena noille on jatkuva unettomuus, ruokahaluttomuus/ roskaruuan ylenkulutus, silmittömän vihan tuntemukset tai itkeskely tai alkoholinkäytön aloittaminen jolloin yleensä jo nyt tajuan mennä hakeen helppiä jotta en luisu itsevihaan ja ala runtelemaan itseäni...

että siinä

Luin eräästä naistenlehdestä kertomuksen naisesta, joka nuorena 19 v hyoppäsi alas kerrostalon katolta. Sen seurauksena hän vammautui pahoin ja joutuu liikkumaan pyörätuolilla. Lopun elämäänsä hän on ollut naimisissa ja on 3 lapsen äiti. Nyt silloisen itsemurhan syyt kuulostaa naurettavilta ja äitinä naiselle tärkeämpää elämässä ovat lapset ja rakastava mies.
Naisen itsemurhayritys oli aikanaan johtunut nuoruuden rakastetun jättämisestä ja yksinäisyyden tunteesta.
Itsemurhaa aikovat myös unohtavat perheensä. Itsensä tappaminen .. eikö se ole epäkiitollista siitä, että joku kasvattanut sinut rakkaudella aikuiseksi ? kaikki ihan turhaan, jos haluatkin vain kuolla. Miksi kuolemaa pitää salata ? Eikö sellaiset ajatukset ole petosta ja peittelyä ?

Ei ole koskaan häpeä pyytää apua. Mene heti hakemaan sitä ! Itse sairastin masennuksen olin onneksi alotteellinen ja tilasin ajan kun joku pääni sisällä rupesi kehottamaan " tapa ittes " Noin vuosi siitä kun pystyin jo vähentämään lääkitystä ja nyt 3 vuotta kulunut eikä enään lääkitystä.Tiedän että sairaus saataa uusiutua ja jos niin käy ymmärrän kyllä kähteä heti hakemaan apua.
Tätä sairautta pystyy hoitamaan, itsetuho on peruuttamaton.
Jaksamista sinulle.

Kiitos paljon viesteistänne. Uskalsin hakea apua pitkän pohdinnan jälkeen. Tästä eteenpäin toivottavasti olo paranee.