en pysty mihinkään

Olen aivan pihalla itseni kanssa. Mulla on masennus ja sos. fobia. Käyn ihan psykoterapiassa vaivan takia
No ongelmanani on koulutus ja työelämä. En pysty siihen. Olen ailoittanut kouluja sekä erinäisiä työsuhteita, mitkä on päättyneet aina lopettamiseen. Paine kasvaa niin suureksi etten enää kestä. Viimeisimmän koulun lopetin pari viikkoa sitten. Tiedän että ongelmasta pääsisi eroo kun vain yrittäis jaksaa mutta kun on niin paha olla ettei siitä tule enää mitään. Asia hävettääkin minua ihan hirveästi.
Eniten hävettää ihmisten kysymykset. Taasko sä lopetit? mitä sä aijot oikeen elämälläs tehä?? et sä voi taas lopettaa jne. sitten kun yritän jotenkin selittää asiaa he ovat vain ettei tollasest voi ottaa noin pal paine jne...

Mä en keksi enää mitään ratkaisua tähän. Terapeuttini yrittää auttaa parhaansa mukaan mutta kun en pysty muuttamaan ajatusmaailmaani. Lisäksi
lääkkeistäkään ei ole ollut hyötyä.

Pitäiskö hakeutua kunnan psykiatrille uusinta käynnille?? jos saisin vaikka jotain sairaslomaa kun en jaksais tota työkkärinkään hiostamista...
1109
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Älä aikanaa juo kahvia, kofeiini pahentaa oireita, äläkä ole liian pitkiä aikoja syömättä jotain. Ehkä kannattaisi yrittää määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ja katsoa sitten voiko kuntoutua työhön/opiskelemaan. Musiikin, missä on rytmiä, kuuntelu ennen nukahtamista parantaa masennusta ja puhekykyä sekä sosiaalisuutta. Kannattaa hakea apua ja yrittää vaihtaa lääkettä.
Tsemppiä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaikeeeaaa kirjoitti:

Olen aivan pihalla itseni kanssa. Mulla on masennus ja sos. fobia. Käyn ihan psykoterapiassa vaivan takia
No ongelmanani on koulutus ja työelämä. En pysty siihen. Olen ailoittanut kouluja sekä erinäisiä työsuhteita, mitkä on päättyneet aina lopettamiseen. Paine kasvaa niin suureksi etten enää kestä. Viimeisimmän koulun lopetin pari viikkoa sitten. Tiedän että ongelmasta pääsisi eroo kun vain yrittäis jaksaa mutta kun on niin paha olla ettei siitä tule enää mitään. Asia hävettääkin minua ihan hirveästi.
Eniten hävettää ihmisten kysymykset. Taasko sä lopetit? mitä sä aijot oikeen elämälläs tehä?? et sä voi taas lopettaa jne. sitten kun yritän jotenkin selittää asiaa he ovat vain ettei tollasest voi ottaa noin pal paine jne...

Mä en keksi enää mitään ratkaisua tähän. Terapeuttini yrittää auttaa parhaansa mukaan mutta kun en pysty muuttamaan ajatusmaailmaani. Lisäksi
lääkkeistäkään ei ole ollut hyötyä.

Pitäiskö hakeutua kunnan psykiatrille uusinta käynnille?? jos saisin vaikka jotain sairaslomaa kun en jaksais tota työkkärinkään hiostamista...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu