On rakkaus, on hyvä syvä rakkaus, on kädet ja jalat, mutta ei ole mitään keinoa mennä täyttämään rakkauden astiaa, se on korkealla puussa ja katselen sitä täältä alhaalta, polvia myöten savessa. Hypin ja pompin, anelen ja rukoilen, ravistelen oksia, olen kuin en olisikaan, en voi sille mitään, painun vain polvilleni maahan ja lasken pääni kyynärpäiden väliin märälle ruohikolle. Rukoilen Jumalaa naama, kädet kyynelissä. Ei kukaan vastaan, ei ole selitystä miksi?
Yksinäinen ilta, yksinäinen hyvä ilta yksin kyynelissä, surun lankoja keritsen. Jos yrittäisin kovasti, saisinko ne rullalle? Rullan pistäisin kaappiin ja sitten jouluna kutoisin äidille patalaput. Lapsena ei ollut tuskaa, oli pieniä pettymyksiä, hetkessä vaihtuvia iloja ja viiden pennin karkkeja. Nyt on ikuisuus, tiedät, että on ikuisuus ilman häntä, se on pieni kuolema.
Yksinäinen ilta, yksinäinen hyvä ilta yksin kyynelissä, surun lankoja keritsen. Jos yrittäisin kovasti, saisinko ne rullalle? Rullan pistäisin kaappiin ja sitten jouluna kutoisin äidille patalaput. Lapsena ei ollut tuskaa, oli pieniä pettymyksiä, hetkessä vaihtuvia iloja ja viiden pennin karkkeja. Nyt on ikuisuus, tiedät, että on ikuisuus ilman häntä, se on pieni kuolema.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rakas ystävä, sä sanoit, älä kulta mene aina niin tunteella, sä olet liian herkkä. Mutta siksi mä susta tykkäänkin, sä sanoit ja nauroit. Sinä osaat ottaa asiat leikitellen, nauraen, nautiskellen, vaikka kerran sattui sinuunkin ja näin kun menit palasiksi. Laitoit sitten sydämeesi sellaiset elmukelmut ja teflonit, että katujyräkään ei olisi sua tallonut enää. Mutta sun silmistä näki jotenkin, että olit erilainen, sieltä puuttui kirkkaus.
Anteeksi muruseni, en mä ole ollut oikein hyvänä. Mä olen halunnut olla yksin, kun kyllä sä tiedät, että mä olen välillä sellainen. Tiedätkö, kun mennään kahville perjantaina, sinä ja minä, nauretaan ja ollaan kauniita. Sä kerrot niitä juttuja, joissa maailma makaa juuri niin kuin sä haluat, ja kaikki saa huutia. Ja mä nauraa räkätän, sä teet mut aina niin hyvälle tuulelle, koska olet juuri sinä. Ja tiedän, että välität musta nyttenkin, kun istun täällä metsässä sammalvuoteellani.
Mä kerron sulle kaiken, aina ei pitäisi. Tätä ei olisi pitänyt, nyt mulla on sellainen vakoojamestari kimpussa, että taidan pysytellä vielä jonkin aikaa täällä piilossa. Ennen kuin tiedän, mitä tunnen ja ajattelen. Mutta et sä sitä ilkeyttäsi tehnyt, vaan siksi, että välität. Joskus mä olen väärässä ja oikeana ystävänä sun pitää se sanoa.
hänet? Lämmin osanotto.
Ei kukaan ole kuollut, enkä ole ketään menettänytkään. Olen pikemminkin puun ja kuoren välissä enkä voi tehdä asioille mitään.
Se helpottaa, kun tietää, missä mennään. Voi jatkaa jotenkin eteepäin ja lopettaa kaikki hölmö luuleminen.