Onko muita "bipoja", joilla diagnoosista ei edelleen ole varmuutta? Ensin oli epävakaa persoonallisuushäiriö diagnoosina ja sitten vaihdettiin kaksisuuntaiseen, mutta nyt taas lääkäri ja hoitaja olisi ottamassa tuota diagnoosia pois. On tää yhtä pelleilyä koko aika. Toki haluaisin, ettei mitään kaksisuuntaista ole, mutta jos se on, niin ei ole mukavaa jos minua hoidetaan väärin.
Väärä diagnoosi
ÄhPähNäh
6404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kieltämättä on tullut mieleen. Mulle lätkästiin toi Bipo II ja lääkkeet, mutta ei ne auttanut lainkaan ja lopetin sivuoireiden takia. En oo nyt neljään vuoteen suuhuni niitä pistänyt, että tuskin ihan nappiin tuo diagnoosi meni. Lienee kyseessä enemmänkin lääkeresistentti masennus. Mutta jos joskus on ärtynyt tai syvä depressio hetkeksi hellittää, niin tietenkin nuo kaikkitietävät sen tulkitsevat ko. taudin oireiksi. Voi wattu tätä nykypäivän diagnoosi- ja lääkehömppää sanon minä!
Itsellä hoidettiin ensin pelkkää masennusta ja siihen kun etsittiin sopivaa lääkitystä niin olo muuttuikin vähän turhankin vauhdikkaaksi...
Meni kuitenkin varmaan reilu pari vuotta vielä ennenkuin varsinaista bipoa lääkäri ehdotti omalle kohdalle.
Lääkkeet kuitenkin pitää olon suht normina ja ilman lääkkeitä olo huononee viimeistään muutaman kuukauden päästä eli omalla kohdalla diagnoosi luultavasti oikea. Aika moista arpomista nuo diagnoosit kyllä on ja paljon syötetään turhia lääkkeitä kun ei oikein keksitä mikä vaivaa vai vaivaako mikään :)
Itse en ole lääkkeitä koskaan syönyt ja silti voin useimmiten paremmin kuin monet bipo-tuttavat, joilla on iso kasa lääkkeitä. Yritän pärjätä ilman lääkkeitä mahdollisimman kauan. Minulle antoi bipo-diagnoosin lääkäri, joka ei ollut sitä ennen tavannut minua kertaakaan. Voihan tietenkin olla, että sairauteni on niin lievää moniin muihin verrattuna, että siksi lääkäreiden mielipiteet vaihtelevat. Epävakaan persoonallisuuden ja II-tyypin bipon oireet on niin lähellä toisiaan, ettei edes ammattilaiset osaa aina niitä erottaa.
Jollain tavalla haluaisin saada varmuuden asiaan. Olisi kiva tietää, että onko mahdollisuuksia paranemiseen, jos olisi vain tuo pers.häir. Ei kai tässä auta kuin aika. Ajan myötä selviää, että mikä on vialla. Kirjoitan mielialapäiväkirjaa, josta saa helpolla selville kaikenlaiset jaksot elämässä. Tänä keväänä ei ole minkäänlaista hypomaanista oireilua ollut.
Tunnen ja tiedän aika monia bipoja ja epävakaita ihmisiä. Olen heidän joukossaan hyvin tylsä ihminen. Monet ovat niin värikkäitä ihmisiä. Itse en esim. sekoile millään tavalla. En tee mitään impulsiivisia asioita koskaan. Oon itsekin ihan pihalla siitä, että mikä minua vaivaa. Jotenkin ahdistavaa, kun nämä asiat pyörii koko aika päässä ja tarkkailee omia mielialojaan koko aika.
Eikös persoonallisuushäiriöitä hoideta psykoterapialla? Kun potilas ymmärtää käyttäytymisensä syyt, vapautuu traumoista ja korjaa väärät ajattelu- ja käyttäytymistapansa, hän tervehtyy. Näin vähän yksinkertaistaen vuosien prosessi...
Vähän lisää, löysin aika hyvät artikkelit:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50064
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50076
Samaa ja ei kuitenkaan. Monella meistä on molemmat.
Bipopaskot totisesti haluavat pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, että oisivat muka oikeita ihmisiä! Se on yksi suoranainen oire, sillä bipopasko ei koskaan tunnusta, että on lapsiinsekaantujiin verrattavissa oleva tuhoaja. JOS bipopasko epäilee, että ei ole edes II-tyypin pasko, niin todennäköisesti kyseessä on I-tyypin pasko. Vaikka, vaikka: sosiopaatin ja psykopaatin ero todellisille ihmisille ei ole merkittävä!